Kuukausittainen arkisto:elokuu 2013

Sydämellistä soppaa

Kasviskeitossa on kaikki tarvittava.

Kasviskeiton liemi kiehuu hetkessä täyteläiseksi

On ikuinen mysteeri, miten näin simppeleistä perusaineksista syntyy aina ihan sairaan hyvä keitto. Tämä nimenomainen soppa on kulkenut mukanamme jo näköjään yli 15 vuotta, sillä Antti Vahteran Viikon kahdeksan päivää  ilmestyi jo vuonna 1996. Melkein vuosikymmen sitten kasviskeitolla jopa ruokittiin ystävien kesähäiden vieraat, jotka juhlien jälkeen kilvan vaativat itselleen hääsopan reseptiä. Tämä ohje on nyt kuitenkin noin neljälle hengelle. Kokille tiedoksi, että tätä syö helposti toisen ja kolmannenkin lautasellisen!

Kasviskeitto

  • runsas litra kasvislientä
  • 6 perunaa
  • 4 porkkanaa
  • 2 pientä kesäkurpitsaa
  • 1 pieni juuriselleri
  • 1 pieni nauris
  • 2 salottisipulia
  • 1 rkl voita
  • sokeriherneitä

Kuori, pese ja pilko kasvikset. Kuullota sipuli kattilassa. Kaada sekaan paloitellut porkkanat, perunat, selleri ja nauris, ja kuullota niitäkin hetki. Nauriita ei aina kaupasta löydy, mutta keitto ei hätkähdä, vaikka nauriin jättää pois. Lisää kasvisliemi ja keitä kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä. (Lisää tarvittaessa kasvislientä.) Sekoita viimeiseksi mukaan kesäkurpitsat ja sokeriherneet, tuoreet tai pakastetut, ja keitä vielä hetki. Kun kaikki vihannekset ovat kypsiä, mausta keitto suolalla ja mustapippurilla. Tarjoile leivän ja pistou-tahnan kanssa.

Pistou

  • nippu tuoretta basilikaa
  • 6 valkosipulin kynttä
  • 100 g parmesaania
  • 1 dl oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • suolaa

Silppua ensin basilikan lehdet monitoimikoneessa. Lisää valkosipulin kynnet, parmesaani, suola ja mausteet. Sekoita hyvin. Lisää oliiviöljy juoksevana nauhana ja sekoita, kunnes tahna on tasaista ja kauniin vihreää. Kauho lautaselle keittoa ja lisää päälle (vähintään) ruokalusikallinen pistouta. Nauti!

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): keitot, ruoka

Tuoretta leipää!

Leivo leipä tunnissa.

Leivo leipä tunnissa.

Itse leivottu leipä voittaa kaupan leivät aina, mutta aina ei ole tuntikausia aikaa vaivata ja nostattaa, nostattaa ja vaivata taikinaa. Onneksi on tämä vuokaleipä, jota helpompaa ei ole – ja joka on herkullista. Olen levittänyt reseptin viime vuosina kaveripiirissä hyvin laajalle ja saanut siitä pelkästään kiitoksia.

Pähkinöiden ja kuivattujen hedelmien määrää ja laatua voi vaihdella notkeasti. Minä jätän usein rusinat pois, mutta aprikooseja en koskaan. Resepti on peräisin Anna ja Fanny Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla, jota Chocochili tässä arvioi blogissaan. Kirjassa tosiaan on muitakin kivoja leipäohjeita!

Pähkinäinen hedelmäleipä

  • 3 dl grahamjauhoja (tai spelttijauhoja)
  • runsaat 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl suolaa
  • 2 tl soodaa
  • 2 dl rusinoita
  • 10 kuivattua aprikoosia pieninä kuutioina
  • (6 kuivattua viikunaa pieninä paloina)
  • 150 g saksanpähkinöitä tai hasselpähkinöitä
  • 5 dl piimää
  • 1 dl tummaa siirappia tai juoksevaa hunajaa

Voitele ja jauhota 1,5 litran vetoinen vuoka. Laiskempi tekee niin kuin minä: vuoraa vuoan leivinpaperilla.

Mittaa jauhot kulhoon ja sekoita joukkoon suola ja sooda. Sekoita jauhoihin rusinat, hedelmät ja kokonaiset pähkinät. Lisää viimeiseksi piimä ja siirappi, sekoita melko löysäksi taikinaksi. Kaada vuokaan.

Paista 175 asteessa noin tunti. (Alkuperäisessä ohjeessa leipää paistetaan 160-asteisessa uunissa 1 tunti ja 35 minuuttia – niin pitkään en ole pitänyt leipää uunissa kertaakaan, mutta kypsää se on silti ollut). Anna leivän jäähtyä hetki, kumoa se sitten vuoasta ja kääri keittiöpyyhkeeseen jäähtymään.

Kuten Anna ja Fanny kirjassaan toteavat, leipä sopii erityisen hyvin vahvojen juustojen seuraksi: sinihomejuustoa tai appenzelleriä, hiukan vielä viikunahilloa mukaan – nam! Yhtä hyvin se kyllä toimii arkiaamiaisena sinileiman ja tomaatin kanssa.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): kirjat, leivonta, ruoka

Kirsikkatorttu ranskaksi

Kesän parhaat marjat – viime kesänä tosin.

Kesän parhaat marjat – viime kesänä.

Meidän pihan kirsikkapuu pitää välivuoden. Siinä oli keväällä viisi kukkaa, ja marjoja tuli lopulta kaksi. Kirsikoita on onneksi myynnissä vähän joka nurkalla, joten saadaan taas tämä helppo mutta hienostunut ranskalainen uuniin ja pöytään.

Piirakka muuten onnistuu hyvin myös omenoista: lisää silloin kuorittujen ja paloiteltujen omenoiden mausteeksi sokerin sekaan kanelia. Kokeilimme taannoin myös persikkaversiota, ja hyvää tuli.

Resepti on Virginie Besançonin kirjasta Aurinkokeittiöni – välimerellisiä kasvisruokia. Nimi on omituinen, mutta kirja on hyvä. Sain sen vuosia sitten kollegaltani, joka rakasti syvästi HK:n sinistä ja vältteli tiukasti kasviksia sekä kaikenlaisia mähmäksi kutsumiaan sörsseleitä. Terveisiä Ilkalle sinne pilven reunalle: muistelen sinua aina, kun käännyn keittiössä Virginien puoleen.

Clafoutis de cerises

  • 75 g vehnäjauhoja
  • 75 g jauhettuja manteleita
  • 75 g sokeria
  • 3 munaa
  • 100 g pehmeää voita
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2,5 dl maitoa
  • 50 g (ruoko)sokeria
  • 500 g kivettömiä kirsikoita

Pane uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita jauhot, jauhetut mantelit ja sokeri sekä vatkaa munat yksitellen joukkoon sähkövatkaimella. Lisää sitten voi, vaniljasokeri ja maito.

Kaada sokeri kulhoon ja pyörittele kirsikoita siinä. Levitä ne sitten tasaisesti voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.

Kaada taikina kirsikoiden päälle. Paista torttua uunissa 30–40 minuuttia, kunnes kuori on kullanruskea ja taikina kiinteää. Jotta pinta ei ruskistu liikaa, voit peittää kakun uunissa viimeisen 5–10 minuutin ajaksi foliolla.

Anna piirakan hieman jäähtyä, mutta tarjoile haaleana.

Pidä puolesi, sillä clafoutis katoaa vuoasta nopeasti!

Pidä puolesi, sillä clafoutis katoaa vuoasta nopeasti!

Jätä kommentti

Kategoria(t): ruoka

Korianteria, valtavasti korianteria!

Tuoksuvaa, maukasta korianteria.

Trooppista menoa: nippukaupalla tuoksuvaa korianteria omasta pihasta!

Olen kasvattanut valtavan korianterisadon, ensimmäisen kerran elämässäni. Se ei olisi onnistunut ilman Kanjanaa. Hän pysäytti pyöränsä meidän aidan vierustalle kesäkuun alussa ja kysyi iloisesti, mitä meidän pihalla kasvaa. Seuraavan tunnin aikana olimme selvittäneet perusasiat toisistamme ja pyöräilleet katsomaan myös Kanjanan viljelyksiä. Ja minä olin saanut lahjaksi valtavan muovipussillisen thaimaalaisia korianterinsiemeniä.

En ollut uskonut, että korianteri menestyisi Suomen kesässä. Kanjana kuitenkin kertoi kasvattaneensa myös vuosi sitten, kammottavan kylmänä kesänä, korianterista kolme satoa. Oli siis pakko perustaa pihalle vielä yksi penkki ja kylvää korianteri. Onneksi! Se on ollut kesän ihme ja olen siitä suorastaan ylpeä. Sitä on jo pakastimessakin, ja nyt sitä on myös tässä afganistanilaisessa korianterichutneyssä, jota talvella tein thaikaupan korianterista.

Alun perin resepti on Sally Butcherin Vegestan-keittokirjasta, josta on löytynyt monta muutakin hauskaa ja toimivaa ohjetta. Näillä määrillä syntyy yksi pienehkö purkillinen hiukan pestoa muistuttavaa maustekastiketta.

  • yksi iso nippu korianteria
  • 1–4 pientä punaista tai vihreää chiliä
  • 3–4 valkosipulinkynttä
  • 50 g eli kourallinen saksanpähkinöitä
  • 1 tl sokeria
  • 1–2 tl suolaa
  • kourallinen rusinoita
  • 1 dl valkoviinietikkaa

Huuhtele korianteri, kuori valkosipulit, poista chileistä kannat ja siemenet. Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja surauta tahnaksi. Chutneyn voi tietenkin valmistaa myös morttelissa: jauha silloin valkosipuli, pähkinät, suola ja sokeri ensin yhteen. Silppua korianteri ja chilit hienoksi. Sekoita lopulta yrttiseos, tahna ja valkoviinietikka keskenään.

Itse kukin voi käyttää niin paljon chiliä kuin oma suu kestää. Saksanpähkinät voi hyvin korvata esimerkiksi manteleilla ja rusinat voi jättää kokonaan pois. Iso korianterinippu on sellainen, jonka voi ostaa aasialaisia ja Lähi-idän elintarvikkeita myyvistä kaupoista. Kotimaisia hentoja ruukkukoriantereita pitää ostaa kolme tai vähintään kaksi.

Teimme chutneyta buffetpöytään sekä vappuna että juhannuksena – se kelpaa yhtä hyvin niin grillattujen kasvisten, kalan kuin perusmakkaran seuraksi. Jos purkki ei tyhjene yhdellä aterialla, loput voi levittää seuraavina päivinä leivän päälle.

Vegestan kuuluu niihin keittokirjoihin, joita meillä luetaan usein.

Vegestan on meillä päässyt luottokeittokirjojen sarjaan.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirjat, maustekastikkeet, puutarha, ruoka

Mummun kurkut

Omasta maasta poimittuja kurkkuja ei viitsi kuoria.

Omasta maasta poimittuja kurkkuja ei viitsi kuoria.

Kesäisissä ruokapöytäkeskusteluissa on paljastunut, että kaikki muistavat hölskytyskurkut lapsuudestaan, mutta yllättävän moni ei tiedä tai muista, miten ne tehdään. No me kerromme! Tarvitset nämä ainekset:

  • 2–3 avomaankurkkua
  • ripaus suolaa
  • 1 tl sokeria
  • 2–3 rkl väkiviinaetikkaa
  • tillisilppua

Pese kurkut ja kuori ne, jos haluat. Viipaloi ne ohuiksi kannelliseen astiaan. Lisää loput aineet, laita kansi kiinni ja hölskytä sen verran, että ainekset sekoittuvat ja kurkut pehmenevät hiukan. Syö.

Älä tuunaa! Mummun kurkkuhin pitää käyttää oikeaa etikkaa eikä niihin lisätä mausteita!

Älä tuunaa! Mummun kurkkuhin pitää käyttää oikeaa etikkaa eikä niihin lisätä suolan ja sokerin lisäksi mitään muita mausteita!

6 kommenttia

Kategoria(t): ruoka

Kesähitti: Kesäkurpitsa-sitruunapasta

On kovaa työtä estää kesäkurpitsoja kasvamasta liian isoiksi. Ne ovat nopeita ja venyvät salaa muhkeiden lehtiensä suojissa.

On kovaa työtä estää kesäkurpitsoja kasvamasta liian isoiksi. Ne ovat nopeita ja venyvät salaa muhkeiden lehtiensä suojissa.

Siivilässä odottaa taas puoli tusinaa kesäkurpitsaa: mitähän niistä tänään tekisi?

Elokuun alussa jokainen päivä on kesäkurpitsapäivä, mutta onneksi tuo kasvun ihme on mitä sopeutuvaisin vihannes. Saku Tuomisen hienosta Aglio & olio -pastakeittokirjasta löytyi kolme houkuttelevan kesäistä sitruunapastan ohjetta – ilman kesäkurpitsaa. Mutta mitä siitä: me lisäsimme sitä silti. Jamie Oliver suositteli laittamaan mukaan myös basilikaa, ja sehän sopi meille.

Hämmästyimme itsekin, kuinka hyvää siitä tuli. Näin:

Pilko kaksi valkosipulin kynttä ja 2–3 pientä kesäkurpitsaa. Kuullota niitä pannulla oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää 2 dl kermaa ja keitä hiukan kokoon. Lisää yhden sitruunan raastettu kuori ja puolikkaan mehu. Hauduta muutama minuutti. Silppua sitten sekaan kunnolla tuoretta basilikaa, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita juuri keittämääsi pastaan. Tarjoile parmesaanin kanssa.

Jaoin mielestäni kerrassaan herkullisen pastan reseptin Facebook-kavereille, ja se päätyi myös Tiinan Pics, dots & stripes -blogiin . Minttu luonnehti ruokaa osuvasti: se on samalla sekä syntisen kermainen että raikas kuin sitruunasorbetti. Johanna keksi, että tässä on selvästi uusi avokadopasta. Seuraavaa hittiä odotellessa syömme muuten hieman lisää kesäkurpitsaa.

Sitruunaisen kesäbiisin kokkauksen taustalle esittää tietenkin Lasse Mårtensson.

Spaghetti sopii sitruunaisen kastikkeen seuraksi hyvin, mutta yhtä hyvin lautaselle käy tagliatelle.

Spaghetti sopii sitruunaisen kastikkeen seuraksi hyvin.

4 kommenttia

Kategoria(t): pasta, puutarha, ruoka

Nautitaan raakana: Kesäkurpitsasalaatti

Helppo homma!

Helppo homma!

Tämän salaatin esiäiti tarjoiltiin roomalaisessa Fiaschetteria Beltrammessa pari vuotta sitten. Samalla lautasella oli silloin ohuina siivuina kesäkurpitsaa ja herkkusieniä, mutta me karsimme omasta versiostamme sienet pois. Salaatti tehdään mielellään kesän ensimmäisistä oman pihan kesäkurpitsoista, mutta ei ikinä talvisista tuontivihanneksista. Tee näin:

Poimi yksi keltainen ja yksi vihreä kesäkurpitsa omasta maasta tai torilta. Leikkaa vihannekset vadille ohuiksi siivuiksi juustohöylällä. Tee vinaigrette oliiviöljystä (2 rkl)  ja valkoisesta balsamicosta (2 rkl), mausta suolalla ja pippurilla. Kaada kastike kesäkurpitsoille ja pyörittele siivuja siinä paljain käsin. Anna marinoitua kylmässä hetki, kymmenisen minuuttia.

Höylää lopulta vihannesten päälle kourallinen parmesaanilastuja ja lehtipersiljaa tai rucolaa. Nosta tarjolle alkuruuaksi tai osaksi kesäistä grilliateriaa.

Beltramme oli vielä pari vuotta sitten viehättävä roomalaisravintola, jonka seiniä peittivät maalaukset, piirrokset ja mustavalkoiset valokuvat iloisista ravintolaseurueista ja henkilökunnasta. Viime elokuussa ravintola oli kiinni, ja italialaisen blogin mukaan häädetty huoneistosta maksamattomien vuokrien takia. Nyt paikalla on näköjään avattu uusi, samanniminen ravintola. Taulut ovat pysyneet seinillä, mutta millaista ruoka on nykyään, siitä meillä ei ole aavistustakaan. Jos osutte kulmille, käykää testaamassa ja kertokaa meillekin.

Palvelu Beltrammessa oli tehokasta ja asiallisen ystävällistä.

Palvelu Beltrammessa oli tehokasta ja asiallisen ystävällistä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): puutarha, ruoka, salaatit