Kuukausittainen arkisto:syyskuu 2013

Cantuccini alla mandorla

Italialaista tyyliä suomalaiskeittiöstä: onnistuu.

Italialaista tyyliä suomalaiskeittiöstä: onnistuu.

Luulin kadottaneeni täydellisen keksireseptin ikuisiksi ajoiksi, kunnes se sitten leijaili lattialle vanhan ranskalaisen keittokirjan välistä. Nyt talletan sen tänne, että ei tarvitse enää koskaan etsiä.

Itse tehdyt cantuccinit ovat niin hyviä, että kaupan keksit maistuvat näiden jälkeen ainoastaan pölyisiltä ja vanhoilta. Mantelikekseillä tekee myös vaikutuksen: harva on hoksannut, että italialaiskeksejä tosiaan voi leipoa suomalaiskeittiössä ja kohtuullisen helposti.

Keksiresepti on kai julkaistu Helsingin Sanomissa, ehkä joskus 90-luvulla, en tiedä. Minä sain sen joogakaveriltani Sadulta. Valokopio ohjeesta tuli oikeassa postissa, ja koska oli kesä, kirjekuoressa oli mukana kesäinen Rudolf Koivun postikortti. Sellaisen postin muistaa.

En ole löytänyt yhtä hyvää reseptiä mistään, vaikka todellakin ehdin etsiä kaikki ne vuodet, kun tämä kyseinen ohje lymysi piilossa käden ulottuvilla.

Melkein yhtä hyvä ohje on Saku Tuomisen Basta-kirjassa, mutta keksit eivät tarvitse leivinjauhetta onnistuakseen.

Sitruunan sijasta taikinan voi maustaa esimerkiksi appelsiininkuorella.

Sitruunan sijasta taikinan voi maustaa esimerkiksi appelsiininkuorella.

  • 50 g voita
  • 2,25 dl sokeria
  • 2 munaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 sitruunan raastettu kuori
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 200 g manteleita kuorineen

Sekoita pehmeä voi ja sokeri keskenään. Lisää kananmunat yksitellen.

Lisää mausteet ja vehnäjauhot, sekoita sitten joukkoon mantelit. (Sitruunan sijasta taikinan voi maustaa myös appelsiininkuorella ja osan vehnäjauhoista voi oikein hyvin korvata spelttijauhoilla.)

Pyöritä taikinasta kaksi noin kolmen sentin paksuista tankoa. Kääri ne leivinpaperiin ja laita jääkaappiin kovettumaan noin puoleksi tunniksi. Siirrä ne sitten leivinpaperilla peitetylle pellille.

Paista pötköjä 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Ota sitten talouden terävin veitsi ja leikkaa tangot noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kaada viipaleet lappeelleen leivinpaperille ja palauta uuniin. Paista vielä 15–20 minuuttia tai niin pitkään, että keksit saavat väriä pintaan.

Taikinatangoista kannattaa muotoilla mahdollisimman pyöreitä, koska ne kuitenkin litistyvät uunissa paistuessaan.

Taikinatangoista kannattaa muotoilla mahdollisimman pyöreitä, koska ne kuitenkin leviävät uunissa paistuessaan.

Keksitankojen leikkaamiseen tarvitaan ehdottomasti terävä veitsi.

Keksitankojen leikkaamiseen tarvitaan ehdottomasti terävä veitsi. Tylsä veitsi murentaa ja litistää leivonnaiset.

Cantuccini-ohjeen lopussa lukee yleensä, että keksit säilyvät hyvin. No jaa: eivät ne säily, koska ne syödään heti.

Keksit kehotetaan myös syömään vin santon kanssa, mutta jos ei tiedä mitään sellaisesta perinteestä, ei sitä osaa kaivatakaan.

Mainokset

17 kommenttia

Kategoria(t): leivonta, ruoka

Muodollisesti pätevä: lohisalaatti wasabikastikkeella

Vuosi sitten kaikki meuhkasivat avokadopastasta. Kyllä mekin sitä teimme – yhden kerran, koska se oli lopulta aika arkinen kokemus, ja erityisesti siksi, että Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-kirjassa tarjoillaan kotikokille useita sitä hauskempia ja herkullisempia reseptejä.

Safkaa neuvoo kokkaamaan monia klassikoita Lindströmin pihveistä ja piparjuurilihasta lähtien, ja jos hiukan erilaista pastareseptiä etsii, suosittelen aivan erityisen lämpimästi sitruuna-anjovispastaa, jonka Hanna Gullichsen on laittanut jakoon täällä. Se on tainnuttavan hyvää!

Vaivihkaa meidän vakioruokiemme joukkoon on kirjasta hivuttautunut lohi-avokadosalaatti, jota ryydittää wasabikastike. Salaatissa on kaksi hienoa oivallusta:

Ensinnäkin, kuka käskee aina pilkkomaan salaattiainekset samalla tavalla? Tässä kurkku ja porkkana suikaloidaan juustohöylällä (tai kuorimaveitsellä), ja rullataan kiemuroiksi salaattipedille. Sovellamme muotoilua välillä muissakin salaateissa. Se tuntuu ulottavan vaikutuksensa makuun asti: pitkien suikaleiden rapeus yllättää iloisesti. Salaatti tietysti myös näyttää näin keskimääräistä hauskemmalta.

Toiseksi, suuri kiitos wasabin ja sushi-inkiväärin käytöstä. Susheja tulee nykyään väsättyä kotona todella harvoin, mutta niitä inkiväärilastuja (siellä jääkaapin ylähyllyllä, chilitahnan ja hillosipulien välissä) ripottelee mielellään salaatin sekaan. Vahva wasabikastike sopii paistetun lohen kyytipojaksi täydellisesti.

Mutta vihdoin se resepti. Tämä on 2–3 syöjälle.

Salaatti

  • pussillinen rapeaa salaattia ja jos haluat, lisäksi rucolaa, pinaattia ja/tai basilikaa
  • puolikas tuoretta kurkkua suikaleina
  • 1 iso porkkana suikaleina
  • kurpitsansiemeniä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • riisiviinietikkaa
  • 1 avokado
  • gari-lastuja eli sushi-inkivääriä
  • noin 200 grammaa lohta ohuina siivuina

Huuhtele salaatti. Paahda kurpitsansiemenet kuumalla pannulla ja suolaa ne. Siivuta avokado.

Revi sitten salaatti (ja muut vihreät) isolle vadille, suolaa ja pippuroi se ja mausta noin ruokalusikallisella riisiviinietikkaa. Lisää kauniina kiehkuroina kurkku ja porkkana, sitten avokado, inkiväärilastut ja kurpitsansiemenet. Mausta wasabikastikkeella:

Wasabikastike

  • puolen sitruunan mehu
  • suolaa
  • 2–3 rkl wasabia
  • 0,5–1 dl rypsiöljyä

Purista sitruunan mehu kulhoon, lisää wasabi ja suola. Kaada öljy ohuena nauhana ja vispaa koko ajan niin, että kastike sakenee. Maista. Lisää sitruunaa tai wasabia oman maun mukaan.

Salaatti. (Porkkanoiden ja kurkkusuikaleiden kihartajalla oli huono päivä!)

Salaatti. (Porkkanoiden ja kurkkusuikaleiden kihartaja lukee uutta Bergman-dekkaria ja unohtaa tehtävänsä.)

Ja lohi:

Kuumenna paistinpannu tulisen kuumaksi, ripottele pannulle hiukan suolaa (mielellään Maldonia) ja aseta lohet pariloitumaan suolan päälle. Paista noin minuutti per puoli, ja nosta lohet salaatin päälle.

Kalan paistamisesta tulee normaaliin keittiöön aina hirveä käry, oli liesituuletin kuinka ponteva tahansa. Kesällä olemmekin grillanneet lohisiivut ulkona. Niin muuten tehtiin tänäänkin, vaikka jotkut väittivät, että satoi jo lunta.

Nosta salaattia lautaselle ja sen päälle paistettuja lohisiivuja.

Nosta salaattia lautaselle ja sen päälle paistettuja lohisiivuja. (Porkkanasiivujen kihartaja havahtuu vihdoin tehtäväänsä.)

4 kommenttia

Kategoria(t): kala, kirjat, ruoka, salaatit

Teen sinusta muusia

Pienet ja sievät, eurolla kasvattajalta.

Pienet ja sievät, suoraan kasvattajalta.

Ostin viikonvaihteessa lähiruokahappeningista pussillisen pieniä ja sieviä hämäläisiä kukkakaaleja – eurolla. Niistä tuli aivan mahtava pieni muusi, jonka söimme grillissä paistetun hauen kanssa. Ranskattaren eivät liho -keittokirjassa muusia nimitetään kukkakaalipyreeksi, ja sama se. Kirjassa on ihan näppäriä reseptejä, mutta en hirveästi välitä ajatella sen enempää lihomista kuin laihtumistakaan kokatessani. Nyt tehdään kuitenkin näin, että otetaan

  • noin 6 dl kasvislientä
  • 1–1,5 litraa kukkakaalia pilkottuna
  • 2 rkl suolatonta voita
  • 2 rkl smetanaa tai tuorejuustoa
  • 1–2 rkl raastettua parmesaania
  • suolaa ja pippuria

Kiehauta kasvisliemi. Lisää kukkakaali, pane kansi päälle ja keitä runsas 10 minuuttia, kunnes kaali on kypsää.

Säästä pari desiä keitinvettä. Soseuta kukkakaalit tasaiseksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon sen verran keitinvettä, että saat sileää sosetta. Aloita varovasti, sillä puoli desiä voi riittää. Lisää voi, smetana, parmesaani sekä suola ja pippuri. Tarjoa kuumana esimerkiksi paistetun kalan kanssa.

Mikään ei tietenkään voita oikeaa perunamuusia, mutta tämä on hauska vaihtoehto. Se valmistuu nopeasti ja on kyllä selvästi perunamuusia kevyempi. Kaikkien muusien kanssa voi sitten kuunnella tämän biisin Eppu Normaalin esikoislevyltä.

Kokki ja ravintoloitsija Arto Rastas opetti Läheltä hyvää -tapahtumassa Tampereen Ahlmanilla  lauantaina kalan fileointia. Jos kiinnostaa, videon sessiosta voi katsoa Aamulehden sivuilta täältä.

Meillä kalat käsittelee melkein poikkeuksetta Juha, ja se on vain hyvä asia.

2 kommenttia

Kategoria(t): kirjat, ruoka

Sitruunalasagne

garfield_lasagna

Jokaisessa asuu pieni Karvinen, jonka mielestä lasagne on yksi maailman parhaista ruokakeksinnöistä. Me versioimme alun perin Martha Stewartin keittiössä paistetun sitruunaisen makkaralasagnen sitruunaiseksi kylmäsavulohilasagneksi.

  • 1 iso sitruuna
  • 3 rkl voita
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • litra maitoa
  • 2,5 dl raastettua parmesaania
  • suolaa ja pippuria
  • iso nippu lehtikaalia tai pinaattia
  • 250 g kylmäsavulohta
  • lasagnelevyjä

Aloita sitruunasta. Pese se ja leikkaa terävällä veitsellä mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Laita siivut laakeaan kasariin ja peitä kylmällä vedellä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä seitsemisen minuuuttia. Kaada siivilään valumaan.

Viipaloi sitruuna, keitä ja jäähdytä siivut.

Viipaloi sitruuna, keitä ja jäähdytä siivut.

Tee bechamel-kastike. Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. Lisää jauhot ja sekoittele pari minuutta, mutta älä ruskista. Kaada joukkoon kuumaa maitoa pikku hiljaa jatkuvasti sekoitellen, jotta kastikkeeseen ei jää paakkuja. Hauduta muutama minuutti, mutta varo polttamasta pohjaan.

Pihalta löytyy vielä sekä lehtikaalia että cavolo neroa.

Pihalta löytyy vielä sekä lehtikaalia että cavolo neroa.

Lisää kastikkeen joukkoon silputtu lehtikaali. Hauduta taas muutama minuutti, kunnes kaali (tai pinaatti) on pehmennyt. Sekoita sitten joukkoon noin puolet parmesaanista. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Rakenna paistos uunivuokaan. Levitä vuoan pohjalle ensin kauhallinen kastiketta, sen jälkeen lasagnelevyjä. Pastan päälle kastiketta, kylmäsavulohen viipaleita ja keitettyjä sitruunan siivuja. Jatka pinoamista niin kauan kuin aineksia riittää. Lado päällimmäiseksi kerrokseksi sitruunoita, kastiketta ja loput juustoraasteesta.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Peitä foliolla 20 minuutin jälkeen, jos juusto näyttää kärventyvän.

Lasagna!

Lasagna…

...katoaa nopeasti!

…katoaa nopeasti vuoasta!

6 kommenttia

Kategoria(t): pasta, ruoka

Suuri Kurpitsa eli kaksi keltaista keittoa

En ole koskaan kasvattanut yhtään kunnon kurpitsaa. Alkukesällä istutin säälittävien taimien hyllystä napatun euron kasvin  lehtikompostiin, unohdin sen ja havahduin syyskuussa: kasvi oli työntänyt maailmaan neljä–viisi metriä pelkkää vartta ja kukkia. Se on nyt kiivennyt pensasaidan yli kadun puolelle ja avannut siellä tällä viikolla myös yhden kukan, mikä toivottavasti ilahduttaa ohikulkijoita – joiden olen huomannut katsovan kiharaisia, vaaleanvihreitä lonkeroitaan levittelevää olentoa hieman kummeksuen.

Virolaiset ovat ensiluokkaisia kurpitsankasvattajia. Tallinnan toreilla komeita yksilöitä näkee juuri tähän aikaan vuodesta.

Virolaiset ovat ensiluokkaisia kurpitsankasvattajia. Tallinnan toreilla komeita yksilöitä näkee juuri tähän aikaan vuodesta.

Kurpitsa pitää siis ostaa kaupasta tai torilta, ja siellä niitä onkin nyt reippaasti tarjolla. (Lue: Halloween) Muhkuraiset ja pulleat isot vihannekset ovat jotenkin inhimillisiä, symmetrisiäkin ainoastaan sarjakuvissa. Tehkää niistä kaikkea muuta paitsi niitä imeliä etikkasäilykkeitä, jotka säilyvät viileässä jopa vuosia. Mistähän syystä?

Suosikkikeittomme on peräisin jo aiemmin kehutusta Pipsa Hurmerinnan keittokirjasta. Olemme käyttäneet soppaan täyteläistä myskikurpitsaa (butternut squash), mutta se on vain yksi vaihtoehto.

Ja huomio: kurpitsan paloitteluun ja kuorintaan kannattaa varata hartiavoimia ja huomattavan terävä veitsi.

Hurmerinnan kurpitsakeitto

  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 sellerin vartta
  • 800 g palasteltua kurpitsaa
  • 1 laakerinlehti
  • 1 tl kanelia
  • ripaus muskottipähkinää
  • ripaus maustepippuria
  • ripaus cayennepippuria
  • noin litra kasvislientä
  • suolaa
  • mustapippuria

Hienonna sipuli, valkosipuli ja selleri. Kypsennä niitä öljyssä isossa kattilassa miedolla lämmöllä, kunnes ne hieman pehmenevät, eli viitisen minuuttia.

Lisää kattilaan kuorittu ja palasteltu kurpitsa ja mausteet. Väännä levy kuumemmalle. Paista kurpitsoita ja mausteita koko ajan sekoitellen parisen minuuttia. Kaada sekaan kasvisliemi ja anna keiton kiehahtaa. Laita kansi päälle ja anna kiehua hiljalleen, kunnes kurpitsat ovat kypsiä, noin puoli tuntia.

Poista keitosta laakerinlehti. Anna keiton jäähtyä hieman ja soseuta se. Lämmitä, tarkista maku.

Kokki Hurmerinta neuvoo paahtamaan keiton päälle uunissa fenkolia, mutta keitto on kyllä harvinaisen hyvää ilmankin. Yhtä hyvin pinnalle voi ripotella paahdettuja siemeniä: kurpitsan, auringonkukan tai jopa pinjan.

Kaneli, muskotti ja maustepippuri tuovat häivähdyksen joulusta, ja vuosi sitten keitimmekin juuri tämän sopan Tapaninpäivänä. Se oli sopivasti samanhenkistä kuin perinteiset jouluruuat mutta myös tarpeeksi erilaista. Pöydässä istuneet lapsetkin olivat siitä aidosti ilahtuneita päiväkausia jatkuneen lanttulaatikkorumban jälkeen.

Kurpitsakeitto on hyvä, jos aikuiset tykkää, mutta todella onnistunut se on, kun lapsetkin syövät ja kehuvat.

Kurpitsakeitto on hyvä, jos aikuiset tykkää, mutta todella onnistunut se on, kun lapsetkin syövät ja kehuvat.

Kurpitsa on maultaan niin notkea ja sopeutuvainen, että siitä tekee helposti myös thaimausteisen version. Keitto ei ole Thaimaata nähnytkään, eikä se sisällä esimerkiksi kalakastiketta. Kookosmaito, chili ja limetinlehdet kääntävät ajatukset kuitenkin selvästi itään.

Thaimausteinen keitto paahdetusta kurpitsasta

  • yli kilon painoinen kurpitsa
  • oliiviöljyä tai kookosöljyä
  • suolaa
  • pippuria
  • iso sipuli
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 1-2 vihreää tai punaista chiliä
  • 10 cm pätkä sitruunaruohoa
  • runsas kourallinen thaibasilikaa (tai tavallista basilikaa)
  • 4–5 limetin lehteä
  • 400 ml kookosmaitoa
  • 0,5–1 litra kasvislientä
  • (1 limen mehu)
  • koristeeksi tuoretta korianteria ja silputtua kevätsipulia

Pane uuni lämpenemään 200°C asteeseen. Kuori ja paloittele kurpitsa. Levitä kurpitsakuutiot uunivuokaan, valele ne lämmitetyllä kookosöljyllä, mausta suolalla ja pippurilla. Laita uuniin paahtumaan noin vartiksi niin, että kurpitsat ehtivät pehmentyä ja hiukan ruskistua reunoiltaan.

Sillä välin silppua sipuli ja valkosipuli, chili ja thaibasilika. Paista niitä sekä sitruunaruohoa ja limetinlehtiä öljyssä niin pitkään, että sipulit savat hiukan väriä. Lisää kurpitsat, kookosmaito ja kasvisliemi. Keitä 5–10 minuuttia, kunnes kurpitsat ovat varmasti kypsiä. Poimi limetinlehdet ja sitruunaruoho pois keitosta ja soseuta se. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitin tällä kertaa sopan miedosta, vaaleasta peruskurpitsasta. Se kaipasi hiukan kirpeyttä, joten puristin vielä joukkoon pienen limetin mehun.

Tarjoile tuoreen korianterin ja silputun kevätsipulin kanssa. Syysahdistus helpottaa hetkeksi.

Vaaleasta kurpitsasta syntyi vaalea keitto. Pihalla oli vielä sopivasta ruohosipulia ja korianteria koristeeksi.

Vaaleasta kurpitsasta syntyi vaalea keitto. Pihalla oli vielä sopivasti ruohosipulia ja korianteria koristeeksi. Iso oranssi kurpitsa odottaa vielä kohtaloaan.

4 kommenttia

Kategoria(t): keitot, kirjat, ruoka

Socca irti

Socca on eteläranskalainen pannukakku, joka tehdään kikhernejauhoista. Niitä taas voi ostaa etnisistä ruokakaupoista: pussissa lukee gram tai besan, mutta yleensä myös chick pea flour.

Hassu pannari pitää syödä kuumana heti, kun sen on ottanut uunista. Se sopii täydellisesti syksyisen sunnuntain pitkälle aamiaiselle. Jos syöjiä on useampia, tee suosiolla taikinaa tupla-annos, ettei kuuma pannari lopu kesken.

Suolaa ja mustapippuria pinnalle, se riittää. Seuraksi aamiaispöytään tai iltapalalle sopiikin sitten melkein mikä tahansa.

Suolaa ja mustapippuria pinnalle, se riittää. Kikhernepannukakun seuraksi aamiaispöytään tai iltapalalle sopiikin sitten melkein mikä tahansa.

  • 125 g kikhernejauhoa
  • 3,5 dl vettä
  • noin 1 tl suolaa
  • mustapippuria
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • oliiviöljyä uunipellin voiteluun

Kaada jauhot kulhoon, lisää vesi ja vatkaa reippaasti niin, että taikina on tasaista. Mausta suolalla ja pippurilla, sekoita joukkoon oliiviöljy. Peitä kulho ja siirrä taikina puoleksi tunniksi viileään lepäämään.

Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin mahdollista. Meillä asteita on 275 °C,  ja se tuntuu riittävän.

Työnnä puhdas ja öljyllä voideltu uunipelti tai vuoka pariksi minuutiksi uuniin lämpenemään. Kaada taikina pellille (sihahtaa kivasti!)  ja palauta pelti uuniin. Paista ohut pannukakku kuivaksi ja kullankeltaiseksi, reunat saavat jopa hiukan ruskettua. (Jos teet isomman määrän taikinaa, älä yritä paistaa kaikkea kerralla: tulee liian paksua eikä ollenkaan rapeaa.)

Ota uunista, leikkaa paloiksi ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.

Soccaa ei kannata kauheasti tuunata, sen pitääkin olla yksinkertainen. Taikinan voi halutessaan maustaa yrteillä: rosmariini tai timjami käy hyvin.

Socca sopii myös vehnän välttäjille, sillä se on gluteeniton.

Kikhernejauhoja käytetään muun muassa intialaisiin papadumeihin ja pakoroihin. Vegaanisessa leivonnassa sillä voidaan joskus korvata kananmuna.

Kikhernejauhoja käytetään muun muassa intialaisiin papadumeihin ja pakoroihin. Leivonnassa sillä voi muutenkin korvata osan jauhoista. 

7 kommenttia

Kategoria(t): leivonta, ruoka

Ahopellon omenapiiras

Ensin poimitaan ja kuoritaan omenat.

Ensin poimitaan ja kuoritaan omenat.

Sitten mietitään, halutaanko syödä piiras vaniljakastikkeen vai creme fraichen kanssa.

Sitten mietitään, halutaanko syödä piiras vaniljakastikkeen vai creme fraichen kanssa.

Nyt on omenoita, mutta onpa myös omenapiiraiden reseptejä. Yksi parhaista on tämä, lähiruokakokki Heikki Ahopellon Lähellä maata -kirjassa pari vuotta sitten julkaistu.

Täyte:

  • 4–5 omenaa
  • 3 rkl suolatonta voita
  • 2 rkl sokeria
  • kanelia
  • 1 dl rusinoita

Taikina:

  • 150 g pehmeää suolatonta voita
  • 1,5 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 1 dl mantelijauhoja
  • 1 dl vehnäjauhoja

Kuori omenat, poista kara ja siemenet. Leikkaa lohkoiksi ja paista niitä hetki pannulla voin ja sokerin kanssa niin, että ne saavat hiukan väriä. Lisää rusinat ja kaneli, anna jäähtyä.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa hyvin. Kääntele joukkoon mantelijauhot, sitten vehnäjauhot.

Voitele halkaisijaltaan noin 20-senttinen irtopohjavuoka. (Paistos syntyy kyllä myös ihan tavallisessa piirakkavuoassa.) Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta. Asettele omenat sen päälle haluamallasi tavalla. Kaavi pannulta vielä mukaan kaikki sokerisen omenainen mehu.

Paista 175-asteisessa uunissa kypsäksi. Siihen menee vähintään 40 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen kuin käyt kimppuun. Tarjoile vaniljakastikkeen tai creme fraichen kanssa.

Tämän takia Ahopellon piiraasta tulee mehevämpi kuin muista: omenat paistetaan voissa ja sokerissa.

Tämän takia Ahopellon piiraasta tulee mehevämpi kuin muista: omenat paistetaan voissa ja sokerissa.

Ahopellon Armas-ruokalat ovat muuten niitä kivoimpia lounaspaikkoja Tampereen keskustassa. Tuomiokirkonkadun katukeittiö & deli on valoisa ja rauhallinen, Kauppahallin ruokalassa meno on käytävän varrella ruuhka-aikaan villimpää, mutta ruoka molemmissa hyvää ja kohtuuhintaista.

Armas jäi myös Helsingin Kluuviin Eat&Joy -maatilatorin paikalle, joten pääkaupunkilaiset, menkää sinne syömään. Uskallan suositella ainakin täyteläistä ja hyvin maustettua kasviskebabia. Ruokalan hevosenlihakebab taisi nousta taannoisen hevosenlihakohun ansiosta jopa jonkinlaiseksi trendiannokseksi. Päivittäiset ruokalistat löytää myös Facebookista.

2 kommenttia

Kategoria(t): leivonta, ruoka