Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2014

Fishcakes suomeksi

Lempeät kalakakut ovat pinnalta rapeita ja sisältä meheviä.

Lempeät kalakakut ovat pinnalta rapeita ja sisältä meheviä.

En tiedä, mitä fishcake olisi suomeksi. Kalakakku kuulostaa oudolta, mutta jos crabcake käännetään rapukakuksi, olkoon sitten kalakakku. Kalapihvi taas on eri asia, litistetty kalapulla, joka on jotenkin arkisen järkevä näihin verrattuna.

Fishcake on lohturuokien parhaimmistoa. Tämä on myös loistava tapa jalostaa tähteet herkuiksi – jos esimerkiksi satuitte syömään eilen kalaa ja perunamuusia, ja rippeet odottavat jääkaapissa. Jos ei ole tähteitä, voi ostaa palan savukalaa, keittää muutaman perunan ja maustaa massan mielensä mukaan. Resepti on hyvin joustava.

Kalakakut syödään meillä yleensä jonkinlaisen vapaasti sävelletyn remoulade-kastikkeen ja salaatin kanssa. Joskus on tosin tarvittu samalle aterialle vielä perunamuusiakin maailman särmiä pehmentämään.

Taikinaa voi oikein hyvin virittää myös rapukakkujen suuntaan sekoittamalla siihen kaikenlaiset katkaravut tai jokiravunpyrstöt, jos niitä on muista kokkauksista jäänyt joku hassu kourallinen tilaisuuttaan odottamaan.

Aloita vaikka näillä:

  • 3–5 perunaa
  • 2 rkl voita
  • loraus maitoa
  • noin 200 grammaa savulohta tai mitä tahansa kypsää kalaa
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 sipuli tai salottisipuli
  • 1 kananmuna
  • kourallinen tillisilppua
  • kourallinen persiljasilppua
  • 0,5–1 dl korppujauhoa
  • suolaa
  • mustapippuria

Keitä perunat ja survo ne voin kanssa muusiksi. Voit lisätä perunoiden joukkoon myös maitoa tai kermaa, mutta se ei ole aivan välttämätöntä.

Poista kalasta huolellisesti ruodot, riivi se silpuksi ja laita kulhoon perunamuusin kanssa. Juhan toimiva nyrkkisääntö on, että massasta tulee hyvä, kun muusia ja kalaa on silmämääräisesti arvioituna yhtä paljon.

Lisää muna, hienonnetut sipulit, yrtit ja muut mausteet. Sekoita.

Yrteiksi käyvät oikein hyvin myös esimerkiksi basilika ja ruohosipuli. Muutenkin taikinan voi maustaa juuri niin kuin haluaa. Ei liene yllätys, että meillä sinne raastetaan usein sitruunan kuori.

Sekoita taikinaan vielä vähitellen korppujauhoja sen verran, että saat aikaan helposti kakkusiksi muotoiltavan taikinan.

Älä käytä minkäänlaisia koneita taikinan sekoittamiseen. Kalakakkujen pitää mieluummin olla ilmavan karkearakenteisia kuin sileää massaa. Taikinan saa hyvin sekoitettua haarukalla.

Tarkista maku tässä vaiheessa.

Pyörittele ja taputtele sitten taikinasta vapaavalintaisen kokoisia kakkuja. Paista ne pannulla öljyssä tai öljyn ja voin sekoituksessa rapeiksi: keskilämmöllä, pari–kolme minuuttia per puoli.

Vastapaistettuja kakkuja syödessä maailma on taas ainakin hetkisen siedettävä.

Sekoita kaikki ainekset kulhossa taikinaksi.

Sekoita kaikki ainekset kulhossa taikinaksi.

Taputtele taikinasta tasakokoisia kakkusia.

Taputtele taikinasta tasakokoisia kakkusia.

3 kommenttia

Kategoria(t): kala, ruoka

Pinaattikeitto kaikilla mausteilla

Pinaattikeiton uusi versio: mausteinen ja lämmittävä.

Pinaattikeiton uusi versio: mausteinen ja lämmittävä.

Sovitaan, että olen nyt ollut tarpeeksi pitkään hiljaa Jerusalem-keittokirjasta ja saan jo palata siihen. Tarjolla olisi soppa, joka päivittää pinaattikeiton kertaheitolla tälle vuosikymmenelle.

Ensin pitää kuitenkin koota marokkolainen ras el hanout -mausteseos. Se on helppoa, koska yhtä ainoaa oikeaa sekoitusta ei ole ja soveltaminen on sallittua. Joidenkin lähteiden mukaan seokseen käytetään jopa kymmeniä eri mausteita, mutta yleisimmin niitä näyttäisi olevan kymmenkunta.

Juha sekoitti mausteet tällä kertaa Vegestanin ohjeen mukaan. Sekaisin menivät maustepippuri, kardemumman siemenet, musta- ja valkopippuri, jeeran ja korianterin siemenet, sinapin ja fenkolin siemenet, kumina ja neilikat. Jokaista sorttia yksi teelusikallinen. Lisäksi tarvitset kaksi kanelitankoa.

Jauha mausteet hienoksi ja sekoita yhteen. Jos ei kaapissa ole kokonaisia, käytä jauhettuja. Pääasia, että mausteissa on maku jäljellä. Säilytä kannellisessa purkissa.

Ras el hanoutia voi ostaa myös valmiina etnisistä ruokakaupoista.

Sitten se keitto. Jerusalemin reseptissä käytetään vesikrassia ja pinaattia. Koska vesikrassia on vaikea löytää, käytin pinaattia ja lisänä hiukan lehtikaalia. Uskoisin, että soppa on ihan yhtä hyvää, vaikka siihen käyttäisi vain pinaattia. Tästä pitäisi riittää keittoa neljälle, mutta annokset eivät ole kovin isot.

  • 2 porkkanaa sentin paksuisina paloina
  • oliiviöljyä
  • 2–3 tl ras el hanout -mausteseosta
  • 1 tl kanelia
  • 240 g (noin 3 dl) keitettyjä kikherneitä
  • 1 sipuli siivuina
  • 3 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
  • 6 dl kasvislientä
  • 150 g tuoretta pinaattia
  • 2 tl sokeria
  • (1 tl ruusuvettä)
  • suolaa

Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen.

Sekoita kulhossa porkkanoihin loraus öljyä, ras el hanout -mausteseos, kaneli ja kunnon ripaus suolaa. Levitä porkkanat leivinpaperille uunipellille ja työnnä uuniin 15 minuutiksi. Lisää sen jälkeen puolet kikherneistä porkkanoiden seuraksi, pyöräytä sekaisin ja paista vielä 10 minuuttia.

Sillä aikaa kuumenna kattilassa pari ruokalusikallista öljyä ja paista sipulia ja inkivääriä siinä keskilämmöllä kymmenisen minuuttia eli kunnes sipuli on pehmeää ja kullanruskeaa. Lisää kattilaan loput kikherneet, kasvisliemi, pinaatti, sokeri ja puoli teelusikallista suolaa. Sekoita hyvin, kuumenna ja anna kiehua muutama minuutti.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää ruusuvesi, jos sitä sattuu olemaan. Keitto maistuu oivalliselta ilman sitäkin.

Ota mausteiset, paahtuneet porkkanat ja kikherneet uunista.

Jaa keitto lautasille ja lusikoi kuuma porkkanasekoitus keiton päälle. Lämmittää mukavasti!

En ole kokeillut, mutta uskon, että soppa voisi syntyä myös pakastepinaatista. Kertokaa, jos testaatte.

Ras el hanout -seos maustaa uunissa paahtuvat porkkanat ja kikherneet.

Ras el hanout -seos maustaa uunissa paahtuvat porkkanat ja kikherneet.

Jätä kommentti

Kategoria(t): keitot, ruoka

Juustomuffinit Colman’s

Kohotuksessa oli tällä kertaa toivomisen varaa, mutta maku on mainio.

Kohotuksessa oli tällä kertaa toivomisen varaa, mutta maku on mainio.

Olin taas unohtanut, kuinka helppoa ja nopeaa on paistaa pellillinen muffineita. Tämän ohjeen esiäiti on Nigella Lawsonin Syötävän hyvää -kirjasta, jossa hän taas kertoo napanneensa ohjeen idean The Joy of Muffins -opuksesta. Minä vaihdoin reseptissä öljyn voisulaan ja osan jauhoista spelttiin. Tästä paistuu 12 kappaletta:

  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 2,5 dl spelttijauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl suolaa
  • 1–2 tl englantilaista sinappijauhetta
  • 3 dl voimakasta juustoa raastettuna
  • 50 g voita sulatettuna
  • 2 dl maustamatonta jogurttia
  • 1 dl maitoa
  • 1 muna
  • 2 rkl Worcestershire-kastiketta

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola, sinappijauhe ja juustoraaste isossa kulhossa. Mittaa loput ainekset toiseen kulhoon ja vatkaa sekaisin. Kaada neste kuivien ainesten joukkoon ja sekoita haarukalla. Jos taikina vaikuttaa liian tiiviiltä, lisää loraus maitoa.

Lusikoi taikina pahvivuokiin tai muffinipellille. Paista 20–30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki, mutta tarjoa lämpiminä.

Nigellan mukaan nämä maistuvat erityisen hyviltä rapeakuorisiksi paistettujen makkaroiden kanssa.

Mahtavaa: resepti, johon voi käyttää sekä sinappijauhetta että Worcestershire-kastiketta, jotka muuten lähinnä seisovat kaapissa vanhenemassa.

Mahtavaa: resepti, johon voi käyttää sekä sinappijauhetta että Worcestershire-kastiketta, jotka muuten lähinnä seisovat kaapissa vanhenemassa.

Cheddar-juusto sopii näihin muffineihin erittäin hyvin.
Cheddar-juusto sopii näihin muffineihin erittäin hyvin.

Voiko suolaiset muffinit paistaa näin makeissa vuoissa? Voi, kun paistaa vaan.
Voiko suolaiset muffinit paistaa näin makeissa vuoissa? Voi, kun paistaa vaan.

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): leivonta

Rucolafrittata vai minttuinen hernemunakas?

Kananmunissa on eroa. Näitä munivat vapaat kanat, joille ei syötetä rehua.

Kananmunissa on eroa. Näitä munivat vapaat kanat, joille ei syötetä rehua.

Meillä on tätä nykyä suuri ilo nauttia erittäin luomujen kirjavien kanojen erittäin luomuista ja täydellisen makuisista munista. Kiitos Merjalle, joka myös tuo munat maalta kaupunkiin, työpaikan pöydälle asti. Olisikohan tämä sitä kuuluisaa hyvää palvelua?

Näin hyviä munia syö mielellään keitettyinä tai paistettuna aamiaiseksi. Tämä munakas taas on vallan mainio lounas-  tai iltaruoka. Maun siihen tuovat minttu ja herneet, joten tuo rucolan korostaminen nimessä on hiukan hassua. Rucolafrittatana tämän ruoan alkuperäisidea kuitenkin tuli tutuksi Anna ja Fanny Bergenströmin keittokirjasta – ja onneksi tuli.

Resepti on muuntunut jonkin verran: esimerkiksi tuoreen mintun korvaamme aina kuivatulla, koska tuoreessa on kovin harvoin mintun makua ollenkaan.

Tämän jakaa mukavasti neljälle syöjälle:

  • noin 100 g pinaattia
  • 1 sipuli
  • 5 kananmunaa
  • 2 rkl vettä
  • mustapippuria
  • runsas 1 rkl kuivattua minttua
  • voita tai oliiviöljyä
  • 200 g pakasteherneitä
  • kourallinen rucolaa
  • parmesaanilastuja

Huuhdo ja silppua pinaatti. Silppua myös sipuli.

Sekoita munat ja vesi kulhossa, mausta kuivatulla mintulla, suolalla ja pippurilla.

Lisää kuumennetulle paistinpannulle oliiviöljy tai voi ja kuullota sipulia pari minuuttia. Lisää sitten sulaneet herneet ja silputtu pinaatti. Paista reippaalla lämmöllä muutama minuutti.

Sekoita munat ja pannulla paistetut kasvikset kulhossa. Kaada seos sitten takaisin pannulle ja paista keskilämmöllä niin pitkään, että pinta on hyytynyt.

Pane pannun päälle iso lautanen tai kansi, käännä pannu ylösalaisin ja kumoa munakas sille. Tipauta pannulle voita tai öljyä. Valuta munakas varovasti lautaselta tai kannelta takaisin pannulle. Paista pari minuuttia.

Siirrä frittata tarjoiluastiaan ja ripottele sen päälle kourallinen rucolaa ja parmesaanilastuja. Tarjoile heti.

Parmesaani ja rucola maistuvat mainioilta mintun ja herneiden kanssa.

Parmesaani ja rucola maistuvat mainioilta mintun ja herneiden kanssa.

Parasta kuivattua minttua saa etnisistä ruokakaupoista, pinaattia onneksi tuoreena marketistakin ympäri vuoden ja herneet sitten pakastealtaasta.

Parasta kuivattua minttua saa etnisistä ruokakaupoista, pinaattia onneksi tuoreena marketistakin ympäri vuoden ja herneet sitten pakastealtaasta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): ruoka

Klassikko: Melanzane alla parmigiana

Kaupasta löytyi tällä kertaa harvinaisen kauniita munakoisoja.

Kaupasta löytyi tällä kertaa harvinaisen kauniita munakoisoja.

Tämä italialainen klassikko on lähes lasagnen veroinen: se on sairaan herkullista ja sitä syö aina liikaa. Tällä kertaa onnistuimme löytämään erittäin hyviä munakoisoja ja tomaattikastikkeeseen silppusimme puolet tuoreita kirsikkatomaatteja, joten lopputulos oli tavallistakin parempi.

Kesällä munakoisoviipaleet kannattaa grillata ulkona, mutta näin talvella ne on paistettava pannulla, niukassa öljyssä. Kokeilimme joskus paistaa siivut uunissa, mutta sillä tavalla niistä tulee kuivakoita, joten emme suosittele.

Paistamiseen menee aikaa, mutta lopputulos palkitsee.

Paistamiseen menee aikaa, mutta lopputulos palkitsee.

Perinteistä munakoisovuokaa ei tietääkseni kuorruteta mozzarellalla, mutta se on mitä suositeltavinta. Idea on vohkittu jälleen kerran Jamie Oliverilta.

  • 3 hyvää munakoisoa
  • 1 sipuli silputtuna
  • 2 valkosipulinkynttä siivuina
  • 1 rkl kuivattua oreganoa
  • 2 tölkkiä säilöttyjä tomaatteja (kirsikkatomaatit ovat parhaita)
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl viinietikkaa
  • kourallinen tuoretta basilikaa
  • 125 g vastaraastettua parmesaania
  • 2 dl leivänmuruja
  • 1–2 palloa mozzarellajuustoa

Laita ensin tomaattikastike kiehumaan. Kuumenna kattilassa pari lorausta oliiviöljyä ja kumoa joukkoon sipuli, valkosipuli ja oregano. Paista niitä kymmenisen minuuttia. Lisää tomaatit, sekoita ja anna hautua miedolla lämmöllä vartin verran.

Grillaa tai paista sillä aikaa ohuiksi viipaloidut munakoisot. Hellalla paistettaessa prosessia voi hiukan nopeuttaa käyttämällä kahden paistinpannun taktiikkaa.

Mausta hautunut tomaattikastike suolalla ja mustapippurilla, lorauta sekaan hiukan viinietikkaa ja lisää basilika.

Kuin lasagnea tekisi: ladotaan kaikki ainekset vuokaan.

Kuin lasagnea tekisi: ladotaan kaikki ainekset vuokaan.

Kokoa sitten ruoka vuokaan niin kuin lasagne: pohjalle tomaattikastiketta, sen päälle vähän parmesaania, sitten kerros munakoisoviipaleita. Ja sama uusiksi. Jatka pinoamista niin kauan, että kaikki ainekset ovat vuoassa. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi kastiketta ja parmesaania.

Kastikkeen päälle voit halutessasi ripotella oliiviöljyllä kostutetut, oreganolla maustetut leivänmurut ja riipiä yhden tai peräti kaksi palloa mozzarellaa. Pinnasta tulee näin vastustamaton – niin rapean juustoinen, että se tekee mieli syödä kokonaan pois ensimmäiseksi.

Paista vuokaa 190 asteen lämmössä noin 45 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea.

Munakoisovuoan voi tarjota liha- tai kalaruuan lisäkkeenä, mutta yhtä hyvin se kyllä toimii pääruokana. Vuoka maistuu myös kylmänä – jos sitä nyt sattuu jäämään jäljelle.

Mozzarellaa pinnalle!

Mozzarellaa pinnalle!

Mehukasta!
Mehukasta!

1 kommentti

Kategoria(t): ruoka

Köyhien pastaa

Ei ehkä juhlaruokaa, ei myöskään lasten suosikki, mutta jäljittelemätön ja lämmittävä arki-illan annos.

Ei ehkä juhlaruokaa, ei myöskään lasten suosikki, mutta jäljittelemätön ja lämmittävä arki-illan annos.

Onhan se tietenkin hölmöä, että länsimaiset, hyvinvoivat ruokaintoilijat haluavat välttämättä laittaa ruokaa, jota Italian köyhät maalaiset ennen vanhaan kokkasivat pakon edessä. Toisaalta, monet näistä cucina povera -ruuista ovat niin hyviä, että miksipä ei kokattaisi. Niin kuin nyt tämä sisilialaisperäinen pasta, johon keitetään täyteläinen ja hapanimeläinen kastike sardelleista, rusinoista ja pinjansiemenistä.

  • kunnon loraus oliiviöljyä
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 1,5 dl eli kunnon kourallinen pinjansiemeniä
  • saman verran rusinoita
  • 6–8 sardellifileetä
  • 3–4 rkl tomaattipyrettä
  • lasillinen punaviiniä
  • 2 siivua vaaleaa leipää murennettuna
  • 400–500 g pastaa

Kuumenna öljy pannulla ja kuullota viipaloidut valkosipulinkynnet siinä. Kun valkosipuli alkaa saada väriä, lisää pannulle pinjansiemenet, rusinat ja sardellit. Paista pari minuuttia eli niin pitkään, että sardellit hajoavat ja ikään kuin sulavat pannulle.

Lisää tomaattipyre ja viini, sekoita hyvin. Hauduta kastiketta muutama minuutti.

Kuumenna toisessa pannussa tilkka öljyä ja paista siinä leivänmurut rapeiksi ja kullanruskeiksi. Kumoa ne talouspaperin päälle jäähtymään.

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä. Valuta se ja sekoita kastikkeen joukkoon. Tarkista maku: sardelleista tulee ruokaan yleensä tarpeeksi suolaa, joten sitä ei useinkaan tarvitse lisätä. Kauho pastaa lautaselle (kattilan pohjia myöten, sillä rusinat ja pinjansiemet valahtavat aina pohjimmaisiksi) ja ripottele pinnalle leivänmurut.

Lasi punaviiniä lämmittää tämän ruuan kanssa erityisesti.

Kastike valmistuu todella nopeasti. Laita pastavesi kiehumaan ensimmäiseksi ja aloita sen jälkeen kastikkeen valmistaminen. Kastike on valmista samaan aikaan kuin pasta on kypsää.

Suolan kangistamista sardelleista syntyy ryhdikäs soosi.

Suolan kangistamista sardelleista syntyy ryhdikäs soosi. Acciughe käännetään välillä resepteissä anjoviksiksi, mutta nämä eivät ole niitä janssoninkiusauskaloja.

4 kommenttia

Kategoria(t): pasta, ruoka

Vähän jännittävämpi perunasoppa

Perunoita, porkkanoita, tomaattia, timjamia.

Perunoita, porkkanoita, tomaattia, timjamia.

Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka innokas olen murskaamaan perunoita? Kuusi? Seitsemän?

Joku ehkä muistaa toscanalaisen papukeiton, jota varten perunoista piti tehdä muusia maidon kanssa. Uunissa paistettujen perunoiden hellävaraisesta murjomisesta on käyty keskustelua Facebookissa useammankin kaverin kanssa. Tässä keitossa jäädään kahden edellisen välimaastoon: ei  soseuteta perunoita, mutta murskataan ihan kunnolla.

Rikotuista perunoista tulee arkiseen keittoon mukava rakenne, ja tutuista aineksista syntyy taas hiukan tavallista jännittävämpi soppa, kun porkkanoiden makeus vielä taittaa mukavasti tomaatin happamuuden.

Melko samanlaisena ohje on Otavan massiivisessa Vuosisadan keittokirjassa. Se oli veljeni, joka onnistui vuosia sitten kaivamaan yli 700-sivuisen kirjan 1 600 ohjeesta juuri tämän – kiitos siitä. Itse tuskin olisin koskaan älynnyt kokeilla varsin vaatimattoman oloista Italialaisen perunakeiton reseptiä.

  • 2 sipulia
  • 2–3 valkosipulin kynttä
  • 4–5 perunaa
  • voita tai öljyä paistamiseen
  • 3–4 rkl tomaattipyrettä
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • vajaa litra kasvislientä
  • 1 tl timjamia
  • 3–4 porkkanaa
  • suolaa ja mustapippuria

Silppua sipuli ja murskaa valkosipulin kynnet. Kuori ja paloittele perunat.

Kuumenna öljy kattilassa ja paista sipuleita ja perunoita muutama minuutti öljyssä, mutta älä ruskista. Lisää tomaattisose, jauhot ja timjami sekä kaada sekaan kasvisliemi.

Keitä, kunnes ainekset ovat kypsiä, sellaiset viitisentoista minuuttia.

Survo kypsät perunat murskaksi keittoon muusinuijalla tai vispilällä.

Kuori ja leikkaa porkkanat ohuiksi siivuiksi. Keitä ne kypsiksi niukassa vedessä (noin 3 dl) toisessa kattilassa sillä aikaa, kun perunakeitto kiehuu.

Yhdistä lopulta porkkanat keitinliemineen keittoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla, nosta pöytään leivän kanssa ja syö.

Omistan hassun vispilän, joka sopii juuri tämän keiton kypsien perunoiden survomiseen, mutta ei sitten oikein mihinkään muuhun .

Omistan hassun vispilän, joka sopii juuri tämän keiton kypsien perunoiden survomiseen, mutta ei sitten oikein mihinkään muuhun.

Keitto valmistuu nopeasti, vaikka perunat ja porkkanat keitetäänkin eri kattilassa.

Keitto valmistuu nopeasti, vaikka perunat ja porkkanat keitetäänkin eri kattilassa.

1 kommentti

Kategoria(t): keitot