Avainsana-arkisto: rusinat

Tsatsikin ja raitan välissä: Maast o khiar

Rusinat ja pähkinät tekevät jugurttikastikkeesta uudenlaisen.

Rusinat ja pähkinät tekevät jugurttikastikkeesta uudenlaisen.

Kun kreikkalaisten tsatsiki ja intialaisten raita alkavat kyllästyttää, voi asemoida itsensä maatieteellisesti niiden väliin ja sekoittaa persialaistyylisen jugurttikastikkeen. Sen nimi on maast o khiar, ja tähän nimenomaiseen ohjeeseen viehätyimme rusinoiden vuoksi. Netistä löytyy reseptejä, joissa yksinkertaisimmillaan sekoitetaan jugurttiin vain kurkkua ja minttua, mutta rusinoiden yllättävä makeus teki tästä versiosta meidän kesän suosikin.

Ohje löytyi Sabrina Ghayourin Persiana-keittokirjasta, joka tuntui sopivalta jatkolta Ottolenghi-intoilulle. Emme ole pettyneet, kirjassa on kivoja ja innostavia ohjeita paljon.

Maast o khiar

  • 1 kurkku
  • 2 tl kuivattua minttua
  • pieni nippu tuoretta tilliä silputtuna
  • kourallinen keltaisia rusinoita
  • noin 3 dl paksua kreikkalaista tai turkkilaista jugurttia
  • suolaa ja pippuria
  • pinnalle saksanpähkinöitä ja oliiviöljyä

Raasta kurkku ja purista siitä huolellisesti pois ylimääräinen neste.

Sekoita kulhossa kurkku, jugurtti, minttu, tilli ja rusinat. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita jääkaappiin viilenemään.

Ennen kuin tuot kastikkeen pöytään, pirskota pinnalle hiukan oliiviöljyä. Alkuperäisessä ohjeessa koristeeksi ripotellaan myös kuivattuja ruusun terälehtiä, mutta olemme toistaiseksi pärjänneet hitusella rouhittuja saksanpähkinöitä ja tilliä.

Viileät jugurttikastikkeet istuvat kaikenlaisen grilliruuan kanssa samaan pöytään hyvin. Helteellä kylmä jogurttikastike viilentää myös ihan vain leivän kanssa.

Tilliä omasta maasta! Persiana-keittokirja on ollut yksi tämän kesän innoituksista.

Tilliä omasta maasta! Persiana-keittokirja on ollut yksi tämän kesän innoituksista.

2 kommenttia

Kategoria(t): grillaus, kastikkeet, maustekastikkeet, ruoka, salaatit

Köyhien pastaa

Ei ehkä juhlaruokaa, ei myöskään lasten suosikki, mutta jäljittelemätön ja lämmittävä arki-illan annos.

Ei ehkä juhlaruokaa, ei myöskään lasten suosikki, mutta jäljittelemätön ja lämmittävä arki-illan annos.

Onhan se tietenkin hölmöä, että länsimaiset, hyvinvoivat ruokaintoilijat haluavat välttämättä laittaa ruokaa, jota Italian köyhät maalaiset ennen vanhaan kokkasivat pakon edessä. Toisaalta, monet näistä cucina povera -ruuista ovat niin hyviä, että miksipä ei kokattaisi. Niin kuin nyt tämä sisilialaisperäinen pasta, johon keitetään täyteläinen ja hapanimeläinen kastike sardelleista, rusinoista ja pinjansiemenistä.

  • kunnon loraus oliiviöljyä
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 1,5 dl eli kunnon kourallinen pinjansiemeniä
  • saman verran rusinoita
  • 6–8 sardellifileetä
  • 3–4 rkl tomaattipyrettä
  • lasillinen punaviiniä
  • 2 siivua vaaleaa leipää murennettuna
  • 400–500 g pastaa

Kuumenna öljy pannulla ja kuullota viipaloidut valkosipulinkynnet siinä. Kun valkosipuli alkaa saada väriä, lisää pannulle pinjansiemenet, rusinat ja sardellit. Paista pari minuuttia eli niin pitkään, että sardellit hajoavat ja ikään kuin sulavat pannulle.

Lisää tomaattipyre ja viini, sekoita hyvin. Hauduta kastiketta muutama minuutti.

Kuumenna toisessa pannussa tilkka öljyä ja paista siinä leivänmurut rapeiksi ja kullanruskeiksi. Kumoa ne talouspaperin päälle jäähtymään.

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä. Valuta se ja sekoita kastikkeen joukkoon. Tarkista maku: sardelleista tulee ruokaan yleensä tarpeeksi suolaa, joten sitä ei useinkaan tarvitse lisätä. Kauho pastaa lautaselle (kattilan pohjia myöten, sillä rusinat ja pinjansiemet valahtavat aina pohjimmaisiksi) ja ripottele pinnalle leivänmurut.

Lasi punaviiniä lämmittää tämän ruuan kanssa erityisesti.

Kastike valmistuu todella nopeasti. Laita pastavesi kiehumaan ensimmäiseksi ja aloita sen jälkeen kastikkeen valmistaminen. Kastike on valmista samaan aikaan kuin pasta on kypsää.

Suolan kangistamista sardelleista syntyy ryhdikäs soosi.

Suolan kangistamista sardelleista syntyy ryhdikäs soosi. Acciughe käännetään välillä resepteissä anjoviksiksi, mutta nämä eivät ole niitä janssoninkiusauskaloja.

3 kommenttia

Kategoria(t): pasta, ruoka