Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2019

Carbonara di verdure eli kasvisversio klassikosta

Kasviscarbonarassa pitää olla tarpeeksi kananmunia ja juustoa.

Olen sitä mieltä, että liha- ja kalaruuista ei tarvitse kehitellä kasvisversioita, koska kasvikset pärjäävät kyllä ihan itse. Olkoon tämä kasviscarbonara nyt poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Jonkin verran jouduimme etsimään sopivaa kasvisten yhdistelmää, ja niin ehkä joudut tekemään sinäkin. En suostuisi jättämään pois sipulia, mutta tärkeintä taitaa olla sekoittaa pastaan tarpeeksi kananmunia. Saku Tuominen neuvoo Aglio & olio -kirjassaan, että sopiva määrä on yksi kananmuna per syöjä. Eikä parmesaanin kanssa kannata kitsastella.

Ohje on kovin joustava ja kasvisten määrät suuntaa-antavia. Tällä ohjeella syntyy ateria 3–4:lle.

  • 300–400 g pastaa, mielellään spagettia
  • oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulin kynttä
  • puolikas punaista paprikaa
  • puolikas keskikokoista kesäkurpitsaa
  • 2 pientä porkkanaa
  • 2 varsisellerin vartta
  • 3–4 kananmunaa
  • noin 100 g parmesaania raastettuna
  • mustapippuria
  • suolaa

Silppua sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuullota niitä öljyssä miedolla lämmöllä niin pitkään, että ne muuttuvat läpikuultaviksi.

Pilko muut kasvikset pieniksi kuutioiksi ja lisää ne pannulle sipulien seuraksi. Jatka paistamista, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita niihin parmesaaniraaste. Jätä hiukan juustoa ripoteltavaksi pasta-annoksen pinnalle.

Keitä pasta. Sekoita ensin kypsä, kuuma pasta ja kuumat kasvikset. Lisää kananmunaseos ja sekoita nopeasti. Mausta reippaasti mustapippurilla ja suolalla.

PS 1. Toimiva italialainen vinkki on tämä: Jos ruoka vaikuttaa liian kuivalta, sekoita siihen loraus pastan keitinvettä. Paranee!

PS 2: Pasta carbonara on yksi niistä monista klassikoista, joista jokaisella pitää olla varma mielipide. Tässä The Guardianin jutussa upotaan mukavasti Olennaisiin Asioihin.

Voit käyttää carbonaraan muutakin pastaa, mutta spagetti on se perinteisin.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): kasvisruoka, pasta

Vanha uskollinen: Baskilainen kalakeitto

Lämmittävä keitto sopii loistavasti viileään päivään.

Tämä(kin) ohje on alun perin poimittu jo vuonna 1996 ilmestyneestä Antti Vahteran Viikon kahdeksan päivää -keittokirjasta. Siitä on jäänyt meidän keittiön listalle muutama ikuisuusruoka, ja blogissa niistä on ainakin tämä superihana kasviskeitto.

Kalasoppa on elänyt ajan mukana, ja olemme keittäneet siitä monenlaisia versioita. Olen melko varma, että jos resepti kirjoitettaisiin nyt, sen mausteena ei käytettäisi ainakaan Tabascoa, ehkä ei cayennepippuriakaan. Mutta 20 vuotta sitten tuoretta chiliä ei muistaakseni noin vain ostettu lähikaupasta.

Paprikainen perussoppa on loistoruoka ihan sellaisenaan, ilman kalaa – tai kanaa ja äyriäisiä, joita siihen alkuperäisessä ohjeessa kehotetaan lisäämään. Kalankin voi lisätä keittoon ihan vaan tuoreena ja paloiteltuna, friteeraamatta. Toisaalta: kun yhden kerran syöt keiton pankojauhoissa pyöriteltyjen, friteerattujen ahvenfileiden kanssa, et ehkä halua enää koskaan syödä sitä helpompaa versiota.

Liemeen noin neljälle tarvitaan:

  • 3 isoa punaista paprikaa
  • 1 punainen chili
  • 4 salottisipulia tai 2 keltasipulia
  • 1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
  • 8 valkosipulinkynttä
  • 8 dl kala- tai kasvislientä
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • oliiviöljyä
  • noin 1 dl lehtipersiljaa silputtuna
  • 2 rkl tuoretta timjamia
  • ripaus cayennepippuria
  • suolaa ja mustapippuria

Kuullota silputut sipulit ja valkosipulinkynnet kattilassa oliiviöljyssä.

Lisää pilkotut paprikat, chili ja tomaattimurska. Hauduta muutama minuutti.

Lisää valkoviini, kasvis- tai kalaliemi ja mausteet. Anna kiehua miedolla lämmöllä puoli tuntia.

Soseuta sen jälkeen keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Muista, että keitto saa olla tulista: lisää cayennepippuria, jos makua ei ole tarpeeksi. Pidä keitto lämpimänä, kun paistat kalat. Siihen tarvitset:

  • 400 g ahvenfileitä tai kuhaa tai molempia yhteensä
  • 2 kananmunaa
  • vehnäjauhoja
  • korppu- tai pankojauhoja
  • kasvisöljyä

Leikkaa kalafileistä keskiruodot pois.

– Housufileiksi, sanoo Juha. (Jos et tiedä, mitä se tarkoittaa, katso video vaikkapa täältä.)

Paloittele kuhafileet sopiviksi, ahvenfileet voi käyttää kokonaisina.

Pyörittele palat ensin suolalla ja pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppu- tai pankojauhoissa.

Valitse pieni kattila, johon voit kaataa öljyä noin neljän sentin kerroksen. Kuumenna öljy 160-asteiseksi, ja friteeraa kalat öljyssä kullankeltaisiksi, muutama kerrallaan. Nosta kypsät palat talouspaperin päälle.

Tarjoile keitto ja kalat erikseen. Näin palojen pinta säilyy rapeana, ja jokainen voi napata lautaselleen kalaa juuri sen verran kuin haluaa – tai jättää kalan syömättä. Jos olet käyttänyt kasvislientä, keitto sopii vegaanillekin.

Ruokahävikkiä tästä keitosta ei synny. Kalat syödään salamana heti, ja jos paprikaista soppaa sattuu jäämään, se maistuu aivan mahtavalta seuraavana päivänä, kun tipautat lautaselle lusikallisen turkkilaista jugurttia ja paahdettuja auringonkukansiemeniä. Tai lusikoit sen parempiin suihin ihan sellaisenaan leivän kanssa.

Näistä syntyy maku: paprikaa, sipulia, valkosipulia ja viiniä.

Leivitä kalat ennen friteerausta vehnäjauhoissa, kananmunassa ja pankojauhoissa.

No voitko vastustaa? Ohutta, rapeaa, friteerattua kalaa, ole hyvä.

Baskilainen kalakeitto kaipaa seurakseen hiukan rapeaa leipää ja lasin viiniä. Kokeile vaihteeksi punaista.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kala, keitot

Sitruunainen linssikeitto Libanonista: Adas bil hamod

Sitruuna raikastaa lämmittävän linssikeiton.

Sitruuna, rakkaani! Terveelliset linssit, terveellinen lehtikaali! Tämäkin ohje löytyi ensin The Guardianin sivulta Yotam Ottolenghin kirjaamana. Pieni kierros verkon ruokamaailmassa todisti, että keiton voi maustaa aika lailla mielensä mukaan, mutta mielellään itäisillä mausteilla: jeeraa, kanelia, maustepippuria, sumakkia…

Ottolenghin mielestä keittoon sopii käyttää sitä, mitä kaapissa on, joten mekin silppusimme sekaan pätkän kesäkurpitsaa ja varsiselleriä. Tärkein on kuitenkin sitruuna, joka herättää henkiin jopa hiukan lattean makuiset linssit. Koska sitruunoiden maussa saattaa olla isojakin eroja, aloita varovasti. Todennäköisesti yhden sitruunan mehu riittää kuoren kanssa maustamaan keiton. (No me rutistimme sekaan vielä ylimääräisen puolikkaan, ja hyvää oli.)

Näin syntyy linssikeitto 4–6 hengelle:

  • 200g vihreitä linssejä
  • kunnon loraus oliiviöljyä
  • 2 isoa sipulia silputtuna
  • 5 valkosipulin kynttä murskattuna
  • 1,5 rkl jeeraa
  • 1 tl kanelia
  • 1–2 sitruunaa
  • suolaa ja mustapippuria
  • 4 isoa perunaa
  • 200 g lehtikaalia tai pinaattia
  • 1,2 l kasvislientä
  • tuoretta korianteria
  • 2 kevätsipulia

Laita huuhdotut linssit kattilaan ja kaada niiden päälle reilusti kylmää vettä. Mausta suolalla ja kuumenna kiehuvaksi. Madalla lämpöä ja keitä linssit melkein kypsiksi. Siihen menee 15–20 minuuttia. Kaada linssit siivilään.

Ota paksupohjainen kattila hellalle ja lorauta sinne kunnolla oliiviöljyä. Kuumenna. Lisää sitten kattilaan silputut sipulit, valkosipuli, jeera, kaneli sekä suolaa ja pippuria. Leikkaa yhden sitruunan kuori kuorimaveitsellä pitkiksi suikaleiksi, ja lisää ne kattilaan. Paista seos keskilämmöllä pehmeäksi ja kullankeltaiseksi – 10–15 minuuttia.

Lisää kattilaan kuoritut ja lohkotut perunat, linssit ja paloiksi revitty lehtikaali, josta olet poistanut kovat lehtiruodit. Kaada sen jälkeen sekaan kasvisliemi, kuumenna ja jätä keitto porisemaan matalalle lämmölle noin vartiksi.

(Jos käytät pinaattia, lisää se vasta sitten, kun perunat ovat kypsyneet. Anna pinaatin pehmentyä kattilassa parisen minuuttia.)

Käännä lämpö pois ja lisää keittoon yhden sitruunan mehu. Onko sitruunaisuutta nyt sopivasti? Jos ei ole, lisää mehua. Entä onko suolaa tarpeeksi?

Koristele keitto korianterin lehdillä ja silputulla kevätsipulilla. Tarjoile vaalean (Lähi-idän) leivän kanssa.

Ripottele keiton pinnalle silputtua kevätsipulia.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kasvisruoka, keitot