Aihearkisto: kirjat

Harissalla ja hunajalla maustettu papusoppa

Täyteläisen keiton voi koristella keitetyllä kananmunalla, kapriksilla ja korianterilla.

Täyteläisen keiton voi koristella keitetyllä kananmunalla, kapriksilla ja korianterilla.

Jos soppa on hyvää, helppoa ja vielä terveellistäkin, se ei tarvitse kauhean villejä myyntipuheita. Pavuissa on proteiinia, lehtikaalissa rautaa ja C-vitamiinia. Hunaja pyöristää tomaattien maun täyteläiseksi ja harissalla loihditaan keittoon lämmittävää mausteisuutta. Tämä on ollut viime aikojen koleiden kevätpäivien ilo.

Ohje on peräisin New Feast -nimisestä keittokirjasta, jossa on, jälleen kerran, ruokaohjeita Lähi-idästä. Onkohan tämä intoilu nyt lähtenyt lapasesta? Ehkä, mutta kirjaakaan en kadu.

  • oliiviöljyä
  • 1 purjon valkoinen osa silputtuna
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 1 tl jauhettua jeeraa
  • 3–4 tl hyvää harissaa
  • 1–2 tl hunajaa
  • hiukan tuoretta timjamia
  • 5–6 dl keitettyjä valkoisia papuja tai 400 gramman tölkki säilykepapuja
  • 1 tölkki kuorittuja tomaatteja tai tomaattimurskaa
  • noin 7 dl kasvislientä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 2 kourallista lehtikaalia silputtuna
  • 2 keitettyä kananmunaa silputtuna
  • kapriksia
  • tuoretta korianteria

Kuullota purjoa öljyssä kattilassa keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää valkosipuli, jeera, harissa, hunaja ja timjami ja jatka paistamista vielä muutamia minuutteja.

Lisää kattilaan pavut, tomaatit, kasvisliemi, suola ja pippuri. Kiehauta. Madalla lämpöä ja anna keiton muhia noin vartti.

Sekoita keittoon lehtikaali (tai pinaatti) ja keitä vielä niin pitkään, että lehdet ovat pehmenneet.

Tarkista maku: onko suolaa, pippuria ja harissaa sopivasti?

Kauho keittoa lautaselle ja koristele lusikallisella keitettyä kananmunaa ja muutamalla kapriksella. Viimeistele tuoreella korianterilla. Koristukset voi tietenkin jättää pois, ja keitto maistuu silti aivan mainiolta.

Keitä kerralla iso määrä papuja ja pakasta ne sopiviksi annoksiksi. Maultaan ne ovat aina säilykepapuja parempia.

Keitä kerralla iso määrä papuja ja pakasta ne sopiviksi annoksiksi. Itse keitetyt ovat maultaan aina säilykepapuja parempia.

Lehtikaalia saa jo kaupasta ympäri vuoden. Viimeksi tiskeille ovat ilmestyneet ruukkuversiot.

Lehtikaalia saa jo kaupasta ympäri vuoden. Viimeksi tiskeille ovat ilmestyneet ruukkuversiot.

Hunajan ja harissan maustama keitto täyttää mukavasti ja lämmittää, myös mieltä.

Hunajan ja harissan maustama keitto täyttää mukavasti ja lämmittää, myös mieltä.

3 kommenttia

Kategoria(t): keitot, kirjat

Pastaa, pähkinöitä ja etenkin salviaa

Tuoretta ja tuoksuvaa salviaa koko rahan edestä – pähkinät ja sitruuna pärjäävät hyvin voimakkaan yrtin kanssa.

Tuoretta ja tuoksuvaa salviaa koko rahan edestä – pähkinät ja sitruuna pärjäävät hyvin voimakkaan yrtin seurassa.

Pastaa salvian ja voin kanssa on kelpo klassikko, mutta pihassamme kasvaa muhkea, jo monen talven pakkaset kestänyt salviapuska, josta riittää kosolti tuoksuvia lehtiä muihinkin ruokiin.

Voimakkaan aromikas salvia ei ihan kaikkeen sovi. Tässä Ottolenghin Plenty more -kirjasta bongatusta pastassa se saa kuitenkin loistaa täysillä pähkinöiden ja sitruunan rinnalla. Helppo ja maukas pasta, jota olemmekin tänä syksynä tehneet melkeinpä kerran viikossa.

Näistä aineksista kokkaat pastan kahdelle:

  • 1 dl saksanpähkinöitä
  • 3 rkl voita
  • 10 isoa tai 20 pientä salvian lehteä
  • yhden sitruunan kuori raastettuna
  • 3 rkl kuohukermaa
  • 300 g tagliatellea tai muuta nauhapastaa
  • parmesaanilastuja maun mukaan
  • lehtipersiljaa silputtuna
  • 2–3 rkl sitruunamehua
  • suolaa ja mustapippuria

Murra saksanpähkinöiden puolikkaat pienemmiksi ja paahda ne joko uunissa tai kuivalla, kuumalla paistinpannulla. Siirrä ne syrjään odottamaan.

Sulata voi paistinpannulla ja anna sen kiehua minuutin verran. Ripottele sekaan karkeiksi silputut salvian lehdet ja paista lempeästi keskilämmöllä parisen minuuttia. Varo, etteivät lehdet kärvenny!

Lisää sitruunan kuoriraaste, kerma sekä suolaa ja reilusti mustapippuria. Sekoita ja anna kastikkeen kiehua hetki – muutama sekunti riittää.

Keitä mieleisesi pasta väljässä vedessä pakkauksen ohjeiden mukaan. Valuta, mutta säästä muutama lusikallinen keitinvettä. Jos kastike on ehtinyt jäähtyä, lämmitä se ja lisää sekaan hiukan pastan keitinvettä, jos soosi kaipaa notkistusta.

Sekoita kulhossa pasta, salviakastike, pähkinät, parmesaani ja lehtipersilja. Mausta lopuksi sitruunamehulla ja syö heti.

Pähkinät voi paahtaa pannulla tai uunissa. Salvian määrän saa jokainen säätää itselleen sopivaksi, mutta sen pitää mielellään maistua reippaasti.

Pähkinät voi paahtaa pannulla tai uunissa. Salvian määrän saa jokainen säätää itselleen sopivaksi, mutta se saa mielellään maistua reippaasti.

Salvia-pähkinä-pasta valmistuu ja katoaa  lautaselta nopeasti.

Salviapähkinäpasta sekä valmistuu nopeasti että katoaa lautaselta nopeasti.

2 kommenttia

Kategoria(t): kirjat, pasta

Kalasoppaa Marc Aulénin ohjeella

Taas kerran keitto, jota syö aina hiukan liikaa. Onneksi soppa on kohtalaisen kevyt.

Taas kerran keitto, jota syö aina hiukan liikaa. Soppa on kohtalaisen kevyt, joten ähky ei yllätä suursyömäriäkään.

Onneksi helsinkiläinen kokki ja ravintoloitsija Marc Aulén teki sittenkin keittokirjan.

Aulénin Qulma-ravintolan asiakkaat olivat kuulemma anelleet omistajalta kirjaa jo pitkään, mutta vasta nyt mies suostui paljastamaan reseptejään. Sopat!-kirjan lopussa myös toistakymmentä julkkista jakaa lukijoiden kanssa oman soppaohjeensa, mutta me olemme kyllä sitä mieltä, että ravintoloitsijan ohjeet ovat kiinnostavampia kuin ne.

Tosin Jaeseong Parkin kuvat esimerkiksi Lasse Lehtisestä ja von Hertzenin veljeksistä ovat kerrassaan mainioita ja hauskoja. Tyyli on sama kuin kirjan kannessa.

Qulman soppabuffet kannattaa testata, jos pyörii Helsingin Kruunuhaassa, mutta omassa keittiössä kannattaa kokeilla vaikka tätä hienoa, kirpeää kalasoppaa, joka on tämän hetken suosikki meidän kulmilla. Aivan mahtava liemi!

  • 1 litra kalalientä
  • 3 dl kuivaa siideriä
  • 0,5 dl limetin mehua
  • 2 rkl sokeria
  • 0,5 tl sambal oelekia
  • 500 g kiinteitä perunoita kuutioina
  • pieni sipuli suikaleina
  • 2 porkkanaa viipaleina
  • 100 g kokonaisia sokeriherneitä (pakasteesta)
  • kevätsipulia
  • 250 g lohikuutioita
  • 200 g vaaleaa kalaa
  • 30 g voita
  • 2 rkl silputtuja basilikanlehtiä
  • smetanaa koristeluun

Laita liemen ainekset kattilaan ja kiehauta.

Lisää sitten mukaan pilkotut perunat, sipuli ja porkkanat. Keitä noin 15 minuuttia.

Kumoa seuraavaksi kattilaan herneet ja keväsipulit. Keitä viisi minuuttia.

Lisää voi ja kalat, keitä miedolla lämmöllä 3–4 minuuttia.

Tarkista maku ja lisää sormisuolaa, jos keitto sitä kaipaa.

Tarjoa basilikasilpun ja smetanan kanssa.

Viimeksi teimme sopan ilman vaaleaa kalaa, ja se toimii kyllä niinkin. Vielä paremmaksi keitto tietenkin muuttuu, jos lohen kaverina on kuhaa tai siikaa. Kevätsipulikin meiltä unohtui kauppaan, mutta se ei haitannut. Vain liemestä ei saa tinkiä, sillä se on aivan erityisen herkullista juuri ohjeen mukaan valmistettuna.

Kevään vihreää! Limeä, sokeriherneitä ja basilikaa.

Kevään vihreää! Limeä, sokeriherneitä ja basilikaa.

Koska limet oli tuotu Brasiliasta asti, valitsimme lähisiiderin. Nokian panimon kuiva siideri maistuu mehevästi omenalta.

Koska limet oli tuotu Brasiliasta asti, valitsimme tasapainon vuoksi lähisiiderin. Nokian panimon kuiva siideri maistuu mehevästi omenalta.

2 kommenttia

Kategoria(t): kala, keitot, kirjat, ruoka

Tamperelainen kylmäsavulohichowder

Täyteläistä, savuisaa, makeaa, lämmittävää keittoa.

Täyteläistä, savuisaa, makeaa, lämmittävää keittoa.

Santeri Vuosara on ”tamperelainen gastronomian sekatyömieheksi itseään tituleeraava kokki ja illallispalveluyrittäjä”, ja hänen Rakkaat juurekset -kirjansa sisältää kekseliäitä juuresruokia aterian alusta loppuun asti.

Kesän marja-aikaa varten olen pannut muistiin kaksi ehdottomasti kokeiltavaa yksinkertaista yhdistelmää: punajuuria, vadelmia ja ricottaa sekä punajuuria kirsikoiden ja homejuuston kanssa. Testausta odottavat myös ainakin kardemummalla maustettu lanttukeitto ja grillatut tyrniporkkanat.

Mainitaanpa vielä sekin, että Chef Santeri poikkeaa kirjassaan kahdessa hienossa, koko maassa tunnetussa tamperelaisravintolassa. Liikuttuneena hän kehuu Ravintola C:n Ilkka Isotalon palsternakkaohjeita ja käy syömässä Kauppahallin 4 vuodenajan miesten kokkaamaa savustettua punajuurta ja jännittäviä lisukkeita.

Koska kevät ei tullutkaan, vaan ulkona sataa jotain rännän ja rakeiden sekasotkua, me keitämme taas kerran toimivan sopan. Santerin kylmäsavulohi-juures-chowder ei kilpaile Massachusettsissa syömiemme clam chowderien kanssa (pääsimme silloin pikkukaupungin chowder-festivaaleilta hassuina ulkomaalaisina paikallislehden juttuun asti), mutta on varsin onnistunut sekoitus savuisaa kalaa ja kotimaisia juureksia. Vierastan aika paljon tölkkimaissia, mutta nyt se kyllä tuo keittoon mukavaa makeutta ja saa siksi täydellisen synninpäästön – mutta vain tämän kerran.

Suosittelemme samaa kuin keittokirjailijakin: tehkää kerralla vaikka tupla-annos, sillä soppa on vieläkin parempaa seuraavana päivänä lämmitettynä, kun maut ovat saaneet syventyä ja sulautua toisiinsa.

Kasa juureksia: ei maksa paljon, mutta maistuu sitäkin enemmän.

Kasa juureksia: ei maksa paljon, mutta maistuu sitäkin enemmän.

  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 porkkanaa
  • pieni lanttu
  • 1 palsternakka
  • pala juuriselleriä
  • 1–2 varsisellerin vartta
  • voita ja öljyä
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 4 dl kalalientä
  • suolaa
  • 0,5 tl cayennepippuria
  • 0,5 tl valkopippuria
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • 150 g purkki makeaa säilykemaissia
  • 2–3 dl kermaa (tai enemmän, sanoo Santeri)
  • 1,5 dl ranskankermaa
  • 150–200 g kylmäsavulohta
  • ruohosipulia

Kuori ja silppua sipuli ja paloittele kuoritut juurekset pieniksi kuutioiksi. Hienonna valkosipuli, silppua varsiselleri. Kuullota kaikkia kasviksia kattilassa öljyssä ainakin viitisen minuuttia koko ajan sekoitellen (mutta älä ruskista).

Lisää valkoviini ja kiehauta. Kaada kattilaan kalaliemi, maissi ja kerma sekä pippuri ja timjami. Keitä hiljakseen kymmenisen minuuttia tai kunnes juurekset ovat pehmenneet. Maista ja lisää mausteita, jos on tarvis.

Ota kattila pois liedeltä. Leikkaa kylmäsavulohi pieniksi kuutioiksi ja lisää kattilaan. Sekoita keittoon myös ranskankerma ja reilu kourallinen ruohosipulia. Anna ehdottomasti vetäytyä ja maustua kannen alla hetki (10–15 minuuttia), jotta kalan savuinen maku ehtii tasaantua liemeen.

Kolme desilitraa kermaa tuntui meistä aika runsaalta. Keitto oli kyllä hyvää, mutta toisella kerralla vähensimme kerman määrää kahteen desiin, ja soppa oli edelleen todella täyteläistä ja täyttävää. Tehkää kuten parhaaksi näette ja käykää pöytään.

Aurinkoisen kirjava juuressekoitus saa nyt valaa uskoa kevääseen.

Kirjava juuressekoitus saa valaa uskoa kevääseen.

Parhaat kalakuutiot saa paloiteltua kokonaisesta kylmäsavulohen palasta. Hätätapauksessa myös valmiiksi siivutettu lohi käy.

Parhaat pienet kalakuutiot saa pilkottua kokonaisesta kylmäsavulohen palasta. Hätätapauksessa myös valmiiksi siivutettu lohi käy.

2 kommenttia

Kategoria(t): kala, keitot, kirjat, ruoka

Pekaanipähkinäpiiras à la Tomi Björck

Vaahterasiirappi ja sitruuna maustavat pähkinäisen piirakan.

Vaahterasiirappi ja sitruuna maustavat pähkinäisen piirakan.

Yllättävää, että Tomi Björckin nimikkokeittokirja ilmestyy vasta nyt. Herrahan on kuitenkin pyörinyt valtakunnanjulkisuudessa jo vuosia. Ehkä hyvää kannatti odottaa?

Huippukokin kotiruokaa on sekä isänsä oloinen että kaunis ja toimiva kirja. Reseptit on taitettu kokkiystävällisesti: raaka-aineiden lista omaksi palstakseen ja työvaiheet numeroituina omakseen. Myös Ulla-Maija Lähteenmäen trendikkään rouheille ruokakuville on annettu tarpeeksi tilaa.

Kirja on jaettu suurpiirteisesti kolmeen osaan: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Siksipä esimerkiksi pääruoka-osassa niin lihat ja kalat kuin itäiset ja kotoiset ruoat ovat iloisesti sekaisin. Niuhompaa lukijaa se saattaa häiritä, mutta oletan, että se kuuluu Björckin peräänkuuluttamaan rentoon otteeseen. Läskisoosia seuraavat japanilaiset nuudelit ja possu, rosmariiniporo ja balilainen kana mahtuvat samalle aukeamalle. Kirjan ruoista monet ovat Björckin mukaan edelleen hänen ravintoloidensa ruokalistoilla.

En ehtinyt vielä testata yhtään alku- tai pääruokaa, koska jotain outoa tapahtui. En ole ollenkaan jälkiruokaihminen, mutta nyt jäin aivan koukkuun Björckin kirjan jälkkäriosaan. Sitten olinkin jo mittailemassa siirappeja kattilaan pekaanipähkinäpiirasta varten. Kakku on herkullinen ja niin tuhti, että sillä varmaan pitää keskikokoisen perheen hengissä muutaman päivän ajan. Kokeilkaa vaikka:

  • valmis muropohjataikina kaupan pakastealtaasta
  • 3,75 dl vaaleaa siirappia
  • 1 dl vaanterasiirappia
  • 0,75 dl kermaa
  • 1,5 tl suolaa
  • 100 g voita
  • 3 munaa
  • 0,5 dl sitruunamehua
  • 1 sitruunan kuori
  • 160 g leivänmuruja (korppujauhoja)
  • 160 g pekaanipähkinöitä

Kiehauta ensin siirapit, kerma, suola ja voi kattilassa. Anna jäähtyä, ja sekoita sitten joukkoon loput täytteen aineksista.

Painele murotaikina halkaisijaltaan noin 24-senttisen vuoan pohjalle ja reunoille. Tee reunoista tarpeeksi korkeat, sillä täytettä on runsaasti. Kaada täyte vuokaan.

Paista piirasta 200-asteisessa uunissa 25–30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pinta paistunut kullanruskeaksi. (Itse paistoin kakkua varman päälle 35–40 minuuttia, mutta hiukan vähempikin olisi riittänyt. Ei lopputulosta tosin vieläkään voi mitenkään kuivahtaneeksi luonnehtia. Ja uuneissa on eroja.)

Kutsu kaverit kylään ja tarjoa piiras kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Suosikkini: pekaanipähkinät.

Suosikkini: pekaanipähkinät.

Piiraan olisi voinut paistaa hiukan tätä laakeamassa vuoassa. Sinisen vuoan halkaisija on 23 senttiä.

Piiraan olisi voinut paistaa hiukan tätä laakeamassa vuoassa. Sinisen vuoan halkaisija on 23 senttiä.

3 kommenttia

Kategoria(t): kirjat, leivonta, ruoka

Kukkakaalia Jerusalemista

Jerusalem on tarkoitettu kovaan käyttöön keittiössä: kannet on muovitettu.

Jerusalem on tarkoitettu kovaan käyttöön keittiössä: kannet on muovitettu.

Se on täydellinen keittokirja. Siitä haluaisi välittömästi kokeilla jokaikistä reseptiä, mutta jää kuitenkin vielä lukemaan seuraavankin tarinan: hummus-sodista, gruusialaisista, kosher-säännöistä, manteleista.

Jerusalem-keittokirja on ollut valtava ilmiö Atlantin tuolla puolen, enkä yhtään ihmettele. Sen suosiota on analysoitu osuvasti New York Timesissa, joten minä en siihen enää ryhdy. Olen vain samaa mieltä, ja koukussa. Kirja on hirveän sympaattinen, ja reseptien lisäksi lukija tulee puolivahingossa nauttineeksi mahtavan annoksen Lähi-idän ruokakulttuuria ja historiaa.

Lukemisen lomassa sain vähän kokattuakin. Ruokapöydässä toistelimme hölmistyneinä vain yhtä asiaa: ”Onpa hyvää! Miten tää voi olla näin hyvää?” Kokeilkaa vaikka!

Kukkakaalia ja mausteita. Turha kai sanoa, että mitään ei jäänyt jäljelle.

Kukkakaalia ja mausteita. Turha kai sanoa, että mitään ei jäänyt jäljelle.

Paahdettua kukkakaalia & hasselpähkinöitä

  • 1 iso kukkakaali osiin purettuna
  • 5 rkl oliiviöljyä
  • 1 sellerin varsi vinottain viipaloituna
  • 5 rkl hasselpähkinöitä (tai manteleita)
  • kourallinen lehtipersiljaa
  • puolikkaan granaattiomenan siemenet
  • 1/2 tl kanelia
  • 1/2 tl maustepippuria
  • 1 rkl sherry- tai omenaviinietikkaa
  • 1 1/2 rkl vaahterasiirappia
  • suolaa ja mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen.

Sekoita kulhossa kukkakaalin kukinnot, 3 rkl oliiviöljyä, ripaus suolaa ja mustapippuria. Levitä kukkakaalit leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda uunin yläosassa 25–35 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Kumoa ne kulhoon jäähtymään.

Paahda hasselpähkinät tai mantelit pannulla. Silppua niitä krouvisti ja lisää kukkakaalien seuraksi. Sekoita joukkoon loputkin ainekset, mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile huoneenlämpöisenä.

 

4 kommenttia

Kategoria(t): kirjat, ruoka, salaatit

Punajuuria appelsiinilla ja yrteillä maustettuna

Punajuuret selvästi ilahtuivat keltaisista sukulaisistaan.

Punajuuret ilahtuivat keltaisista sukulaisistaan.

Punajuuri on halpaa ja hyvää, mutta jostain syystä sitä edelleen käytetään kovin vähän. Löysin marketista myös keltajuuria, joten sekoitimme kirjavan ja raikkaan salaatin.

  • 8-10 keskikokoista puna- ja keltajuurta
  • 2 kanelitankoa
  • 2–3 laakerinlehteä
  • 3 dl vettä
  • 1 salottisipuli
  • 3/4 dl valkoviinietikkaa
  • suolaa
  • 1 appelsiinin kuori raastettuna
  • 1-2 tl kuivattua rakuunaa
  • 1/2 dl lehtipersiljaa
  • 1/2 dl ruohosipulia
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • kourallinen pistaasipähkinöitä

Laita uuni lämpenemään 200°C asteeseen. Pese juurekset ja laita ne kokonaisina uunivuokaan. Lisää mukaan pätkityt kanelitangot ja laakerinlehdet. Kaada päälle vesi ja peitä vuoka foliolla. Anna juuresten kypsyä uunissa noin tunti.

Sekoita sillä välin kulhossa silputtu sipuli, valkoviinietikka ja suola. Anna seistä 1o minuuttia.

Lisää sitten kastikkeeseen raastettu appelsiinin kuori, silputut yrtit ja oliiviöljy.

Ota punajuuret uunista ja anna niiden jäähtyä hetki. Kuori ja viipaloi vadille, lusikoi kastiketta päälle.

Punajuurien ei muuten ole tarkoitus kellua soosissa, joten jätä osa kastikkeesta käyttämättä, jos sitä tuntuu olevan liikaa.

Koristele salaatti murskatuilla pähkinöillä. Pistaasit voi korvata hyvin vaikkapa paahdetuilla auringonkukansiemenillä.

Appelsiini ja yrtit raikastavat makeahkot punajuuret juuri sopivasti.

Appelsiini ja yrtit raikastavat makeat punajuuret juuri sopivasti.

Sisäkkö unohti ostaa pistaaseja, joten paahdoin tällä kertaa punajuurisalaatin päälle pinjansiemeniä.

Sisäkkö unohti ostaa pistaaseja, joten paahdoin tällä kertaa punajuurisalaatin päälle pinjansiemeniä.

Viime vuonna muuten ilmestyi pelkästään punajuuriruokia sisältävä keittokirja, nimeltään ytimekkäästi Punajuuri, jota muun muassa Prinsessakeittiö testasi ja kehui. Juha leipoi kerran kirjan ohjeen mukaan punajuurisuklaakakun, joka oli kyllä varsin onnistunut. Se nimenomainen resepti löytyy täältä.

5 kommenttia

Kategoria(t): kirjat, ruoka, salaatit

Syysruokaa: Westfalenin pata

Kirja on kahdeksan millimetriä paksu, pahvikantinen, kooltaan 16,5 kertaa 20 senttiä. Siinä on 70 sivua. Keittokirjahyllyssä se katoaa muhkeiden jamieoliverien ja nigellalawsonien sekaan. Antje Schunka: Maukasta maustaen (Printed in Denmark 1980 by Aarhuus Stiftbogtrykkerie) on yksi vanhimmista keittokirjoistamme, eikä kukaan muista, onko siitä koskaan tehty muuta kuin tätä yhtä ruokaa, jota Juha kokkasi jo opiskeluaikoina Sinisen talon keittiössä.

Niin helppoa ja niin hyvää. Ota toinenkin lautasellinen!

Niin helppoa ja niin hyvää. Ota lisää!

Päärynät ostin kaupasta, omenat poimin vielä pihapuusta. Vanhassa kirjassa on kahdeksan nelivärilehteä, loput ovat mustavalkoisia tekstisivuja.

Päärynät ostin kaupasta, omenat poimin vielä pihapuusta. Vanhassa kirjassa on kahdeksan nelivärilehteä, loput ovat mustavalkoisia tekstisivuja.

Hedelmäinen pata on täydellinen syysruoka. Tai oikeastaan se on täydellinen ruoka ihan kaikkina vuodenaikoina.

Kasvisversio padasta syntyy, kun jättää siankyljen pois. Maussa häviää hiukan, mutta vain hiukan. Mitään raaka-ainetta ei pidä missään tilanteessa yrittää korvata toisella, sillä tämä yhdistelmä on dream team, paras.

  • 1 l kasvis- tai lihalientä
  • 4 porkkanaa
  • 4 perunaa
  • 200 g ylikypsää siankylkeä tai palvikylkeä
  • 1 suuri omena tai 2 pientä
  • 2 makeaa päärynää
  • 200 g vihreitä papuja (tölkistä tai pakasteena)
  • 2 tl kynteliä
  • 400 g tai 1 tölkki valkoisia papuja
  • suolaa
  • valkopippuria

Kuumenna kasvis- tai lihaliemi. Lisää liemeen ensin kuoritut ja paloitellut porkkanat ja perunat, anna kiehua kymmenisen minuuttia.

Jos teet lihaisan padan, lisää kuutioitu savukylki seuraavaksi.

Kuori päärynät ja omenat, poista niistä siemenkodat ja lohko ne. Lisää pataan hedelmät ja kuivattu kynteli. Jos käytät pakastepapuja, voit lisätä myös ne nyt pataan kypsymään. Anna porista noin 20 minuuttia.

Lisää viimeisenä kypsät, valkoiset pavut. Jos käytät tölkkipapuja, valuta niistä liemi pois huolellisesti. Mausta pata suolalla ja valkopippurilla. Anna hautua vielä kymmenisen minuuttia.

Vanhassa kirjassa reseptin lopussa lukee ”Tämän kanssa sopii: Maalaisleipä ja olut.” Sopii kokeilla.

Selvää tietenkin on se, että juuri tällainen pata on niitä ruokia, jotka maistuvat seuraavana päivänä entistäkin paremmalta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): keitot, kirjat, ruoka

Muodollisesti pätevä: lohisalaatti wasabikastikkeella

Vuosi sitten kaikki meuhkasivat avokadopastasta. Kyllä mekin sitä teimme – yhden kerran, koska se oli lopulta aika arkinen kokemus, ja erityisesti siksi, että Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-kirjassa tarjoillaan kotikokille useita sitä hauskempia ja herkullisempia reseptejä.

Safkaa neuvoo kokkaamaan monia klassikoita Lindströmin pihveistä ja piparjuurilihasta lähtien, ja jos hiukan erilaista pastareseptiä etsii, suosittelen aivan erityisen lämpimästi sitruuna-anjovispastaa, jonka Hanna Gullichsen on laittanut jakoon täällä. Se on tainnuttavan hyvää!

Vaivihkaa meidän vakioruokiemme joukkoon on kirjasta hivuttautunut lohi-avokadosalaatti, jota ryydittää wasabikastike. Salaatissa on kaksi hienoa oivallusta:

Ensinnäkin, kuka käskee aina pilkkomaan salaattiainekset samalla tavalla? Tässä kurkku ja porkkana suikaloidaan juustohöylällä (tai kuorimaveitsellä), ja rullataan kiemuroiksi salaattipedille. Sovellamme muotoilua välillä muissakin salaateissa. Se tuntuu ulottavan vaikutuksensa makuun asti: pitkien suikaleiden rapeus yllättää iloisesti. Salaatti tietysti myös näyttää näin keskimääräistä hauskemmalta.

Toiseksi, suuri kiitos wasabin ja sushi-inkiväärin käytöstä. Susheja tulee nykyään väsättyä kotona todella harvoin, mutta niitä inkiväärilastuja (siellä jääkaapin ylähyllyllä, chilitahnan ja hillosipulien välissä) ripottelee mielellään salaatin sekaan. Vahva wasabikastike sopii paistetun lohen kyytipojaksi täydellisesti.

Mutta vihdoin se resepti. Tämä on 2–3 syöjälle.

Salaatti

  • pussillinen rapeaa salaattia ja jos haluat, lisäksi rucolaa, pinaattia ja/tai basilikaa
  • puolikas tuoretta kurkkua suikaleina
  • 1 iso porkkana suikaleina
  • kurpitsansiemeniä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • riisiviinietikkaa
  • 1 avokado
  • gari-lastuja eli sushi-inkivääriä
  • noin 200 grammaa lohta ohuina siivuina

Huuhtele salaatti. Paahda kurpitsansiemenet kuumalla pannulla ja suolaa ne. Siivuta avokado.

Revi sitten salaatti (ja muut vihreät) isolle vadille, suolaa ja pippuroi se ja mausta noin ruokalusikallisella riisiviinietikkaa. Lisää kauniina kiehkuroina kurkku ja porkkana, sitten avokado, inkiväärilastut ja kurpitsansiemenet. Mausta wasabikastikkeella:

Wasabikastike

  • puolen sitruunan mehu
  • suolaa
  • 2–3 rkl wasabia
  • 0,5–1 dl rypsiöljyä

Purista sitruunan mehu kulhoon, lisää wasabi ja suola. Kaada öljy ohuena nauhana ja vispaa koko ajan niin, että kastike sakenee. Maista. Lisää sitruunaa tai wasabia oman maun mukaan.

Salaatti. (Porkkanoiden ja kurkkusuikaleiden kihartajalla oli huono päivä!)

Salaatti. (Porkkanoiden ja kurkkusuikaleiden kihartaja lukee uutta Bergman-dekkaria ja unohtaa tehtävänsä.)

Ja lohi:

Kuumenna paistinpannu tulisen kuumaksi, ripottele pannulle hiukan suolaa (mielellään Maldonia) ja aseta lohet pariloitumaan suolan päälle. Paista noin minuutti per puoli, ja nosta lohet salaatin päälle.

Kalan paistamisesta tulee normaaliin keittiöön aina hirveä käry, oli liesituuletin kuinka ponteva tahansa. Kesällä olemmekin grillanneet lohisiivut ulkona. Niin muuten tehtiin tänäänkin, vaikka jotkut väittivät, että satoi jo lunta.

Nosta salaattia lautaselle ja sen päälle paistettuja lohisiivuja.

Nosta salaattia lautaselle ja sen päälle paistettuja lohisiivuja. (Porkkanasiivujen kihartaja havahtuu vihdoin tehtäväänsä.)

4 kommenttia

Kategoria(t): kala, kirjat, ruoka, salaatit

Teen sinusta muusia

Pienet ja sievät, eurolla kasvattajalta.

Pienet ja sievät, suoraan kasvattajalta.

Ostin viikonvaihteessa lähiruokahappeningista pussillisen pieniä ja sieviä hämäläisiä kukkakaaleja – eurolla. Niistä tuli aivan mahtava pieni muusi, jonka söimme grillissä paistetun hauen kanssa. Ranskattaren eivät liho -keittokirjassa muusia nimitetään kukkakaalipyreeksi, ja sama se. Kirjassa on ihan näppäriä reseptejä, mutta en hirveästi välitä ajatella sen enempää lihomista kuin laihtumistakaan kokatessani. Nyt tehdään kuitenkin näin, että otetaan

  • noin 6 dl kasvislientä
  • 1–1,5 litraa kukkakaalia pilkottuna
  • 2 rkl suolatonta voita
  • 2 rkl smetanaa tai tuorejuustoa
  • 1–2 rkl raastettua parmesaania
  • suolaa ja pippuria

Kiehauta kasvisliemi. Lisää kukkakaali, pane kansi päälle ja keitä runsas 10 minuuttia, kunnes kaali on kypsää.

Säästä pari desiä keitinvettä. Soseuta kukkakaalit tasaiseksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon sen verran keitinvettä, että saat sileää sosetta. Aloita varovasti, sillä puoli desiä voi riittää. Lisää voi, smetana, parmesaani sekä suola ja pippuri. Tarjoa kuumana esimerkiksi paistetun kalan kanssa.

Mikään ei tietenkään voita oikeaa perunamuusia, mutta tämä on hauska vaihtoehto. Se valmistuu nopeasti ja on kyllä selvästi perunamuusia kevyempi. Kaikkien muusien kanssa voi sitten kuunnella tämän biisin Eppu Normaalin esikoislevyltä.

Kokki ja ravintoloitsija Arto Rastas opetti Läheltä hyvää -tapahtumassa Tampereen Ahlmanilla  lauantaina kalan fileointia. Jos kiinnostaa, videon sessiosta voi katsoa Aamulehden sivuilta täältä.

Meillä kalat käsittelee melkein poikkeuksetta Juha, ja se on vain hyvä asia.

2 kommenttia

Kategoria(t): kirjat, ruoka