Sitruunainen ricottapasta

Pasta-annokset ovat harvoin kovinkaan kuvauksellisia. Ei tämäkään, mutta maku yllättää.

Ihmisellä ei voi koskaan olla liikaa nopeiden ja hyvien pastaruokien reseptejä. Tässä on taas yksi siihen kokoelmaan: ruoka, joka on hiukan enemmän kuin osiensa summa. Kokkikin selviää minimaalisella ahertamisella.

  • noin 500 g penneä tai jotain muuta lyhyttä pastaa
  • 250 g purkki ricottajuustoa
  • 2 dl raastettua parmesaania
  • yhden sitruunan raastettu kuori ja mehu
  • mustapippuria
  • suolaa
  • kuivattua chiliä hiutaleina
  • pastan keitinvettä

Laita vesi kiehumaan isoon kattilaan. Keitä pasta ohjeen mukaan kypsäksi.

Ota talteen 2–3 desiä pastan keitinvettä ja kaada pasta sen jälkeen siivilään.

Sekoita pastakattilassa hellalla ricotta, parmesaaniraaste sekä sitruunan kuori ja mehu. Jos sitruunan määrä arveluttaa, vähennä mehua. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kaada joukkoon 1,5 desiä pastan keitinvettä ja sekoita, kunnes juustokastike on tasaista.

Kumoa kattilaan kuuma pasta ja sekoita reippaasti, kunnes pasta on kauttaaltaan juustoseoksen peitossa. Lisää keitinvettä, jos pasta vaikuttaa liian kuivalta.

Jaa pasta lautasille, ripottele päälle raastettua parmesaania ja chiliä jossain muodossa. Italialainen kuivattu peperoncino sopii tähän tarkoitukseen mainiosti.

Jos kotona sattuu olemaan tuoretta basilikaa, sitäkin sopii lisätä lautaselle.

Ohje on muuten peräisin New York Timesin ruokaosastolta, ja videon voit katsoa täältä.

4 kommenttia

Kategoria(t): pasta

Wasabilla ja inkiväärillä maustetut lohipyörykät

Pinnalta rapeita, sisältä meheviä.

Toimiva ja herkullinen kalapullaohje löytyi alkuvuonna 2020 ilmestyneestä muhkeasta Sekaani-keittokirjasta. Nämä lohipullat ovat perinteisiä, kuohkeita kalapullia tiiviimpiä, ja maku kumartaa hillitysti japanilaisen keittiön suuntaan. Pinnoitus seesaminsiemenillä takaa rapean lopputuloksen.

Sekaanin tekijät huomauttavat lisänneensä alkuperäiseen Bowler’s Meatball Book -kirjan reseptiin jonkin verran mausteita. No, me taisimme lisätä ainakin sushi-inkivääriä vielä hiukan Sekaanin ohjeeseen. Kokin tehtäväksi jää nyt sovitella wasabin ja inkiväärin määrä oman pöydän syöjien suuhun sopivaksi.

  • noin 500 g nahatonta lohifileetä
  • 1 kananmuna
  • 4 kevätsipulia silputtuna
  • 2–3 rkl sushi-inkivääriä pilkottuna
  • 2–3 tl wasabitahnaa
  • (1 tl sitruunamehua tai puolikkaan raastetun sitruunan kuori)
  • 4 rkl soijaa
  • 1 siivu vaaleaa leipää tehosekoittimessa surautettuna tai 0,5 dl korppujauhoa
  • suolaa ja mustapippuria
  • paahdettuja vaaleita ja mustia seesaminsiemeniä pullien pinnoittamiseen

Leikkaa nahaton ja ruodoton lohi pieniksi kuutioiksi. Jäähdytä jääkaapissa, ja surauta kala sen jälkeen karkeaksi massaksi tehosekoittimella. Jos et omista tehosekoitinta, silppua lohi terävällä veitsellä.

Vatkaa kananmuna kulhossa. Lisää sekaan kaikki muut ainekset paitsi seesaminsiemenet.

Sekoita paahdetut seesaminsiemenet lautasella.

Pyörittele pullat seesaminsiemenissä ennen uunissa paistamista.

Muotoile massasta napakoita pyöryköitä ja pyörittele ne seesaminsiemenissä. Nosta uunipellille leivinpaperin päälle.

Riippuu sitten kokin käsialasta, kuinka monta pullaa taikinasta syntyy: viimeksi laskin 16 kappaletta.

Paista pyöryköitä 220-asteisessa uunissa kypsiksi eli noin 15 minuuttia.

Sekaanin tekijät kehottavat tarjoamaan pullat etikkaisen sushiriisin kanssa. Me olemme syöneet omamme wasabilla tai sitruunankuorella maustetun perunamuusin kanssa, joten voin suositella niitäkin.

(Jos et muuten löydä mistään mustia seesaminsiemeniä, perusvaaleat riittävät kyllä hyvin yksinkin. Kirjava pinta tosin näyttää aika kivalta.)

Sushi-inkivääri maistuu mukavasti japanilaisesti maustetuissa kalapullissa.

Jos pyöryköitä sattuu jäämään, ne maistuvat seuraavana päivänä ihan loistavasti jopa kylminä suoraan jääkaapista.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kala, ruoka

Maapähkinävoilla maustettu porkkanakeitto

porkkanakeitto1

Aurinkoinen keitto lämmittää sielua ja ruumista.

Silloin tällöin ihminen löytää reseptin, jonka olisi ehdottomasti halunnut keksiä itse. Tämä Chocochilin tuoreen Arkiruokaa-kirjan porkkanakeitto on juuri sellainen. Voin melkein vannoa, että meillä on nuo kaikki raaka-aineet aina kotona – ja se pähkinävoipurkki jääkaapin kuuluisalla ylähyllyllä suorastaan huutaa tulla avatuksi useammin.

Helppo, nopea ja etenkin herkullinen soppa! Ohje on neljälle ruokailijalle, mutta puolittamalla raaka-aineiden määrät syntyy hyvä keitto kahdelle – kokeiltu on.

  • 800 g porkkanoita
  • 4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
  • 1–2 rkl raastettua inkivääriä
  • voita tai rypsiöljyä
  • 2 kasvisliemikuutiota tai 2 rkl kasvisfondia
  • vettä
  • 1 limen mehu
  • 1 tlk (400 g) kookosmaitoa
  • 2–3 rkl maapähkinävoita (makeuttamatonta)
  • paahdettuja pähkinöitä tai siemeniä

Kuori ja paloittele porkkanat.

Kuumenna kattilassa öljy tai voi (vegaanille öljyä, muille käy myös voi). Lisää valkosipuli ja inkivääri. Kuullota pari minuuttia.

Lisää paloitellut porkkanat ja pyörittele niitäkin kattilassa hetki.

Kaada sen jälkeen kattilaan vettä sen verran, että porkkanat peittyvät. Lisää myös kasvisliemikuutiot tai fondi. Keitä porkkanat pehmeiksi ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Jos keitto on omaan makuusi liian sakeaa, lisää vettä.

Porkkanoiden kiehuessa voit paahtaa pannulla pähkinöitä ja siemeniä keiton lisukkeeksi.

Lisää lopuksi kattilaan limen mehu, kookosmaito ja maapähkinävoi. Kuumenna ja sekoittele, kunnes maapähkinävoi on sulanut keittoon. Tarkista suola ja tarjoile pähkinöiden ja siementen kanssa.

porkkanankeitto2

Cashewpähkinät ja kurpitsansiemenet sopivat hyvin keiton kaveriksi.

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): kasvisruoka, keitot, ruoka

Kukkakaaligratiini 2.0

kukkakaali01

Lohturuokaa parhaimmillaan, väittää Yotam Ottolenghi. Emme todellakaan ole eri mieltä!

Älä koskaan tarjoa vieraille ruokaa, jota et ole testannut etukäteen! No jaa, kyllä tuonkin periaatteen voi ohittaa, jos törmää tarpeeksi kiinnostavaan reseptiin.

Mustardy cauliflower cheese tuli vastaan Ottolenghin erittäin inspiroivassa Simple-keittokirjassa, ja olimme tuhatprosenttisen varmoja siitä, että tämä ei voi mennä pieleen: kukkakaaligratiini kohtaa kukkakaalicurryn, ja herkullinen lopputulos sinetöidään sinapilla, joka antaa sopivasti ryhtiä lempeälle kukkikselle.

Siis kokkaamaan. Tarjosimme tätä Minnalle ja Mikolle, jotka ehtivät meille syömään juuri ennen kuin lähtivät ajamaan takaisin kotiin Italian Abruzzoon. Mikko oli seuraavana päivänä ostanut perhepakkauksen sinappijauhetta matkalle mukaan, koska italialaisista ruokakaupoista ei koskaan voi tietää. Ilmeisesti onnistuimme!

Minnan ja Mikon taloprojektin etenemistä ja pienen italialaisen kylän elämää voitte muuten seurata Piccolo Salvo -blogista täältä. Luvassa on lähiaikoina ainakin kissoja, koiria, katon rakentamista ja vaari. Ja yllätyksiä. Koska yllätyksiä tulee aina.

Ja nyt tarvitaan:

  • 1–2 kukkakaalia (yhteensä noin 700 grammaa)
  • voita
  • 1 sipuli
  • 2 tl jauhettua jeeraa
  • 2 tl jauhettua currymaustesekoitusta
  • 2 tl sinappijauhetta
  • 1–2 punaista tai vihreää chiliä silputtuna
  • 1 tl sinapinsiemeniä (mustia tai keltaisia)
  • 2 dl kermaa tai smetanaa
  • 120 g cheddar-juustoa raastettuna
  • 2 viipaletta vaaleaa leipää muruina
  • kourallinen lehtipersiljaa silputtuna
  • suolaa

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.

Pilko kukkakaali kukinnoiksi. Upota palat kiehuvaan veteen ja keitä lähes kypsiksi, 5–10 minuuttia. Kaada vesi pois ja anna hieman jäähtyä.

Sulata voi paistinpannulla ja kuullota silputtu sipuli keskilämmöllä pehmeäksi ja kullankeltaiseksi. Lisää pannulle jeera, currysekoitus, sinappijauhe ja pilkotut chilit. Paista muutaman minuutti. Lisää sinapinsiemenet ja paista vielä minuutti. Kaada sitten pannulle kerma, sekoita ja lisää 100 grammaa raastettua cheddaria ja ripaus suolaa. Anna poreilla 2–3 minuuttia niin, että kastike hieman sakenee.

Kumoa nyt pannulle kukkakaalit, sekoita varovasti kastikkeeseen ja anna hautua hetki.

Sekoita kulhossa loput juustoraasteesta, leivänmurut ja persilja.

Siirrä kukkakaaliseos sopivaan uunivuokaan. Ripottele juustolla ja persiljalla maustetut leivänmurut sen pinnalle. Sitten vain vuoka uuniin paistumaan noin 30 minuutiksi. Pidä paistosta silmällä ja peitä foliolla, jos pinta alkaa tummua liikaa.

Anna gratiinin vetäytyä viitisen minuuttia ennen kuin nostat sen pöytään.

Ottolenghin mukaan ruoka sopii mainiosti paistetun kanan tai makkaroiden seuraksi. Me tarjosimme tämän vieraille uunissa paistetun harissalohen kanssa. Toisen kerran söimme ihan vain patongin ja limellä maustetun jugurtin kanssa. Ja seuraavana päivänä jämät iltapalaksi ihan sellaisenaan.

kukkakaali3

Siinä se on menossa uuniin.

kukkakaali2

Ei menesty ruokien kauneuskilpailussa, mutta maku on sitten sitäkin parempi.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kasvisruoka, laatikko, ruoka

Carbonara di verdure eli kasvisversio klassikosta

Kasviscarbonarassa pitää olla tarpeeksi kananmunia ja juustoa.

Olen sitä mieltä, että liha- ja kalaruuista ei tarvitse kehitellä kasvisversioita, koska kasvikset pärjäävät kyllä ihan itse. Olkoon tämä kasviscarbonara nyt poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Jonkin verran jouduimme etsimään sopivaa kasvisten yhdistelmää, ja niin ehkä joudut tekemään sinäkin. En suostuisi jättämään pois sipulia, mutta tärkeintä taitaa olla sekoittaa pastaan tarpeeksi kananmunia. Saku Tuominen neuvoo Aglio & olio -kirjassaan, että sopiva määrä on yksi kananmuna per syöjä. Eikä parmesaanin kanssa kannata kitsastella.

Ohje on kovin joustava ja kasvisten määrät suuntaa-antavia. Tällä ohjeella syntyy ateria 3–4:lle.

  • 300–400 g pastaa, mielellään spagettia
  • oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulin kynttä
  • puolikas punaista paprikaa
  • puolikas keskikokoista kesäkurpitsaa
  • 2 pientä porkkanaa
  • 2 varsisellerin vartta
  • 3–4 kananmunaa
  • noin 100 g parmesaania raastettuna
  • mustapippuria
  • suolaa

Silppua sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuullota niitä öljyssä miedolla lämmöllä niin pitkään, että ne muuttuvat läpikuultaviksi.

Pilko muut kasvikset pieniksi kuutioiksi ja lisää ne pannulle sipulien seuraksi. Jatka paistamista, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita niihin parmesaaniraaste. Jätä hiukan juustoa ripoteltavaksi pasta-annoksen pinnalle.

Keitä pasta. Sekoita ensin kypsä, kuuma pasta ja kuumat kasvikset. Lisää kananmunaseos ja sekoita nopeasti. Mausta reippaasti mustapippurilla ja suolalla.

PS 1. Toimiva italialainen vinkki on tämä: Jos ruoka vaikuttaa liian kuivalta, sekoita siihen loraus pastan keitinvettä. Paranee!

PS 2: Pasta carbonara on yksi niistä monista klassikoista, joista jokaisella pitää olla varma mielipide. Tässä The Guardianin jutussa upotaan mukavasti Olennaisiin Asioihin.

Voit käyttää carbonaraan muutakin pastaa, mutta spagetti on se perinteisin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kasvisruoka, pasta

Vanha uskollinen: Baskilainen kalakeitto

Lämmittävä keitto sopii loistavasti viileään päivään.

Tämä(kin) ohje on alun perin poimittu jo vuonna 1996 ilmestyneestä Antti Vahteran Viikon kahdeksan päivää -keittokirjasta. Siitä on jäänyt meidän keittiön listalle muutama ikuisuusruoka, ja blogissa niistä on ainakin tämä superihana kasviskeitto.

Kalasoppa on elänyt ajan mukana, ja olemme keittäneet siitä monenlaisia versioita. Olen melko varma, että jos resepti kirjoitettaisiin nyt, sen mausteena ei käytettäisi ainakaan Tabascoa, ehkä ei cayennepippuriakaan. Mutta 20 vuotta sitten tuoretta chiliä ei muistaakseni noin vain ostettu lähikaupasta.

Paprikainen perussoppa on loistoruoka ihan sellaisenaan, ilman kalaa – tai kanaa ja äyriäisiä, joita siihen alkuperäisessä ohjeessa kehotetaan lisäämään. Kalankin voi lisätä keittoon ihan vaan tuoreena ja paloiteltuna, friteeraamatta. Toisaalta: kun yhden kerran syöt keiton pankojauhoissa pyöriteltyjen, friteerattujen ahvenfileiden kanssa, et ehkä halua enää koskaan syödä sitä helpompaa versiota.

Liemeen noin neljälle tarvitaan:

  • 3 isoa punaista paprikaa
  • 1 punainen chili
  • 4 salottisipulia tai 2 keltasipulia
  • 1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
  • 8 valkosipulinkynttä
  • 8 dl kala- tai kasvislientä
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • oliiviöljyä
  • noin 1 dl lehtipersiljaa silputtuna
  • 2 rkl tuoretta timjamia
  • ripaus cayennepippuria
  • suolaa ja mustapippuria

Kuullota silputut sipulit ja valkosipulinkynnet kattilassa oliiviöljyssä.

Lisää pilkotut paprikat, chili ja tomaattimurska. Hauduta muutama minuutti.

Lisää valkoviini, kasvis- tai kalaliemi ja mausteet. Anna kiehua miedolla lämmöllä puoli tuntia.

Soseuta sen jälkeen keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Muista, että keitto saa olla tulista: lisää cayennepippuria, jos makua ei ole tarpeeksi. Pidä keitto lämpimänä, kun paistat kalat. Siihen tarvitset:

  • 400 g ahvenfileitä tai kuhaa tai molempia yhteensä
  • 2 kananmunaa
  • vehnäjauhoja
  • korppu- tai pankojauhoja
  • kasvisöljyä

Leikkaa kalafileistä keskiruodot pois.

– Housufileiksi, sanoo Juha. (Jos et tiedä, mitä se tarkoittaa, katso video vaikkapa täältä.)

Paloittele kuhafileet sopiviksi, ahvenfileet voi käyttää kokonaisina.

Pyörittele palat ensin suolalla ja pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppu- tai pankojauhoissa.

Valitse pieni kattila, johon voit kaataa öljyä noin neljän sentin kerroksen. Kuumenna öljy 160-asteiseksi, ja friteeraa kalat öljyssä kullankeltaisiksi, muutama kerrallaan. Nosta kypsät palat talouspaperin päälle.

Tarjoile keitto ja kalat erikseen. Näin palojen pinta säilyy rapeana, ja jokainen voi napata lautaselleen kalaa juuri sen verran kuin haluaa – tai jättää kalan syömättä. Jos olet käyttänyt kasvislientä, keitto sopii vegaanillekin.

Ruokahävikkiä tästä keitosta ei synny. Kalat syödään salamana heti, ja jos paprikaista soppaa sattuu jäämään, se maistuu aivan mahtavalta seuraavana päivänä, kun tipautat lautaselle lusikallisen turkkilaista jugurttia ja paahdettuja auringonkukansiemeniä. Tai lusikoit sen parempiin suihin ihan sellaisenaan leivän kanssa.

Näistä syntyy maku: paprikaa, sipulia, valkosipulia ja viiniä.

Leivitä kalat ennen friteerausta vehnäjauhoissa, kananmunassa ja pankojauhoissa.

No voitko vastustaa? Ohutta, rapeaa, friteerattua kalaa, ole hyvä.

Baskilainen kalakeitto kaipaa seurakseen hiukan rapeaa leipää ja lasin viiniä. Kokeile vaihteeksi punaista.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kala, keitot

Sitruunainen linssikeitto Libanonista: Adas bil hamod

Sitruuna raikastaa lämmittävän linssikeiton.

Sitruuna, rakkaani! Terveelliset linssit, terveellinen lehtikaali! Tämäkin ohje löytyi ensin The Guardianin sivulta Yotam Ottolenghin kirjaamana. Pieni kierros verkon ruokamaailmassa todisti, että keiton voi maustaa aika lailla mielensä mukaan, mutta mielellään itäisillä mausteilla: jeeraa, kanelia, maustepippuria, sumakkia…

Ottolenghin mielestä keittoon sopii käyttää sitä, mitä kaapissa on, joten mekin silppusimme sekaan pätkän kesäkurpitsaa ja varsiselleriä. Tärkein on kuitenkin sitruuna, joka herättää henkiin jopa hiukan lattean makuiset linssit. Koska sitruunoiden maussa saattaa olla isojakin eroja, aloita varovasti. Todennäköisesti yhden sitruunan mehu riittää kuoren kanssa maustamaan keiton. (No me rutistimme sekaan vielä ylimääräisen puolikkaan, ja hyvää oli.)

Näin syntyy linssikeitto 4–6 hengelle:

  • 200g vihreitä linssejä
  • kunnon loraus oliiviöljyä
  • 2 isoa sipulia silputtuna
  • 5 valkosipulin kynttä murskattuna
  • 1,5 rkl jeeraa
  • 1 tl kanelia
  • 1–2 sitruunaa
  • suolaa ja mustapippuria
  • 4 isoa perunaa
  • 200 g lehtikaalia tai pinaattia
  • 1,2 l kasvislientä
  • tuoretta korianteria
  • 2 kevätsipulia

Laita huuhdotut linssit kattilaan ja kaada niiden päälle reilusti kylmää vettä. Mausta suolalla ja kuumenna kiehuvaksi. Madalla lämpöä ja keitä linssit melkein kypsiksi. Siihen menee 15–20 minuuttia. Kaada linssit siivilään.

Ota paksupohjainen kattila hellalle ja lorauta sinne kunnolla oliiviöljyä. Kuumenna. Lisää sitten kattilaan silputut sipulit, valkosipuli, jeera, kaneli sekä suolaa ja pippuria. Leikkaa yhden sitruunan kuori kuorimaveitsellä pitkiksi suikaleiksi, ja lisää ne kattilaan. Paista seos keskilämmöllä pehmeäksi ja kullankeltaiseksi – 10–15 minuuttia.

Lisää kattilaan kuoritut ja lohkotut perunat, linssit ja paloiksi revitty lehtikaali, josta olet poistanut kovat lehtiruodit. Kaada sen jälkeen sekaan kasvisliemi, kuumenna ja jätä keitto porisemaan matalalle lämmölle noin vartiksi.

(Jos käytät pinaattia, lisää se vasta sitten, kun perunat ovat kypsyneet. Anna pinaatin pehmentyä kattilassa parisen minuuttia.)

Käännä lämpö pois ja lisää keittoon yhden sitruunan mehu. Onko sitruunaisuutta nyt sopivasti? Jos ei ole, lisää mehua. Entä onko suolaa tarpeeksi?

Koristele keitto korianterin lehdillä ja silputulla kevätsipulilla. Tarjoile vaalean (Lähi-idän) leivän kanssa.

Ripottele keiton pinnalle silputtua kevätsipulia.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kasvisruoka, keitot