16.1.2014 · 20.49

Rucolafrittata vai minttuinen hernemunakas?

Kananmunissa on eroa. Näitä munivat vapaat kanat, joille ei syötetä rehua.

Kananmunissa on eroa. Näitä munivat vapaat kanat, joille ei syötetä rehua.

Meillä on tätä nykyä suuri ilo nauttia erittäin luomujen kirjavien kanojen erittäin luomuista ja täydellisen makuisista munista. Kiitos Merjalle, joka myös tuo munat maalta kaupunkiin, työpaikan pöydälle asti. Olisikohan tämä sitä kuuluisaa hyvää palvelua?

Näin hyviä munia syö mielellään keitettyinä tai paistettuna aamiaiseksi. Tämä munakas taas on vallan mainio lounas-  tai iltaruoka. Maun siihen tuovat minttu ja herneet, joten tuo rucolan korostaminen nimessä on hiukan hassua. Rucolafrittatana tämän ruoan alkuperäisidea kuitenkin tuli tutuksi Anna ja Fanny Bergenströmin keittokirjasta – ja onneksi tuli.

Resepti on muuntunut jonkin verran: esimerkiksi tuoreen mintun korvaamme aina kuivatulla, koska tuoreessa on kovin harvoin mintun makua ollenkaan.

Tämän jakaa mukavasti neljälle syöjälle:

  • noin 100 g pinaattia
  • 1 sipuli
  • 5 kananmunaa
  • 2 rkl vettä
  • mustapippuria
  • runsas 1 rkl kuivattua minttua
  • voita tai oliiviöljyä
  • 200 g pakasteherneitä
  • kourallinen rucolaa
  • parmesaanilastuja

Huuhdo ja silppua pinaatti. Silppua myös sipuli.

Sekoita munat ja vesi kulhossa, mausta kuivatulla mintulla, suolalla ja pippurilla.

Lisää kuumennetulle paistinpannulle oliiviöljy tai voi ja kuullota sipulia pari minuuttia. Lisää sitten sulaneet herneet ja silputtu pinaatti. Paista reippaalla lämmöllä muutama minuutti.

Sekoita munat ja pannulla paistetut kasvikset kulhossa. Kaada seos sitten takaisin pannulle ja paista keskilämmöllä niin pitkään, että pinta on hyytynyt.

Pane pannun päälle iso lautanen tai kansi, käännä pannu ylösalaisin ja kumoa munakas sille. Tipauta pannulle voita tai öljyä. Valuta munakas varovasti lautaselta tai kannelta takaisin pannulle. Paista pari minuuttia.

Siirrä frittata tarjoiluastiaan ja ripottele sen päälle kourallinen rucolaa ja parmesaanilastuja. Tarjoile heti.

Parmesaani ja rucola maistuvat mainioilta mintun ja herneiden kanssa.

Parmesaani ja rucola maistuvat mainioilta mintun ja herneiden kanssa.

Parasta kuivattua minttua saa etnisistä ruokakaupoista, pinaattia onneksi tuoreena marketistakin ympäri vuoden ja herneet sitten pakastealtaasta.

Parasta kuivattua minttua saa etnisistä ruokakaupoista, pinaattia onneksi tuoreena marketistakin ympäri vuoden ja herneet sitten pakastealtaasta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): ruoka

Avainsanat: , , , ,

12.1.2014 · 15.05

Klassikko: Melanzane alla parmigiana

Kaupasta löytyi tällä kertaa harvinaisen kauniita munakoisoja.

Kaupasta löytyi tällä kertaa harvinaisen kauniita munakoisoja.

Tämä italialainen klassikko on lähes lasagnen veroinen: se on sairaan herkullista ja sitä syö aina liikaa. Tällä kertaa onnistuimme löytämään erittäin hyviä munakoisoja ja tomaattikastikkeeseen silppusimme puolet tuoreita kirsikkatomaatteja, joten lopputulos oli tavallistakin parempi.

Kesällä munakoisoviipaleet kannattaa grillata ulkona, mutta näin talvella ne on paistettava pannulla, niukassa öljyssä. Kokeilimme joskus paistaa siivut uunissa, mutta sillä tavalla niistä tulee kuivakoita, joten emme suosittele.

Paistamiseen menee aikaa, mutta lopputulos palkitsee.

Paistamiseen menee aikaa, mutta lopputulos palkitsee.

Perinteistä munakoisovuokaa ei tietääkseni kuorruteta mozzarellalla, mutta se on mitä suositeltavinta. Idea on vohkittu jälleen kerran Jamie Oliverilta.

  • 3 hyvää munakoisoa
  • 1 sipuli silputtuna
  • 2 valkosipulinkynttä siivuina
  • 1 rkl kuivattua oreganoa
  • 2 tölkkiä säilöttyjä tomaatteja (kirsikkatomaatit ovat parhaita)
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl viinietikkaa
  • kourallinen tuoretta basilikaa
  • 125 g vastaraastettua parmesaania
  • 2 dl leivänmuruja
  • 1–2 palloa mozzarellajuustoa

Laita ensin tomaattikastike kiehumaan. Kuumenna kattilassa pari lorausta oliiviöljyä ja kumoa joukkoon sipuli, valkosipuli ja oregano. Paista niitä kymmenisen minuuttia. Lisää tomaatit, sekoita ja anna hautua miedolla lämmöllä vartin verran.

Grillaa tai paista sillä aikaa ohuiksi viipaloidut munakoisot. Hellalla paistettaessa prosessia voi hiukan nopeuttaa käyttämällä kahden paistinpannun taktiikkaa.

Mausta hautunut tomaattikastike suolalla ja mustapippurilla, lorauta sekaan hiukan viinietikkaa ja lisää basilika.

Kuin lasagnea tekisi: ladotaan kaikki ainekset vuokaan.

Kuin lasagnea tekisi: ladotaan kaikki ainekset vuokaan.

Kokoa sitten ruoka vuokaan niin kuin lasagne: pohjalle tomaattikastiketta, sen päälle vähän parmesaania, sitten kerros munakoisoviipaleita. Ja sama uusiksi. Jatka pinoamista niin kauan, että kaikki ainekset ovat vuoassa. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi kastiketta ja parmesaania.

Kastikkeen päälle voit halutessasi ripotella oliiviöljyllä kostutetut, oreganolla maustetut leivänmurut ja riipiä yhden tai peräti kaksi palloa mozzarellaa. Pinnasta tulee näin vastustamaton – niin rapean juustoinen, että se tekee mieli syödä kokonaan pois ensimmäiseksi.

Paista vuokaa 190 asteen lämmössä noin 45 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea.

Munakoisovuoan voi tarjota liha- tai kalaruuan lisäkkeenä, mutta yhtä hyvin se kyllä toimii pääruokana. Vuoka maistuu myös kylmänä – jos sitä nyt sattuu jäämään jäljelle.

Mozzarellaa pinnalle!

Mozzarellaa pinnalle!

Mehukasta!
Mehukasta!

1 kommentti

Kategoria(t): ruoka

Avainsanat: , ,

11.1.2014 · 14.43

Köyhien pastaa

Ei ehkä juhlaruokaa, ei myöskään lasten suosikki, mutta jäljittelemätön ja lämmittävä arki-illan annos.

Ei ehkä juhlaruokaa, ei myöskään lasten suosikki, mutta jäljittelemätön ja lämmittävä arki-illan annos.

Onhan se tietenkin hölmöä, että länsimaiset, hyvinvoivat ruokaintoilijat haluavat välttämättä laittaa ruokaa, jota Italian köyhät maalaiset ennen vanhaan kokkasivat pakon edessä. Toisaalta, monet näistä cucina povera -ruuista ovat niin hyviä, että miksipä ei kokattaisi. Niin kuin nyt tämä sisilialaisperäinen pasta, johon keitetään täyteläinen ja hapanimeläinen kastike sardelleista, rusinoista ja pinjansiemenistä.

  • kunnon loraus oliiviöljyä
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 1,5 dl eli kunnon kourallinen pinjansiemeniä
  • saman verran rusinoita
  • 6–8 sardellifileetä
  • 3–4 rkl tomaattipyrettä
  • lasillinen punaviiniä
  • 2 siivua vaaleaa leipää murennettuna
  • 400–500 g pastaa

Kuumenna öljy pannulla ja kuullota viipaloidut valkosipulinkynnet siinä. Kun valkosipuli alkaa saada väriä, lisää pannulle pinjansiemenet, rusinat ja sardellit. Paista pari minuuttia eli niin pitkään, että sardellit hajoavat ja ikään kuin sulavat pannulle.

Lisää tomaattipyre ja viini, sekoita hyvin. Hauduta kastiketta muutama minuutti.

Kuumenna toisessa pannussa tilkka öljyä ja paista siinä leivänmurut rapeiksi ja kullanruskeiksi. Kumoa ne talouspaperin päälle jäähtymään.

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä. Valuta se ja sekoita kastikkeen joukkoon. Tarkista maku: sardelleista tulee ruokaan yleensä tarpeeksi suolaa, joten sitä ei useinkaan tarvitse lisätä. Kauho pastaa lautaselle (kattilan pohjia myöten, sillä rusinat ja pinjansiemet valahtavat aina pohjimmaisiksi) ja ripottele pinnalle leivänmurut.

Lasi punaviiniä lämmittää tämän ruuan kanssa erityisesti.

Kastike valmistuu todella nopeasti. Laita pastavesi kiehumaan ensimmäiseksi ja aloita sen jälkeen kastikkeen valmistaminen. Kastike on valmista samaan aikaan kuin pasta on kypsää.

Suolan kangistamista sardelleista syntyy ryhdikäs soosi.

Suolan kangistamista sardelleista syntyy ryhdikäs soosi. Acciughe käännetään välillä resepteissä anjoviksiksi, mutta nämä eivät ole niitä janssoninkiusauskaloja.

4 kommenttia

Kategoria(t): pasta, ruoka

Avainsanat: , , , ,

7.1.2014 · 21.04

Vähän jännittävämpi perunasoppa

Perunoita, porkkanoita, tomaattia, timjamia.

Perunoita, porkkanoita, tomaattia, timjamia.

Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka innokas olen murskaamaan perunoita? Kuusi? Seitsemän?

Joku ehkä muistaa toscanalaisen papukeiton, jota varten perunoista piti tehdä muusia maidon kanssa. Uunissa paistettujen perunoiden hellävaraisesta murjomisesta on käyty keskustelua Facebookissa useammankin kaverin kanssa. Tässä keitossa jäädään kahden edellisen välimaastoon: ei  soseuteta perunoita, mutta murskataan ihan kunnolla.

Rikotuista perunoista tulee arkiseen keittoon mukava rakenne, ja tutuista aineksista syntyy taas hiukan tavallista jännittävämpi soppa, kun porkkanoiden makeus vielä taittaa mukavasti tomaatin happamuuden.

Melko samanlaisena ohje on Otavan massiivisessa Vuosisadan keittokirjassa. Se oli veljeni, joka onnistui vuosia sitten kaivamaan yli 700-sivuisen kirjan 1 600 ohjeesta juuri tämän – kiitos siitä. Itse tuskin olisin koskaan älynnyt kokeilla varsin vaatimattoman oloista Italialaisen perunakeiton reseptiä.

  • 2 sipulia
  • 2–3 valkosipulin kynttä
  • 4–5 perunaa
  • voita tai öljyä paistamiseen
  • 3–4 rkl tomaattipyrettä
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • vajaa litra kasvislientä
  • 1 tl timjamia
  • 3–4 porkkanaa
  • suolaa ja mustapippuria

Silppua sipuli ja murskaa valkosipulin kynnet. Kuori ja paloittele perunat.

Kuumenna öljy kattilassa ja paista sipuleita ja perunoita muutama minuutti öljyssä, mutta älä ruskista. Lisää tomaattisose, jauhot ja timjami sekä kaada sekaan kasvisliemi.

Keitä, kunnes ainekset ovat kypsiä, sellaiset viitisentoista minuuttia.

Survo kypsät perunat murskaksi keittoon muusinuijalla tai vispilällä.

Kuori ja leikkaa porkkanat ohuiksi siivuiksi. Keitä ne kypsiksi niukassa vedessä (noin 3 dl) toisessa kattilassa sillä aikaa, kun perunakeitto kiehuu.

Yhdistä lopulta porkkanat keitinliemineen keittoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla, nosta pöytään leivän kanssa ja syö.

Omistan hassun vispilän, joka sopii juuri tämän keiton kypsien perunoiden survomiseen, mutta ei sitten oikein mihinkään muuhun .

Omistan hassun vispilän, joka sopii juuri tämän keiton kypsien perunoiden survomiseen, mutta ei sitten oikein mihinkään muuhun.

Keitto valmistuu nopeasti, vaikka perunat ja porkkanat keitetäänkin eri kattilassa.

Keitto valmistuu nopeasti, vaikka perunat ja porkkanat keitetäänkin eri kattilassa.

1 kommentti

Kategoria(t): keitot

Avainsanat: , , , ,

15.12.2013 · 16.37

Jenkkilainaa: karpalokastiketta juhlapöytään

Karpalokastikkeessta o makeankirpeä, jouluinen maku.

Karpalokastikkeessa on makeankirpeä, jouluinen maku.

Harvinaisen moni ruoka nauttii periamerikkalaisen karpalokastikkeen seurasta: kinkku, kalkkuna, poro, hirvi tai jopa joulun hämäläinen imelletty perunalaatikko. Viimeksi myös savustettu kala, mutta se saattaa olla jo hiukan uskaliasta.

Kesäisen rosvopaistin lisukkeena karpalokastike on osoittautunut varsinaiseksi menestykseksi, joten pankaa resepti muistiin.

Kastike on todella helppo valmistaa. Tästä tulee kokeeksi sopivan pieni purkillinen soosia:

  • 5 dl pakastettuja karpaloita
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 appelsiinin mehu ja sukailoitua kuorta maun mukaan
  • 0,5 dl vettä
  • suolaa ja mustapippuria
  • kanelitanko

Kaada jäiset karpalot kattilaan, niiden päälle sokeri ja kaikki muut aineet. Laita kattila levylle lämpenemään ja keitä kastiketta puolisen tuntia hiljaisella lämmöllä. Lusikoi purkkiin.

Maut tasaantuvat ja kastike sakenee jäähtyessään.

Jos kastike kuitenkin tuntuu edelleen liian happamalta, lisää sokeria. Muscovadosokeri tai jopa fariinisokeri sopii tähän soosiin oikein hyvin.

Kastikkeeseen voi halutessaan lisätä muitakin mausteita, kuten maustepippuria tai muskottipähkinää.

Ainekset kattilaan ja kattila levylle. Kastike valmistuu puolessa tunnissa.

Ainekset kattilaan ja kattila levylle. Kastike valmistuu puolessa tunnissa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): maustekastikkeet

Avainsanat: ,

15.12.2013 · 12.18

Täydellisen rapeat perunat uunissa

Rapeakuorisiksi paistuneet perunat valkosipulin, appelsiininkuoren ja rosmariinin kanssa.

Rapeakuorisiksi paistuneet perunat valkosipulin, appelsiininkuoren ja rosmariinin kanssa.

Jamie asuu meillä… No ei, mutta tämä resepti seuraa löyhästi herra Oliverin uunissa paistettujen perunoiden ohjetta. Tv-ohjelmassaan brittikokki paistoi uunipellillä samantapaisesti useita juureksia, mutta tämän ohjeen innoitus löytyy Jamie-lehden tuoreimmasta numerosta: vain perunoita, valkosipulia, voita tai oliiviöljyä, yrttejä ja muita mausteita, vähän tilanteen ja kokin mieltymysten mukaan.

Mietimme, voisiko keittämisestä ja paistamisesta jättää jonkun vaiheen väliin, mutta totesimme, että ei voi. Juuri näin perunoihin paistuu herkullisen rapea ja kullanruskea pinta ja sisus jää mehevän pehmeäksi. Valkosipulinkynsiäkään ei kannata kuoria, koska kuoren suojassa ne kypsyvät parhaiksi.

  • 1,5 kg perunoita kuorittuna
  • noin 50 g voita
  • valkosipuli
  • Maldon-suolaa
  • mustapippuria
  • tuoretta rosmariinia
  • appelsiinin- ja sitruunankuorta

Paloittele kuoritut perunat sopiviksi, isot potut esimerkiksi neljään osaan. Keitä perunoita suolalla maustetussa vedessä 6–7 minuuttia. Kaada vesi pois ja hölskytä perunoita reippaasti kannen alla, jotta niiden pinta rikkoutuu hiukan.

Kumoa perunat uunipellille ja paloittele joukkoon voita, suolaa ja mustapippuria. Paista 200-asteisessa uunissa 20–30 minuuttia.

Ota perunat uunista ja litistä ne hellästi muusinuijalla, jotta saat niihin enemmän paistopintaa. Ripottele nyt mukaan kokonaiset valkosipulinkynnet, rosmariinia ja raastettua tai kuorimaveitsellä suikaloitua appelsiininkuorta. Pyöräytä ainekset sekaisin ja työnnä  takaisin uuniin: anna paistua vielä puolisen tuntia.

Rosmariinin voi korvata salvialla, ja voin sijasta perunat voi paistaa oliiviöljyssä. Maustaminen appelsiininkuorella antaa  tutuille juureksille tuoreen vireen, joten kannattaa testata. Jos pidät sitruksisuudesta, lisää myös sitruunankuorta.

Nyt kuorimme ruokaan perusluomuperunoita, mutta seuraavaksi kokeilemme puikulaperunoita. Saattaa tulla vieläkin parempaa.

Keitä ensin hetki, kumoa sitten uunipellille. Lisää voita omantunnon mukaan, mutta tarpeeksi.

Keitä ensin hetki, kumoa sitten uunipellille. Lisää voita omantunnon mukaan, mutta tarpeeksi.

11 kommenttia

Kategoria(t): ruoka

Avainsanat: , ,

11.12.2013 · 20.01

Valkosipulinen lempirisotto

Pehmeän täyteläistä, ehkä maailman parasta risottoa.

Pehmeän täyteläistä, ehkä maailman parasta risottoa.

Jamie Oliverin Alastoman kokin paluu -kirja avautuu näköjään automaattisesti tästä kohdasta. Otsikko on pitkä: Risottoa, paahdettuja valkosipulinkynsiä, timjamia ja mascarponejuustoa manteleiden ja leivänmurujen kera. Meille se on tuttavallisesti Se risotto: ehkä maailman paras, ainakin jäljittelemätön, pehmeä ja täyteläinen, vaikka näyttääkin enemmän aamupuurolta kuin juhlaruoalta.

Kaksi kokonaista valkosipulia voi tuntua liiottelulta, mutta sipulit paahtuvat uunissa maultaan äärettömän pehmeiksi, joten älä vähennä niiden määrää. Keskity mieluummin riisin kypsyyden tarkkailuun.

Annos perusrisottoa:

  • 1 litra kasvislientä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 3 salottisipulia kuorittuna ja hienonnettuna
  • 2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja hienonnettuna
  • yksi lehtisellerin varsi viipaleina
  • 400 g risottoriisiä
  • 1–2 lasillista kuivaa valkoviiniä
  • suolaa ja mustapippuria
  • 70 g voita
  • 100 g parmesaania

Spesiaaliainekset:

  • 2 kokonaista valkosipulia
  • 1 kourallinen tuoretta timjamia
  • 150 g manteleita karkeasti rouhittuna
  • 2 kourallista karkeita leivänmuruja
  • oliiviöljyä
  • mascarponejuustoa

Pane kokonaiset valkosipulit 225-asteiseen uuniin. Ne kypsyvät sisältä pehmeiksi noin puolessa tunnissa. Anna jäähtyä.  Jaa sitten valkosipulit kynsiksi ja purista pehmeä sisus niistä pieneen kulhoon odottamaan.

Kuumenna kasvisliemi ja toisessa kattilassa oliiviöljy. Lisää öljyyn sipulit ja sellerit, anna pehmentyä öljyssä nelisen minuuttia. Mittaa kattilaan riisi ja lisää lämpöä.

Kun riisi alkaa paistua, sekoita aineksia kattilassa koko ajan. Minuutin kuluttua jyvät ovat jo hiukan kuultavia. Lisää viini ja jatka sekoittamista.

Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää joukkoon paahtamasi valkosipulit ja timjami, sekoita. Ala lisätä sekaan kuumaa kasvislientä, kauhallinen kerrallaan. Ripauta joukkoon myös hyppysellinen suolaa. Laske lämpö hautumislämmöksi, jotta riisit eivät kypsy liian nopeasti.

Jatka liemen lisäämistä, kauhallinen toisensa jälkeen aina, kun edellinen on imeytynyt riisiin. Sekoita koko ajan, sellaiset 20 minuuttia.

Maista, onko riisi sopivan kypsää (tuntuuko hampaissa?), ja jatka liemen lisäämistä ja hauduttelua, jos se sitä vielä vaatii. Tämä on kriittisin vaihe: varo keittämästä ruokaa puuroksi, mutta älä myöskään tarjoile risottoa, joka rouskuu hampaissa.

Ota risotto liedeltä, lisää voi ja parmesaani. Sekoita varovasti. Pane kansi päälle ja anna muhia 2–3 minuuttia.

Tarkista suola ja lisää mustapippuria, jos haluat.

Kuumenna nyt paistinpannussa nopeasti tilkka oliiviöljyä. Paista rouhitut mantelit ja leivänmurut kullanruskeiksi ja rapeiksi. Mausta suolalla.

Kauho risottoa lautaselle ja lohkaise päälle ensin lusikallinen mascarponejuustoa. Ripottele sitten seuraksi manteleita ja leivänmuruja.

Tällä reseptillä pitäisi pystyä ruokkimaan ainakin neljä aikuista. Jamie väittää, että kuusi, mutta en usko, sillä risotto on aika hyvää.

2 kommenttia

Kategoria(t): risotto, ruoka

Avainsanat: , ,

6.12.2013 · 15.24

Aloita tästä: Magnuksen puolukkaraakakakku

Leikkaa pala raikasta ja värikästä kakkua.

Leikkaa pala raikasta ja värikästä kakkua.

Jos olet kokenut jonkinlaista riittämättömyyttä (kuten minä) raakakakkujen suhteen, tämä puolukkakakku on parasta terapiaa. Tästä voi edetä vaivattomasti vaativampia ohjeita kohti.

Yksinkertainen ja taivaallisen hyvä ohje on peräisin raakaruokakokki ja joogaopettaja Magnus Appelbergiltä. Magnuksen Syömisen iloa -blogi on tauolla, mutta valikoima hyviä raakaruokaohjeita löytyy vanhasta osoitteesta edelleen.

Kirpeät puolukat ja makeat taatelit ovat täydellinen yhdistelmä. Kakku sopii mauiltaan ja väreiltään ihan erityisen hyvin joulun aikaan, ja palan raikasta kakkua pystyy syömään myös runsaan jouluaterian jälkeen – kokemusta on.

Kakku sopii myös vegaaneille, koska hyydyttämiseen käytetään kasvispohjaista agar-agaria.

Mennänpä siis kauppaan ja ostetaan:

  • 3 dl manteleita
  • 3 dl pehmeitä taateleita
  • noin 6 dl puolukoita
  • 5 taatelia
  • 2 dl cashew-pähkinöitä
  • 1 rkl agar-agaria

Liota manteleita muutama tunti kylmässä vedessä. Valuta, ja jauha mantelit taateleiden kanssa monitoimikoneessa kiinteäksi massaksi.

Painele taikina piirakkavuokaan tai taputtele se mille tahansa lautaselle haluamaasi muotoon. Massa on helposti muotoiltavaa.

Seuraavaksi monitoimikoneeseen kumotaan noin 5 dl puolukoita, 2 dl cashew-pähkinöitä ja viisi taatelia. Jauha ne tasaiseksi massaksi.

Liuota agar-agar puoleen desiin kiehuvaa vettä ja keitä nelisen minuuttia. Sekoita puolukkamassaan.

Levitä täyte pohjan päälle ja koristele pinta lopuilla puolukoilla. Anna jähmettyä jääkaapissa tunnin verran ennen kuin tarjoilet.

Kakkupohja syntyy liotetuista manteleista ja pehmeistä taateleista.

Kakkupohja syntyy liotetuista manteleista ja pehmeistä taateleista.

Pohja on valmis, cashewit ja puolukat odottavat soseutusta.

Pohja on valmis, cashewit ja puolukat odottavat soseutusta.

Puolukoista ja pähkinöistä sekoitettu täyte on herkullista ja hurmaavan väristä.

Puolukoista ja pähkinöistä sekoitettu täyte on herkullista ja hurmaavan väristä.

4 kommenttia

Kategoria(t): leivonta

Avainsanat: , ,

6.12.2013 · 11.51

Ruotsalaista pähkinäleipää, var så god

Tulipas siitä taas muhkea! Jos leivot taikinasta yhden leivän, varaudu ihmettelemään.

Tulipas siitä taas muhkea. Jos leivot taikinasta yhden leivän, varaudu ihmettelemään.

En ole kovinkaan briljantti leipuri, mutta tämä Vallstenan saksanpähkinäleipä onnistuu aina. Helppo jugurttitaikina tuo makuun mukavaa täyteläisyyttä. Leipä sopii erityisen hyvin paahdettavaksi.

Resepti on alun perin Anna ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla -kirjasta. Pähkinöiden ei kuitenkaan tarvitse olla saksanpähkinöitä, vaan mitkä tahansa pähkinät ja siemenet sopivat leipään. Viime kertoina olen sekoittanut mukaan myös kourallisen mantelijauhoa, koska sitä on sattunut olemaan käden ulottuvilla.

Esitaikina:

  • 2 dl paksua jugurttia (esimerkiksi turkkilaista)
  • 2 dl haaleaa vettä
  • 1 paketti (50 g) hiivaa
  • 3 dl graham- tai spelttijauhoja

Sitten varsinainen taikina:

  • 2 dl haaleaa vettä
  • runsaat 2 tl suolaa
  • 3–4 rkl hunajaa tai tummaa sokeria
  • 3 rkl oliiviöljyä tai saksanpähkinäöljyä
  • 100 g saksanpähkinöitä (tai manteleita, cashewpähkinöitä, kurpitsansiemeniä…)
  • 10–12 dl vehnäjauhoja

Murenna hiiva kulhoon, lisää vesi ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää jugurtti ja jauhot, sekoita. Peitä kulho ja anna olla tunnin verran.

Sekoita sitten joukkoon haalea vesi, suola, hunaja tai sokeri ja öljy. Lisää pähkinät ja suurin osa vehnäjauhoista. Sekoittele aluksi vaikka puuhaarukalla, mutta viimeiset pari desiä saa parhaiten mukaan paljain käsin. Korvaan aina noin puolet vehnäjauhoista spelttijauhoilla, ja hyvä tulee. Peitä kulho ja anna taikinan nousta noin tunti.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa reippaasti. Muotoile yksi iso tai kaksi pienempää leipää, ja laita ne nousemaan pellille leivinpaperin päälle. Leikkaa pintaan viiltoja terävällä veitsellä. Kohota vielä puolisen tuntia.

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Paistaa leipää 10 minuuttia, ja alenna sitten lämpö 175 asteeseen. Paista vielä 30–40 minuuttia. Anna jäähtyä ja syö.

2 kommenttia

Kategoria(t): leivonta

Avainsanat: ,

29.11.2013 · 11.34

Raw sushi Saran keittiöstä

Sara on keittokirjan päähenkilö.

Sara on keittokirjan päähenkilö.

Olen pyöritellyt Sara La Fountainin Healthy kitchen -kirjaa käsissäni nyt useita viikkoja, enkä oikein tiedä, mitä mieltä siitä olisin. Ihan virkeä ja värikäs kirja, paljon kuvia tekijästä yksin, kavereitten ja äidin kanssa, sisältää myös kosmetiikkareseptejä ja etenee kivasti sesonkiajatuksella tammikuusta joulukuuhun.

Jokin kirjassa silti häiritsee.

Ehkä se, että ruokien nimet on tarkoituksellisesti suomen ja englannin sekakieltä. Ehkä se, että en hahmota kirjan kohderyhmää: teos tuntuu huitovan vähän joka suuntaan.

Eniten taidan kuitenkin ihmetellä pöljiä englanninkielisiä mietelauseita reseptien joukossa, laukojina outo seurakunta äiti Teresasta Bob Marleyyn. ”I like you more than strawberries and I really like strawberries.” ”One love, one heart, one destiny.” Oikeesti? Kuka yli 16-vuotias innostuu noloista aforismeista keittokirjassa? Vai onko tämä kokin lifestyle-kirja? Yritän miettiä, millaiselle ihmiselle kirjan voisi antaa lahjaksi, enkä millään keksi.

Ärsyttävää on myös tuotemerkkien ripottelu resepteihin. Siitä tulee, anteeksi vain, aina halpa vaikutelma. En paheksu sponsoreita, mutta yhteistyötä on tehty tyylikkäämminkin.

Mutta nyt lopetan urputuksen ja kääräisen tarjolle raakaa riisitöntä sushia, jonka nimi kaksikielisessä kirjassa siis on Raw sushi.

Lisäsin kukkakaalitäytteeseen mausteita hiukan enemmän kuin Sara. Ruoka syntyy todella nopeasti ja säästää kokin vaikeimmalta vaiheelta eli riisin keittämiseltä ja jäähdyttämiseltä.

Tällä kertaa täytteinä oli porkkanoita, sinimailasen ituja, avokadoa, paprikaa ja kurkkua.

Tällä kertaa täytteinä oli porkkanoita, sinimailasen ituja, avokadoa, paprikaa ja kurkkua.

Kukkakaali-misotahna

  •  1 dl cashewpähkinöitä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1–2 tl wasabitahnaa
  • 3 tl misotahnaa
  • 300 g kukkakaalia
  • 3 tl soijakastiketta
  • 1 limen mehu
  • 2–3 rkl vettä
  • 1 tl hunajaa (tai vaahterasiirappia)

Rullaamiseen ja täytteeksi

  • norilevyjä
  • salaattia
  • esimerkiksi porkkanaa, kurkkua, avokadoa ja paprikaa tikkuina
  • ituja

Dippaamiseen

  • wasabia
  • soijaa
  • gari-inkivääriä

Laita kaikki kukkakaalitahnan ainekset monitoimikoneeseen ja sekoita.

Levitä tahnaa ohuelti norilevyn päälle ja tahnan päälle salaattia, valitsemiasi vihanneksia ja ituja. Rullaa tiiviiksi pötköksi sushimaton avulla. Leikkaa terävällä veitsellä paloiksi.

Tarjoile soijan, wasabin ja inkiväärin kanssa.

Ohut kerros kukkakaalitahnaa norilevyn päälle riittää.

Ohut kerros kukkakaalitahnaa norilevyn päälle riittää.

Seuraavalla kerralla enemmän täytevihanneksia ja vähemmän kukkakaalitahnaa per rulla.

Seuraavalla kerralla enemmän täytevihanneksia ja vähemmän kukkakaalitahnaa per rulla.

Saran kirja on värikäs ja innostaa kokeilemaan.

Saran kirja on värikäs ja innostaa kokeilemaan.

2 kommenttia

Kategoria(t): ruoka

Avainsanat: , , , ,