Jokaisessa asuu pieni Karvinen, jonka mielestä lasagne on yksi maailman parhaista ruokakeksinnöistä. Me versioimme alun perin Martha Stewartin keittiössä paistetun sitruunaisen makkaralasagnen sitruunaiseksi kylmäsavulohilasagneksi.
- 1 iso sitruuna
- 3 rkl voita
- 1 dl vehnäjauhoja
- litra maitoa
- 2,5 dl raastettua parmesaania
- suolaa ja pippuria
- iso nippu lehtikaalia tai pinaattia
- 250 g kylmäsavulohta
- lasagnelevyjä
Aloita sitruunasta. Pese se ja leikkaa terävällä veitsellä mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Laita siivut laakeaan kasariin ja peitä kylmällä vedellä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä seitsemisen minuuuttia. Kaada siivilään valumaan.
Viipaloi sitruuna, keitä ja jäähdytä siivut.
Tee bechamel-kastike. Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. Lisää jauhot ja sekoittele pari minuutta, mutta älä ruskista. Kaada joukkoon kuumaa maitoa pikku hiljaa jatkuvasti sekoitellen, jotta kastikkeeseen ei jää paakkuja. Hauduta muutama minuutti, mutta varo polttamasta pohjaan.
Pihalta löytyy vielä sekä lehtikaalia että cavolo neroa.
Lisää kastikkeen joukkoon silputtu lehtikaali. Hauduta taas muutama minuutti, kunnes kaali (tai pinaatti) on pehmennyt. Sekoita sitten joukkoon noin puolet parmesaanista. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Rakenna paistos uunivuokaan. Levitä vuoan pohjalle ensin kauhallinen kastiketta, sen jälkeen lasagnelevyjä. Pastan päälle kastiketta, kylmäsavulohen viipaleita ja keitettyjä sitruunan siivuja. Jatka pinoamista niin kauan kuin aineksia riittää. Lado päällimmäiseksi kerrokseksi sitruunoita, kastiketta ja loput juustoraasteesta.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Peitä foliolla 20 minuutin jälkeen, jos juusto näyttää kärventyvän.
Lasagna…
…katoaa nopeasti vuoasta!
Korianterifarmi 
Joo, näillä aineksilla ei voi tulla muuta kuin hyvää!
Oot täysin oikeassa 🙂
Kiitos tästä(kin) reseptistä.Hyvää, oi, niin hyvää, oli!
Kiitos Katri! Ilahduttaa, että maistui 🙂
Ohjeesi on päässyt myös 9.1. Aamulehteen ja kokeilin heti ohjetta, hyvää on, sitruunat vaan ovat yllättävän kirpeitä, kuuluuko ne todella jättää sinne syötäväksi? No, en tiedä…mutta hyvää siis kuitenkin.
Hei Krisu, hauska kuulla, että maistuu. Sitruunoissa on välillä todella suuria eroja: talvisin on tarjolla kovin paksukuorisia ja karvaita hedelmiä, kun mieluummin käyttäisin meheviä ja ohutkuorisia. Kyllä ne jätetään ruokaan syötäviksi, mutta jos ne on kovin äkäisen makuisia, jätän kyllä itsekin kuoret syömättä.