Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2014

Kalasoppaa Marc Aulénin ohjeella

Taas kerran keitto, jota syö aina hiukan liikaa. Onneksi soppa on kohtalaisen kevyt.

Taas kerran keitto, jota syö aina hiukan liikaa. Soppa on kohtalaisen kevyt, joten ähky ei yllätä suursyömäriäkään.

Onneksi helsinkiläinen kokki ja ravintoloitsija Marc Aulén teki sittenkin keittokirjan.

Aulénin Qulma-ravintolan asiakkaat olivat kuulemma anelleet omistajalta kirjaa jo pitkään, mutta vasta nyt mies suostui paljastamaan reseptejään. Sopat!-kirjan lopussa myös toistakymmentä julkkista jakaa lukijoiden kanssa oman soppaohjeensa, mutta me olemme kyllä sitä mieltä, että ravintoloitsijan ohjeet ovat kiinnostavampia kuin ne.

Tosin Jaeseong Parkin kuvat esimerkiksi Lasse Lehtisestä ja von Hertzenin veljeksistä ovat kerrassaan mainioita ja hauskoja. Tyyli on sama kuin kirjan kannessa.

Qulman soppabuffet kannattaa testata, jos pyörii Helsingin Kruunuhaassa, mutta omassa keittiössä kannattaa kokeilla vaikka tätä hienoa, kirpeää kalasoppaa, joka on tämän hetken suosikki meidän kulmilla. Aivan mahtava liemi!

  • 1 litra kalalientä
  • 3 dl kuivaa siideriä
  • 0,5 dl limetin mehua
  • 2 rkl sokeria
  • 0,5 tl sambal oelekia
  • 500 g kiinteitä perunoita kuutioina
  • pieni sipuli suikaleina
  • 2 porkkanaa viipaleina
  • 100 g kokonaisia sokeriherneitä (pakasteesta)
  • kevätsipulia
  • 250 g lohikuutioita
  • 200 g vaaleaa kalaa
  • 30 g voita
  • 2 rkl silputtuja basilikanlehtiä
  • smetanaa koristeluun

Laita liemen ainekset kattilaan ja kiehauta.

Lisää sitten mukaan pilkotut perunat, sipuli ja porkkanat. Keitä noin 15 minuuttia.

Kumoa seuraavaksi kattilaan herneet ja keväsipulit. Keitä viisi minuuttia.

Lisää voi ja kalat, keitä miedolla lämmöllä 3–4 minuuttia.

Tarkista maku ja lisää sormisuolaa, jos keitto sitä kaipaa.

Tarjoa basilikasilpun ja smetanan kanssa.

Viimeksi teimme sopan ilman vaaleaa kalaa, ja se toimii kyllä niinkin. Vielä paremmaksi keitto tietenkin muuttuu, jos lohen kaverina on kuhaa tai siikaa. Kevätsipulikin meiltä unohtui kauppaan, mutta se ei haitannut. Vain liemestä ei saa tinkiä, sillä se on aivan erityisen herkullista juuri ohjeen mukaan valmistettuna.

Kevään vihreää! Limeä, sokeriherneitä ja basilikaa.

Kevään vihreää! Limeä, sokeriherneitä ja basilikaa.

Koska limet oli tuotu Brasiliasta asti, valitsimme lähisiiderin. Nokian panimon kuiva siideri maistuu mehevästi omenalta.

Koska limet oli tuotu Brasiliasta asti, valitsimme tasapainon vuoksi lähisiiderin. Nokian panimon kuiva siideri maistuu mehevästi omenalta.

2 kommenttia

Kategoria(t): kala, keitot, kirjat, ruoka

Tamperelainen kylmäsavulohichowder

Täyteläistä, savuisaa, makeaa, lämmittävää keittoa.

Täyteläistä, savuisaa, makeaa, lämmittävää keittoa.

Santeri Vuosara on ”tamperelainen gastronomian sekatyömieheksi itseään tituleeraava kokki ja illallispalveluyrittäjä”, ja hänen Rakkaat juurekset -kirjansa sisältää kekseliäitä juuresruokia aterian alusta loppuun asti.

Kesän marja-aikaa varten olen pannut muistiin kaksi ehdottomasti kokeiltavaa yksinkertaista yhdistelmää: punajuuria, vadelmia ja ricottaa sekä punajuuria kirsikoiden ja homejuuston kanssa. Testausta odottavat myös ainakin kardemummalla maustettu lanttukeitto ja grillatut tyrniporkkanat.

Mainitaanpa vielä sekin, että Chef Santeri poikkeaa kirjassaan kahdessa hienossa, koko maassa tunnetussa tamperelaisravintolassa. Liikuttuneena hän kehuu Ravintola C:n Ilkka Isotalon palsternakkaohjeita ja käy syömässä Kauppahallin 4 vuodenajan miesten kokkaamaa savustettua punajuurta ja jännittäviä lisukkeita.

Koska kevät ei tullutkaan, vaan ulkona sataa jotain rännän ja rakeiden sekasotkua, me keitämme taas kerran toimivan sopan. Santerin kylmäsavulohi-juures-chowder ei kilpaile Massachusettsissa syömiemme clam chowderien kanssa (pääsimme silloin pikkukaupungin chowder-festivaaleilta hassuina ulkomaalaisina paikallislehden juttuun asti), mutta on varsin onnistunut sekoitus savuisaa kalaa ja kotimaisia juureksia. Vierastan aika paljon tölkkimaissia, mutta nyt se kyllä tuo keittoon mukavaa makeutta ja saa siksi täydellisen synninpäästön – mutta vain tämän kerran.

Suosittelemme samaa kuin keittokirjailijakin: tehkää kerralla vaikka tupla-annos, sillä soppa on vieläkin parempaa seuraavana päivänä lämmitettynä, kun maut ovat saaneet syventyä ja sulautua toisiinsa.

Kasa juureksia: ei maksa paljon, mutta maistuu sitäkin enemmän.

Kasa juureksia: ei maksa paljon, mutta maistuu sitäkin enemmän.

  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 porkkanaa
  • pieni lanttu
  • 1 palsternakka
  • pala juuriselleriä
  • 1–2 varsisellerin vartta
  • voita ja öljyä
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 4 dl kalalientä
  • suolaa
  • 0,5 tl cayennepippuria
  • 0,5 tl valkopippuria
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • 150 g purkki makeaa säilykemaissia
  • 2–3 dl kermaa (tai enemmän, sanoo Santeri)
  • 1,5 dl ranskankermaa
  • 150–200 g kylmäsavulohta
  • ruohosipulia

Kuori ja silppua sipuli ja paloittele kuoritut juurekset pieniksi kuutioiksi. Hienonna valkosipuli, silppua varsiselleri. Kuullota kaikkia kasviksia kattilassa öljyssä ainakin viitisen minuuttia koko ajan sekoitellen (mutta älä ruskista).

Lisää valkoviini ja kiehauta. Kaada kattilaan kalaliemi, maissi ja kerma sekä pippuri ja timjami. Keitä hiljakseen kymmenisen minuuttia tai kunnes juurekset ovat pehmenneet. Maista ja lisää mausteita, jos on tarvis.

Ota kattila pois liedeltä. Leikkaa kylmäsavulohi pieniksi kuutioiksi ja lisää kattilaan. Sekoita keittoon myös ranskankerma ja reilu kourallinen ruohosipulia. Anna ehdottomasti vetäytyä ja maustua kannen alla hetki (10–15 minuuttia), jotta kalan savuinen maku ehtii tasaantua liemeen.

Kolme desilitraa kermaa tuntui meistä aika runsaalta. Keitto oli kyllä hyvää, mutta toisella kerralla vähensimme kerman määrää kahteen desiin, ja soppa oli edelleen todella täyteläistä ja täyttävää. Tehkää kuten parhaaksi näette ja käykää pöytään.

Aurinkoisen kirjava juuressekoitus saa nyt valaa uskoa kevääseen.

Kirjava juuressekoitus saa valaa uskoa kevääseen.

Parhaat kalakuutiot saa paloiteltua kokonaisesta kylmäsavulohen palasta. Hätätapauksessa myös valmiiksi siivutettu lohi käy.

Parhaat pienet kalakuutiot saa pilkottua kokonaisesta kylmäsavulohen palasta. Hätätapauksessa myös valmiiksi siivutettu lohi käy.

2 kommenttia

Kategoria(t): kala, keitot, kirjat, ruoka

Pekaanipähkinäpiiras à la Tomi Björck

Vaahterasiirappi ja sitruuna maustavat pähkinäisen piirakan.

Vaahterasiirappi ja sitruuna maustavat pähkinäisen piirakan.

Yllättävää, että Tomi Björckin nimikkokeittokirja ilmestyy vasta nyt. Herrahan on kuitenkin pyörinyt valtakunnanjulkisuudessa jo vuosia. Ehkä hyvää kannatti odottaa?

Huippukokin kotiruokaa on sekä isänsä oloinen että kaunis ja toimiva kirja. Reseptit on taitettu kokkiystävällisesti: raaka-aineiden lista omaksi palstakseen ja työvaiheet numeroituina omakseen. Myös Ulla-Maija Lähteenmäen trendikkään rouheille ruokakuville on annettu tarpeeksi tilaa.

Kirja on jaettu suurpiirteisesti kolmeen osaan: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Siksipä esimerkiksi pääruoka-osassa niin lihat ja kalat kuin itäiset ja kotoiset ruoat ovat iloisesti sekaisin. Niuhompaa lukijaa se saattaa häiritä, mutta oletan, että se kuuluu Björckin peräänkuuluttamaan rentoon otteeseen. Läskisoosia seuraavat japanilaiset nuudelit ja possu, rosmariiniporo ja balilainen kana mahtuvat samalle aukeamalle. Kirjan ruoista monet ovat Björckin mukaan edelleen hänen ravintoloidensa ruokalistoilla.

En ehtinyt vielä testata yhtään alku- tai pääruokaa, koska jotain outoa tapahtui. En ole ollenkaan jälkiruokaihminen, mutta nyt jäin aivan koukkuun Björckin kirjan jälkkäriosaan. Sitten olinkin jo mittailemassa siirappeja kattilaan pekaanipähkinäpiirasta varten. Kakku on herkullinen ja niin tuhti, että sillä varmaan pitää keskikokoisen perheen hengissä muutaman päivän ajan. Kokeilkaa vaikka:

  • valmis muropohjataikina kaupan pakastealtaasta
  • 3,75 dl vaaleaa siirappia
  • 1 dl vaanterasiirappia
  • 0,75 dl kermaa
  • 1,5 tl suolaa
  • 100 g voita
  • 3 munaa
  • 0,5 dl sitruunamehua
  • 1 sitruunan kuori
  • 160 g leivänmuruja (korppujauhoja)
  • 160 g pekaanipähkinöitä

Kiehauta ensin siirapit, kerma, suola ja voi kattilassa. Anna jäähtyä, ja sekoita sitten joukkoon loput täytteen aineksista.

Painele murotaikina halkaisijaltaan noin 24-senttisen vuoan pohjalle ja reunoille. Tee reunoista tarpeeksi korkeat, sillä täytettä on runsaasti. Kaada täyte vuokaan.

Paista piirasta 200-asteisessa uunissa 25–30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pinta paistunut kullanruskeaksi. (Itse paistoin kakkua varman päälle 35–40 minuuttia, mutta hiukan vähempikin olisi riittänyt. Ei lopputulosta tosin vieläkään voi mitenkään kuivahtaneeksi luonnehtia. Ja uuneissa on eroja.)

Kutsu kaverit kylään ja tarjoa piiras kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Suosikkini: pekaanipähkinät.

Suosikkini: pekaanipähkinät.

Piiraan olisi voinut paistaa hiukan tätä laakeamassa vuoassa. Sinisen vuoan halkaisija on 23 senttiä.

Piiraan olisi voinut paistaa hiukan tätä laakeamassa vuoassa. Sinisen vuoan halkaisija on 23 senttiä.

3 kommenttia

Kategoria(t): kirjat, leivonta, ruoka

Venetsialaiset täytetyt silakat

Silakkapihvit pitävät sitruunamehusta.

Rapeat silakat viihtyvät sitruunamehun seurassa. Rohkea lorauttaa kalojen niskaan hiukan punaviinietikkaa.

Avasimme grillikauden keväisenä maaliskuun sunnuntaina ja paistoimme silakoita. Täytetyt pikkukalat kypsyvät grillin valurautalevyllä täydellisen rapeiksi, ja käry katoaa saman tien taivaisiin. Kalat voi tietenkin paistaa pannulla hellalla, mutta sisäilma saattaa silloin olla hetken aikaa paistamisen aromeista sakeana – ei auta, vaikka liesituuletin ulvoo täysillä.

Tämän ruoan idea löytyi vuosia sitten Tessa Kirosin kauniista Venetsia, ruokaa & unelmia -kirjasta. Siinä tosin paistetaan sardiineja ja nuukaillaan täytteen kanssa.

Tessa Kirosin keittokirjasta voi saada myös matkakuumeen, sillä se sisältää runsain mitoin tunnelmallisia kuvia kanaalien kaupungista.

Tessa Kirosin keittokirjasta voi saada myös matkakuumeen, sillä se sisältää kasapäin tunnelmallisia kuvia kanaalien kaupungista.

Tämä resepti on noin neljälle syöjälle, mutta nämä paistetut herkut sopivat hyvin isommankin seurueen ruokkimiseen. Ruokavieraat voi myös kätevästi osallistaa kokkaukseen: yksi levittää kalat leivinpaperille, toinen täyttää ja taittaa, kolmas kierittelee ne kananmunassa ja korppujauhossa, neljäs paistaa. Vielä tarvitaan salaatin sekoittaja ja yksi, joka kattaa pöydän pihalle auringonpaisteeseen. Oi kyllä, kyllä odotan kesää ja piharuokailua!

  • 600 g silakkafileitä
  • suolaa
  • reipas kourallinen lehtipersiljaa
  • 2–3 valkosipulinkynttä
  • noin 1 dl parmesaaniraastetta
  • 2–3 rkl oliiviöljyä
  • 2 kananmunaa
  • korppujauhoja leivittämiseen

Puhdista silakkafileet ja levitä ne leivinpaperille nahkapuoli alaspäin. Jos kalat ovat kovin isoja, nyppää selkäevä irti. Ripottele kaloille suolaa.

Sekoita huhmareessa tai monitoimikoneessa valkosipuli, persilja, parmesaani ja oliiviöljy notkeaksi tahnaksi. Voit maustaa tahnan hitusella suolaa, mutta se ei ole välttämätöntä. Levitä jokaiselle kalalle vajaa teelusikallinen täytettä ja taita ne takaisin kalan muotoon. Maalaisjärkeä saa käyttää: isojen kalojen sisään mahtuu enemmän täytettä kuin pieniin – kyllä te tiedätte.

Vatkaa kananmunat rikki kulhossa, ja levitä korppujauhot lautaselle. Kasta silakat ensin kananmunaan ja pyörittele sitten korppujauhoissa. (Jos laiskottaa, oikaise vähän: jätä kananmuna pois ja kieputa kalat vain korppujauhoissa.)

Paista kalat grillissä tai pannulla kullankeltaisiksi ja rapeiksi molemmilta puolilta. Tarjoile vastapaistettuina sitruunamehun kanssa.

Pakastimesta löytyi täytteeseen vielä oman maan lehtipersiljaa.

Pakastimesta löytyi täytteeseen vielä oman maan lehtipersiljaa.

Levitä täyte kaloille ja taita ne kaksinkerroin.

Levitä täyte kaloille ja taita ne kaksinkerroin. Kaupassa on viime aikoina ollut tarjolla vain isoja silakoita. Odottelemme pieniä kaloja, sillä ne paistuvat rapeammiksi kuin isot.

Pyöritä täytetyt kalat ensin kananmunassa ja sitten korppujauhoissa.

Pyöritä täytetyt kalat ensin kananmunassa ja sitten korppujauhoissa.

Paistettujen kalojen seuraksi kelpavat perunat kaikissa muodoissaan ja kaikenlaiset raikkaat salaatit.

Paistettujen kalojen seuraksi kelpavat perunat eri muodoissaan ja kaikenlaiset raikkaat salaatit.

2 kommenttia

Kategoria(t): kala, ruoka

Meze 3: Kalaa, sipulia & korintteja

Sipuli, hunaja ja sinappi maustavat vaalean kalan.

Sipuli, korintit, hunaja ja sinappi maustavat vaalean kalan.

Vielä kerran Istanbul! Myös tämä kylmä alkupala syötiin Meze by Lemon Treessä. Ystävällinen tarjoilija paljasti, että kalarullan täytteenä ollut sipuliseos oli maustettu hunajalla ja sinapilla, joten imitointi sujui kotioloissa helposti.

Sen verran laiskoja olimme, että emme edes yrittäneet tehdä kalasta kauniita rullia, vaan tyydyimme levittämään täytteen kalapalojen pinnalle. Meidän mielestämme se on aivan toimiva ratkaisu.

Mezessä kala tarjoiltiin hyvin jäähdytettynä. Me totesimme, että sen voi syödä myös haaleana, mutta ei kuumana. Maut tulevat esiin vasta, kun ruoan antaa jäähtyä hetken.

  • kuha- tai siikafile (300–400 grammaa)
  • 2 pientä sipulia
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 rkl Dijonin sinappia
  • 3 rkl korintteja
  • suolaa ja pippuria

Poista kalafileestä ruodot ja asettele kala uunivuokaan – joko kokonaisena tai valmiina annospaloina.

Kuori ja silppua sipulit. Paista niitä öljyssä pannulla niin pitkään, että ne kypsyvät ja saavat kullanruskean värin.

Sekoita korintit (tai rusinat) sipulien sekaan ja anna niiden kypsyä hetki. Lisää sitten muut mausteet.

Levitä sipuliseos kalan pinnalle ja kypsennä 200-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile muiden mezejen kanssa.

Kalafileen voi säilyttää kokonaisena tai sen voi leikata annospaloiksi ennen kuin laittaa uuniin.

Kalafileen voi säilyttää kokonaisena tai sen voi leikata annospaloiksi ennen kuin laittaa uuniin.

Taitavat turkkilaiset olivat käärineet meribassin täytteineen rullalle.

Taitavat turkkilaiset olivat käärineet meribassin täytteineen rullalle. Vasemmalla marinoituja pikkukaloja, ehkä sardelleja?

 

Turkkilaiset eivät juuri viinistä perusta, mutta anisviina raki tekee kauppansa. Sen näkee myös Meze-ravintolan pullohyllystä.

Turkkilaiset eivät juuri viinistä perusta, mutta anisviina raki tekee kauppansa. Sen näkee myös Meze-ravintolan pullohyllystä. Vaihteleva kylmien alkupalojen valikoima on nähtävänä tiskillä.

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): kala, meze

Meze 2: Maa-artisokkia ja appelsiinia

Vaatimattoman näköinen maa-artisokkamuusi saa yllättävää potkua appelsiinista.

Vaatimattoman näköinen maa-artisokkamuusi saa yllättävää potkua appelsiinista.

Meze on Istanbulin Peran kaupunginosasassa kuuluisan Pera Palace -hotellin naapurissa. Pienessä paikassa tarjoillaan suurta ruokaa.

Meze on Istanbulin Peran kaupunginosasassa kuuluisan Pera Palace -hotellin naapurissa. Pienessä paikassa tarjoillaan suurta ruokaa.

Olimme valmiit julistamaan Meze by Lemon Treen Istanbulin parhaaksi ravintolaksi ensimmäisen illan jälkeen, vaikka se oli ainoa, jossa olimme  syöneet. Pyörryttävän hyvät mezet ja äärettömän ystävälliset tarjoilijat, jotka jopa auttoivat ravintolasta lähtiessä takin turistin päälle.

Tarjoilijat myös kertoivat mielellään tavallista tarkemmin, mitä kylmät ja lämpimät alkupalat sisälsivät. Meidän tehtäväksemme jäi sitten jäljitellä ruokia kotikeittiössä mahdollisimman hyvin. Tämä kylmänä tarjottava maa-artisokkamuusi ainakin onnistui hyvin!

  • 500 g maa-artisokkia
  • 1 rkl raastettua appelsiininkuorta
  • puolikkaan appelsiinin mehu
  • 1–2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja mustapippuria
  • koristeeksi kuivattuja omenasipsejä

Kuori maa-artisokat ja keitä ne kypsiksi. Anna jäähtyä.

Survo juurekset muusiksi perunanuijalla tai hienonna sauvasekoittimella. Lisää mausteet.

Siirrä sose tarjoilukulhoon ja koristele omenasipseillä.

Sopii mezeksi mezejen joukkoon, kenties myös lisäkkeeksi paistetulle liha- tai kalaruoalle.

Pitäsikö kasvattaa ensi kesänä maa-artisokat itse?

Pitäisikö kasvattaa ensi kesänä maa-artisokat itse?

Mezen maa-artisokkapyre näytti tältä. Vasemmalla puolella on marinoituja pikkukaloja ja oikealla puolella munakoisoa muun muassa jogurtilla ryyditettynä.

Mezen maa-artisokkapyre näytti tältä. Vasemmalla puolella on marinoituja pikkukaloja ja oikealla munakoisoa muun muassa jogurtilla ryyditettynä.

2 kommenttia

Kategoria(t): meze

Meze 1: Muhammara, m’hammara, paprikapähkinätahna

Säästä muutama pähkinänpuolikas koristeeksi.

Säästä muutama pähkinänpuolikas mezen koristeeksi.

Käytin tällä kertaa kaksi tavallista paprikaa ja yhden makean suippopaprikan.

Käytin tällä kertaa kaksi tavallista paprikaa ja yhden makean suippopaprikan.

Maistoin m’hammaraa ensimmäisen kerran pienessä libanonilaisessa ravintolassa Espanjan Granadassa. Ravintola oli vanhassa maurilaiskaupunginosassa Albaicínissa, ja minä olin lounaalla yksin. Yksin syöminen on espanjalaisten mielestä vain ja ainoastaan säälittävää, mutta minä saatan joskus jopa nauttia siitä. Sillä kertaa olin kuitenkin järkyttynyt: minulla ei ollut ketään, jolle olisin hehkuttanut maistamaani alkupalaa. Se oli niin hyvää, se oli yllättävää, se oli täydellistä.

Olisin kai voinut hypätä tiskin takana elokuun helteessä torkkuneen harmaatukkaisen herran kaulaan kehumaan hänen ravintolansa ruokaa, mutta kunnon suomalaisena hillitsin itseni. Sittemmin sain selville, että se taianomainen ainesosa tässä mezessä on granaattiomenasiirappi.

Siirappia saa nykyään ostaa ainakin etnisistä ruokakaupoista. Ilman sitä paprikadippi muistuttaa hyvin paljon romescokastiketta – joka sekin on herkullista, mutta vähän eri juttu.

Söimme äskeisellä lomalla Istanbulissa monenlaisia versioita muhammarasta. Jossain tahnaa oli selvästi maustettu savupaprikalla, jossain saksanpähkinät on jätetty karkeaksi rouheeksi muuten sileän tahnan sekaan. Kaikki versiot olivat valitettavan herkullisia!

Tällä reseptillä syntyy reipas annos kattaukseen, jossa voi olla tarjolla kaikenlaista muuta lähi-itäläistä – itse tehtyä tai valmiina ostettua. Kaupan viininlehtikääryleet ja hummus ovat vallan hyviä vaihtoehtoja, jos ei jaksa väkertää kaikkea itse.

  • 1,5 dl paahdettuja saksanpähkinöitä
  • 3 punaista paprikaa
  • 0,5 dl korppujauhoja tai isompi määrä kuivahtanutta leipää
  • 2 rkl granaattiomenasiirappia
  • chiliä oman maun mukaan
  • 2 kuorittua valkosipulin kynttä
  • 2–3 rkl sitruunamehua
  • 1 tl jeeraa
  • suolaa ja mustapippuria
  • 3–4 rkl oliiviöljyä

Huuhdo paprikat, puolita ne ja poista niistä siemenet. Laita uunivuokaan kuoripuoli ylöspäin ja vuoka 200-asteiseen uuniin (grillivastusten alle) 15–20 minuutiksi. Ota vuoka uunista, peitä foliolla ja anna jäähtyä hetki. Poista sitten paprikoista kuoret ja siirrä ne monitoimikoneeseen.

Tässä välissä oletkin ehtinyt paahtaa saksanpähkinät pannulla – varo polttamasta!

Laita lähes kaikki ainekset paprikoiden seuraksi monitoimikoneen kulhoon ja soseuta sileähköksi tahnaksi. Säästä kuitenkin oliiviöljy viimeiseksi: lisää sitä juuri sen verran, että seoksesta tulee samettisen notkea.

Jos haluat, voit silputa pähkinät veitsellä karkeaksi rouheeksi ja lisätä ne seokseen viimeisenä. Tarkista maku ja siirrä tahna tarjolle sen arvolle sopivaan kulhoon.

Hiukan musteista paprikoista kuori lähtee hyvin pois. Paahdoin myös käyttämäni valtaisan valkosipulinkynnen –  hyvin toimii niinkin.

Hiukan mustuneista paprikoista kuori lähtee hyvin pois. Paahdoin myös käyttämäni valtaisan valkosipulinkynnen – hyvin toimii niinkin.

Ja sitten sekaisin: jäähtyneet paprikat, granaattiomenasiirappi, pähkinät ja mausteet.

Ja sitten sekaisin: jäähtyneet paprikat, granaattiomenasiirappi, pähkinät ja mausteet.

5 kommenttia

Kategoria(t): meze, tapas