Aihearkisto: pasta

Carbonara di verdure eli kasvisversio klassikosta

Kasviscarbonarassa pitää olla tarpeeksi kananmunia ja juustoa.

Olen sitä mieltä, että liha- ja kalaruuista ei tarvitse kehitellä kasvisversioita, koska kasvikset pärjäävät kyllä ihan itse. Olkoon tämä kasviscarbonara nyt poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Jonkin verran jouduimme etsimään sopivaa kasvisten yhdistelmää, ja niin ehkä joudut tekemään sinäkin. En suostuisi jättämään pois sipulia, mutta tärkeintä taitaa olla sekoittaa pastaan tarpeeksi kananmunia. Saku Tuominen neuvoo Aglio & olio -kirjassaan, että sopiva määrä on yksi kananmuna per syöjä. Eikä parmesaanin kanssa kannata kitsastella.

Ohje on kovin joustava ja kasvisten määrät suuntaa-antavia. Tällä ohjeella syntyy ateria 3–4:lle.

  • 300–400 g pastaa, mielellään spagettia
  • oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulin kynttä
  • puolikas punaista paprikaa
  • puolikas keskikokoista kesäkurpitsaa
  • 2 pientä porkkanaa
  • 2 varsisellerin vartta
  • 3–4 kananmunaa
  • noin 100 g parmesaania raastettuna
  • mustapippuria
  • suolaa

Silppua sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuullota niitä öljyssä miedolla lämmöllä niin pitkään, että ne muuttuvat läpikuultaviksi.

Pilko muut kasvikset pieniksi kuutioiksi ja lisää ne pannulle sipulien seuraksi. Jatka paistamista, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita niihin parmesaaniraaste. Jätä hiukan juustoa ripoteltavaksi pasta-annoksen pinnalle.

Keitä pasta. Sekoita ensin kypsä, kuuma pasta ja kuumat kasvikset. Lisää kananmunaseos ja sekoita nopeasti. Mausta reippaasti mustapippurilla ja suolalla.

PS 1. Toimiva italialainen vinkki on tämä: Jos ruoka vaikuttaa liian kuivalta, sekoita siihen loraus pastan keitinvettä. Paranee!

PS 2: Pasta carbonara on yksi niistä monista klassikoista, joista jokaisella pitää olla varma mielipide. Tässä The Guardianin jutussa upotaan mukavasti Olennaisiin Asioihin.

Voit käyttää carbonaraan muutakin pastaa, mutta spagetti on se perinteisin.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): kasvisruoka, pasta

Pastaa, gorgonzolaa, salviaa ja saksanpähkinöitä

Salvia pärjää hyvin terävän gorgonzolan kaverina.

Taatusti epäterveellistä, mutta kukapa tätä joka päivä söisi. Toisaalta pienempikin annos riittää. Ja onhan se herkullista!

En ole mikään sinihomejuuston hc-fani, joten sen käyttö keittiössä on jäänyt aika vähäiseksi. Blogista löysin kaksi reseptiä, joihin sitä toistaiseksi on käytetty: mustikkainen salaatti ja päärynäinen piiras.

Pastareseptiin törmäsin The Guardianin sivuilla, mutta mikään uusi keksintö tämä yhdistelmä ei todellakaan ole. The Silver Spoonia en nyt tutkaillut, mutta selasin Saku Tuomisen Aglio & olio -kirjaa, ja löysin sieltäkin muutaman sinihomejuustoa ja salviaa -pastan. Kiitos Tuomisen kirjan, ymmärsimme lisätä kastikkeeseen ripauksen sokeria. Se pehmentää taitavasti joskus äkäisen gorgonzolan.

Hiukan määräilevä salvia on gorgonzolan kaverina ihan oikeassa paikassa. Kaipasin tosin kesäistä oman maan salviaa, koska kaupan kotimainen yrtti oli harmillisen mieto.

Ruoka muuten valmistuu todella nopeasti, ja se pitää ehdottomasti syödä heti, kun pasta ja kastike on sekoitettu.

  • 300–400 g tagliatellea tai jotain muuta pastaa
  • 50 g voita
  • 1–2 valkosipulinkynttä silputtuna
  • 8–10 salvianlehteä
  • noin 100 g gorgonzolaa pieninä kuutioina
  • 1 dl kermaa
  • noin 1 tl sokeria
  • mustapippuria
  • kourallinen saksanpähkinöitä paahdettuna ja rouhittuna

Laita vesi kiehumaan isoon kattilaan ja keitä pasta ohjeen mukaan. Kastike valmistuu pastan kiehuessa.

Paahda pähkinät nopeasti. Säästä osa koristeeksi.

Sulata voi pienessä kasarissa. Freesaa valkosipulisilppua ja salviaa miedolla lämmöllä parisen minuuttia.

Lisää kasariin kuutioitu juusto, kerma, mustapippuri ja sokeri. Kun juusto on sulanut, anna kastikkeen kuplia vielä minuutin verran.

Sekoita mukaan pähkinät.

Suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä, koska juustossa on sitä jo riittävästi koko kastikkeen maustamiseen.

Kun pasta on kypsää, kaada vesi pois. Sekoita pasta ja kastike keskenään. Notkista voilla tai pastan keitinvedellä, jos pasta vaikuttaa liian tahmealta.

Ripottele pinnalle pähkinöitä ja salviaa. Syö.

Pähkinät ovat terveellisiä, joten eiköhän tämä pastakin ole.

Jätä kommentti

Kategoria(t): pasta

Pastaa & sitruunapestoa

Sitruuna maustaa raikkaan kesäpastan.

Lueskelin laiskana sunnuntaina Saku Tuomisen Basta!-kirjaa. ”Maailmasta tuskin löytyy maata, joka kokeilisi vähemmän”, Tuominen kirjoittaa italialaisesta ruokakulttuurista ja on niin oikeassa. Se ei suinkaan vähennä italialaisen keittiön viehätystä, koska tämäkin lienee totta: ”Italia ei kokeile, koska kaikki on heidän mielestään jo täydellistä.” Niin onkin, äitien tekemää ruokaa sesongin parhaista raaka-aineista – kuka sellaisesta valittaisi.

Löysin kirjasta pastareseptin, jota emme olleet kokeilleet ja joka sisältää lempimakuani sitruunaa. Mieleen putkahti kyllä välittömästi Italiaan muuttaneiden ystäviemme Minnan ja Mikon kokemukset siitä, mitä tapahtuu, kun olet aikeissa tehdä pestoa kyläläisten mielestä VÄÄRIN. Voitte lukea opettavaisen tarinan Piccolo Salvon blogista täältä.

Tässä pestossa nyt kuitenkin on basilikaa, mikä on OIKEIN. Pinjansiemenet siitä tosin puuttuvat, mutta eipä kerrota sitä italialaisille. Basilika, sitruuna ja parmesaani riittävät oikein hyvin ihastuttavan raikkaaseen kesäpastaan. Sen verran oli pakko virittää reseptiä, että lisäsimme pestoon sitruunan mehun lisäksi myös raastettua kuorta. Niin että jos et pidä sitruunasta, tämä ohje ei ehkä ole sinulle.

Nyt tarvitset:

  • spaghettia
  • lehdet yhdestä ruukullisesta basilikaa
  • 1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
  • 0,5–1 dl oliiviöljyä
  • noin 70 g (kourallinen) raastettua parmesaania
  • suolaa ja pippuria

Laita pasta kiehumaan suolattuun veteen.

Surauta kaikki muut ainekset tehosekoittimessa pestoksi. Tuomisen neuvo on, että kaikkia raaka-aineita saa olla suunnilleen saman verran – siis maista ja viritä pesto sellaiseksi, josta itse pidät, raaka-aineiden määrät reseptissä ovat viitteelliset. Erityisesti sitruunat saattavat väärään aikaan vuodesta olla salakavalan kitkeriä. Nyt kesällä jopa suomalaisista marketeista voi löytää oikeasti kypsiä ja lempeitä hedelmiä.

Mausta pesto suolalla ja mustapippurilla. Sekoita pastaan ja nauti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): pasta

Sisilialainen parsakaalipasta

Sahrami antaa pastalle iloisen keltaisen värin – ja kyllähän se myös maustaa ruuan.

Brittikokki Rick Stein söi tätä pastaa tuoreimman ruokamatkasarjansa Palermo-jaksossa: Bucatini con broccoli arriminati. Sarja näkyi Ylen Teemalla ja Areenassa keväällä 2018. Innostuimme, koska tässä on jotain samaa (rusinoita, pinjansiemeniä ja sardelleja) kuin vanhassa suosikissamme Köyhien pastassa. Parsakaali ja sahrami kuitenkin – ja onneksi – tekevät tästä ihan omanlaisensa.

Mikäli ymmärsimme oikein, broccoli on Sisiliassa paikallinen vihertävä kukkakaali, joten ruuan voi aivan hyvin kokata myös kukkakaalista. Vihreä parsakaali sopii kuitenkin niin maultaan kuin väriltäänkin kauniisti sahramin värjäämän keltaisen pastan sekaan. Ja kuka kieltää käyttämästä ruokaan sekä kukka- että parsakaalia.

Kastikkeeseen tarvitset:

  • noin 300 g parsakaalia
  • oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 2 öljyyn säilöttyä sardellia
  • 2–3 rkl rusinoita
  • 2–3 rkl pinjansiemeniä
  • mustapippuria myllystä
  • ripaus sahramia
  • kuivaa leipää rouhittuna

Jos haluat koristella annoksen leivänmuruilla, paista ne ensimmäiseksi pannulla kuumassa öljyssä.

Laita vesi kiehumaan kahteen kattilaan: toiseen pastaa varten ja toiseen parsakaalille.

Jaa parsakaali kukintoihin ja kiehauta se nopeasti suolatussa vedessä. Älä kaada keitinvettä pois!

Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista hienonnettua sipulia keskilämmöllä, kunnes se on läpikuultavaa. Lisää pannulle sardellifileet ja hajota ne seokseen paistinlastalla. Sekoittele. Kaada pannulle pinjansiemenet ja rusinat, paista muutama minuutti.

Seuraavaksi voitkin lisätä pannulle kiehautetut, valutetut parsakaalit. Anna kastikkeen muhia hetki, mausta mustapippurilla ja sahramilla. Lisää pannulle hiukan parsakaalin keitinvettä, jotta soosi ei kuivahda liikaa.

Tässä välissä pastakin on jo kypsynyt omassa kattilassaan. Kaada vesi pois  ja sekoita pasta kastikkeeseen. Maista – onko suolaa sopivasti?

Kauho pasta lautasille ja ripottele päälle leivänmuruja.

Meidän pastamme oli Barillan bavettea. Bucatinia on toistaiseksi ollut vaikea löytää perusmarketin valikoimasta.

2 kommenttia

Kategoria(t): kasvisruoka, pasta

Kasvislasagne à la Ottolenghi

Kumina, tilli ja pähkinät maustavat tämän kasvislasagnen hillityn tyylikkäästi.

Lasagnereseptejä ei voi koskaan olla liikaa. Viimeksi kokeilimme tätä Yotam Ottolenghin kasvislasagnea, jossa pastalevyjen väliin piilotetaan tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi pinaattia ja lehtikaalia. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään pinaatin seurana mangoldia, mutta koska meillä oli lehtikaalia ja cavolo neroa omasta takaa, käytimme niitä. Päätä itse, mitä vihreää haluat vuokaan laittaa.

  • oliiviöljyä
  • 3 valkosipulinkynttä murskattuna
  • tölkki tomaattimurskaa
  • 1 rkl tomaattipyreetä
  • ripaus sokeria
  • noin 1 dl vettä
  • suolaa ja mustapippuria
  • 500 g tuoretta pinaattia
  • 250 g lehtikaalia
  • 2 tl paahdettuja kuminansiemeniä
  • nippu persiljaa
  • nippu tilliä
  • lasagnelevyjä
  • 150 g raastettua parmesaania
  • 100–150 g gruyèreä tai jotain muuta juustoa raastettuna
  • 60 g hasselpähkinöitä rouhittuna

Kuumenna öljy kattilassa ja paista valkosipulia hetki. Lisää tomaattimurska, tomaattipyree, ripaus sokeria, suolaa ja mustapippuria. Sekoittele ja anna muhia matalalla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää noin desi vettä. Jos haluat, voit surauttaa kastikkeen tasaiseksi esimerkiksi sauvasekoittimella, mutta se ei ole välttämätöntä.

Ota hellalle iso paistinpannu ja lämmitä siinä loraus öljyä. Lisää pannulle krouvisti paloitellut lehtikaalit ja hiukan suolaa.  Sekoittele, kunnes kaalit pehmenevät.

Lisää pinaatit – useammassa erässä, jos on tarvis – ja hauduta pannulla miedolla lämmöllä pehmeiksi. Mausta paahdetuilta kuminansiemenillä ja mustapippurilla.

Peitä pannu kannella ja anna lehtivihannesten hautua kypsiksi lempeällä lämmollä, 10–15 minuuttia. Lisää tilkka vettä, jos seos vaikuttaa liian kuivalta. Sekoita mukaan silputtu persilja ja tilli.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi ja voitele lasagnelle sopiva uunivuoka. Kokoa paistos kuin mikä tahansa lasagne: pohjalle hiukan tomaattikastiketta, sitten kerros lasagnelevyjä, taas tomaattisoosia, pinaattiseosta, juustoraastetta ja taas sama uudestaan. Ripottele pinnalle juustokerros ja pähkinät.

Paista runsas 35–40 minuuttia tai niin pitkään, että lasagne on kypsä ja pinta saa kauniin kullanruskean värin. Anna paistoksen levätä hetki ennen kuin tarjoilet, vaikkapa salaatin ja leivän kanssa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): laatikko, pasta

Arkipastaa 90-luvulta

Pennet, fusillit ja gnocchit sulassa sovussa tomaattikastikkeen kanssa.

Saako erilaisia pastoja sekoittaa? Meillä ainakin saa. Pennet, fusillit ja simpukat maistuvat kaikki yhtä hyvältä tomaattikastikkeen kanssa.

Pehmeäkantisia keittokirjoja on todellakin käytetty. Kulmat ovat käpristyneet, kirjat avautuvat notkeasti joidenkin lempireseptien kohdalta ja sivuilla on sopivasti kokkaamisen jälkiä.

Näistä kirjoista jäljet johtavat suoraan Helsingin legendaariseen Kasvis-ravintolaan, jossa osattiin aikanaan tarjota lihan vieroksujille muutakin kuin keitettyjä pakastevihanneksia. Sekavihannesten jälkeen saapui kausi, jolloin kasvisruokailijalle tarjottiin jokaikisessä kuppilassa aurinkokuivattuja tomaatteja. Hiemanhan se ärsytti. Siksi onkin oikein, että yksi Kasviskarnevaalit-kirjan lempiresepteistä on nimeltään Pastaa ja aurinkotomaattikastiketta. Siihen on yleensä raaka-aineet kaapissa, se valmistuu nopeasti eikä se vaadi minkäänlaista taipumusta kokkaamiseen – mutta vatsa täyttyy ja tulee hyvä mieli.

  • 2–3 rkl oliiviöljyä
  • 1 iso sipuli
  • 3–4 valkosipulinkynttä murskattuna
  • runsas 1 dl öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja
  • 1,5–2 dl vettä
  • 1 dl kermaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • tuoretta basilikaa

Laita vesi kiehumaan pastaa varten isoon kattilaan. Pasta kypsyy sillä välin, kun valmistat kastikkeen.

Kuumenna öljy kasarissa, ja lisää silputtu sipuli sekä murskattu valkosipuli. Paista hetki.

Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja lisää ne veden kanssa kasariin sipulien sekaan. Hauduta kymmenisen minuuttia.

Lisää lopuksi kerma, suola ja pippuri.

Kaada kastike keitetyn, valutetun pastan sekaan ja ripottele päälle tuoretta basilikaa.

Kerman sijasta kastikkeeseen voi oikein hyvin käyttää creme fraichea.

Näistä en luovu. Kirjoissa on hyviä perusreseptejä kasvisruokiin ajalta, jolloin inkivääriä ja sitruunaruohoa ei todellaakaan saanut lähikaupasta.

Näistä en luovu. 90-luvun kirjoissa on hyviä perusreseptejä kasvisruokiin ajalta, jolloin teriyakikastiketta  ja sitruunaruohoa ei todellakaan ostettu lähikaupasta.

Jos aurinkokuivattujen tomaattien sekaan on piilotettu esimerkiksi kapriksia, älä poista niitä, vaan sekoita nekin kastikkeeseen.

Jos aurinkokuivattujen tomaattien sekaan on piilotettu esimerkiksi kapriksia, sekoita nekin reippaasti kastikkeeseen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kastikkeet, pasta, ruoka

Kurpitsalasagne

Kurpitsalasagnessa on syksyn värit.

Kurpitsalasagnessa on syksyn värit.

Kyllä klassikkoita pitää päivittää! Kasvislasagnen tuore, syksyinen versio löytyi tällä kertaa Deliciously Ella -keittokirjasta. Kesällä ilmestynyt 250-sivuinen kirja sisältää trendikkäitä ohjeita maidottomiin ja gluteenittomiin kasvisruokiin, ja Ellan ohjeisiin voi tutustua myös hänen nettisivuillaan.

Kokeilemisen arvoisen tästä nimenomaisesta reseptistä tekee mehevä kurpitsasoosi, joka keitetään ja soseutetaan myskikurpitsasta ja kookosmaidosta. Hiukan epäilin, voiko lasagne maistua ilman béchamel-kastiketta ja juustoa, mutta pakko myöntää: kyllä voi.

Kurpitsalasagnesta teet gluteenittoman, kun valitset gluteenittoman pastan. Lasagne on vegaaninen, kunhan varmistat, että pasta ei sisällä kananmunaa.

  • 2 keskikokoista myskikurpitsaa (1,5–2 kg)
  • 3 valkosipulin kynttä kuorittuna ja murskattuna
  • 1 salottisipuli
  • 1 prk tomaattimurskaa
  • 3 punaista paprikaa paloiteltuna
  • oliiviöljyä
  • noin 300 g sieniä viipaloituna
  • lasagnelevyjä
  • 2 dl kookosmaitoa
  • suolaa ja mustapippuria

Kuori kurpitsat ja paloittele ne. Kaada isoon kattilaan parisen desiä vettä. Lisää pilkotut kurpitsat ja höyrytä niitä parisenkymmentä minuuttia – niin pitkään, että  ne ovat todella pehmeitä.

Paista valkosipulimurskaa, salottisipulia ja paprikanpaloja oliiviöljyssä miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää silputut sienet ja paista kymmenisen minuuttia. Kaada sekaan tomaattimurska ja hauduta vielä kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sieniksi kelpaavat niin suppilovahverot kuin tatit, tuoreina tai pakastettuina. Kaupan tuoreet herkku- ja muut sienet sopivat ruokaan yhtä hyvin.

(Ja jos ehdottomasti vihaat sieniä, korvaa ne vaikka kesäkurpitsalla tai porkkanalla. Miksei soijarouheellakin.)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Soseuta pehmenneet kurpitsat ja kookosmaito sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kokoa lasagne perinteiseen tapaan: levitä lasagnevuoan pohjalle kerros tomaattikastiketta, sitten lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, kurpitsakastiketta ja lasagnelevyjä. Jatka muutaman kerroksen verran. Peitä viimeiset pastalevyt kurpitsakastikkeella.

Paista lasagnea noin 4o–45 minuuttia. Peitä vuoka paistamisen loppuvaiheessa foliolla, jos pinta näyttää kuivuvan liikaa.

Ota lasagne uunista ja anna sen vetäytyä vielä hetki ennen kuin syöt – liikaa.

Lasagnen mehevä kurpitsasose syntyy myski- tai hokkaidokurpitsasta ja kookosmaidosta.

Lasagnen mehevä kurpitsasose syntyy myski- tai hokkaidokurpitsasta ja kookosmaidosta.

Se hupenee vuoasta nopeammin kuin uskotkaan.

Se hupenee vuoasta nopeammin kuin uskotkaan.

1 kommentti

Kategoria(t): pasta