Alkukesän paras lipstikkakeitto

Helppoa ja herkullista. Jos haluat keitosta tätä kevyemmän version, käytä juustopaketista vain puolet.

Helppoa ja herkullista. Jos haluat keventää keittoa vähän, käytä juustopaketista vain puolet.

Tässä on sopiva nippu lipstikkaa yhteen soppaan. Käytä vain lehdet, älä varsia tai paksuja ruoteja.

Tässä on sopiva nippu lipstikkaa yhteen soppaan. Käytä vain lehdet, älä varsia tai paksuja ruoteja.

Vuosikausia meidän pihalla rehotti valtava lipstikka. Juhannukseen mennessä se oli aina kasvanut koripalloilijan korkuiseksi, enkä moneen vuoteen keksinyt yrtille juuri mitään käyttöä. Kunnes sitten löysin tämän sopan.

Vaan vuosi sitten sitä ei keitetty, sillä vanha lipstikka oli edelliskesänä kaivettu ylös pihavajan tieltä. Järeä juurakko piti istuttaa uuteen paikkaan, mutta sitten tuli joku muu homma ja taas joku toinen ja niin edelleen ja se siitä juurakosta sitten.  Kiitos kuitenkin kaikista runsaista vuosista, kasviseni, ja anteeksi.

Sain uudet alut Maaritilta, Minnalta ja Kiialta. Vanhaan jättiläiseen verrattuna vuoden ikäinen puska on vielä lapsekkaan hento, mutta lehtiä on jo niin paljon, että niistä syntyy kunnon soppa.

Tässä ei sitten kannata säästellä lipstikkaa. Anna räyhäkkään yrtin maistua ns. koko rahan edestä, ja silppua sitä soppaan kuin se olisi pinaattia.

Sopan voi toki keittää myöhemminkin kesällä, mutta kesäkuun alkupuolella lipstikan nuoret lehdet ovat vielä miellyttävän ohuita ja pehmenevät keitossa nopeasti.

  • öljyä ja/tai voita paistamiseen
  • 2–3 perunaa
  • 2 porkkanaa
  • 1,2 litraa kasvislientä
  • 1 pieni kesäkurpitsa
  • kunnon kourallinen lipstikan lehtiä
  • 1 paketti Koskenlaskija-sulatejuustoa
  • mustapippuria
  • suolaa

Kuori ja kuutioi perunat ja porkkanat. Paloittele kesäkurpitsa ja silppua lipstikka.

Freesaa perunoita ja porkkanoita hetki kuumassa öljyssä tai voissa kattilassa. Lisää kasvisliemi ja kuumenna kiehuvaksi.

Kumoa keittoon kesäkurpitsa ja lipstikan lehdet, keitä kymmenisen minuuttia eli kunnes juurekset ovat melkein kypsiä.

Lisää keittoon lopuksi kuutioitu sulatejuusto. Sekoittele miedolla lämmöllä niin pitkään, että juusto on sulanut.

Mausta mustapippurilla ja pienellä määrällä suolaa.

Alkukesän paras keitto on nyt valmis syötäväksi.

Vanha kunnon Koskenlaskija on tähän keittoon loistava valinta, mutta mikään ei estä käyttämästä jotain muuta vastaavaa juustoa.

Vanha kunnon Koskenlaskija on loistava valinta, mutta mikään ei estä käyttämästä jotain toista vastaavaa juustoa.

Kattilasta leviää huusholliin huumava tuoksu. Nyt viimeistään tulee nälkä.

Kattilasta leviää huusholliin huumava tuoksu. Nyt viimeistään tulee nälkä.

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): keitot, ruoka

4 responses to “Alkukesän paras lipstikkakeitto

  1. Mullon kans hevoosenkokoonen lipstikka. Tässäpä oiva resepti sen harventamiseen. Ootko tehny lipstikkapestoa? On kans hyvää

  2. Raija Vuorenpää

    Heips, osui tämä ohje silmiini, kun aloin etsimään jotain ohjetta miten saisin hyödynnettyä jokseenkin turhan runsasta lipstikkasatoa.

    Koko puska on saanut jo monta kertaa uhkailut kompostiin joutumisesta ja maaksi jälleen muuttumisesta, mutta tämä soppa taisi olla hänen pelastuksensa. Ehkä hoivaan häntä nyt vieläkin paremmin. Soppaa pitää ainakin kokeilla hetsillään😊

    Et varmaan Kaija muista mua enää, mutta Kokemäeltä ollaan ja samaa riparia ollaan käyty joskus muinoin😊

    • Hei Raija, tämä soppa on kyllä aina vaan yksi omista suosikeistani just tähän aikaan vuodesta, suosittelen. Tein viimeksi viime viikolla. Älä missään nimessä kompostoi lipstikkaasi ennen kuin testaat tämän!
      Mä yritän nyt hirveesti miettiä, keitä meidän riparilla saaressa oli. Pitää käydä kaivamassa vanhat kuvat esille, jospa ne auttais. Oliko sulla silloin sama nimi?

      • Raija

        Heippa Kaija, soppa tehty ja erinomaiseksi todettu ja se ruokahalua kiihottava tuoksu mikä siitä keitoksesta leviskään huusholliin ja pihamaalle asti. Kuola valuu vieläkin🤗
        Ehkä säästän tuon lipstikkani, enkä sentään anna hälle viimeistä voitelua. Jääkööt noille sijoilleen ja minä parannan tapani.

        Ei ollut silloin tämä nimi, oli Paavola.
        Ei sitä kaikkia voi millään muistaa tässä maailman melskeessä. Sitä muisti takkuilee vähemmästäkin, sitäpaitsi näillä kymmenillä ollaan jo sen verran iällä, että saadaan jo vähän erinomasia ollakin.
        Paljon on vettä virrannut Kokemäenjoessa niistä meidän ripariajoista. Hauska leiri se oli, muistaakseni😊

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s