Italialaista tyyliä suomalaiskeittiöstä: onnistuu.
Luulin kadottaneeni täydellisen keksireseptin ikuisiksi ajoiksi, kunnes se sitten leijaili lattialle vanhan ranskalaisen keittokirjan välistä. Nyt talletan sen tänne, että ei tarvitse enää koskaan etsiä.
Itse tehdyt cantuccinit ovat niin hyviä, että kaupan keksit maistuvat näiden jälkeen ainoastaan pölyisiltä ja vanhoilta. Mantelikekseillä tekee myös vaikutuksen: harva on hoksannut, että italialaiskeksejä tosiaan voi leipoa suomalaiskeittiössä ja kohtuullisen helposti.
Keksiresepti on kai julkaistu Helsingin Sanomissa, ehkä joskus 90-luvulla, en tiedä. Minä sain sen joogakaveriltani Sadulta. Valokopio ohjeesta tuli oikeassa postissa, ja koska oli kesä, kirjekuoressa oli mukana kesäinen Rudolf Koivun postikortti. Sellaisen postin muistaa.
En ole löytänyt yhtä hyvää reseptiä mistään, vaikka todellakin ehdin etsiä kaikki ne vuodet, kun tämä kyseinen ohje lymysi piilossa käden ulottuvilla.
Melkein yhtä hyvä ohje on Saku Tuomisen Basta-kirjassa, mutta keksit eivät tarvitse leivinjauhetta onnistuakseen.
Sitruunan sijasta taikinan voi maustaa esimerkiksi appelsiininkuorella.
- 50 g voita
- 2,25 dl sokeria
- 2 munaa
- 1 tl vaniljasokeria
- 1 sitruunan raastettu kuori
- 4 dl vehnäjauhoja
- 200 g manteleita kuorineen
Sekoita pehmeä voi ja sokeri keskenään. Lisää kananmunat yksitellen.
Lisää mausteet ja vehnäjauhot, sekoita sitten joukkoon mantelit. (Sitruunan sijasta taikinan voi maustaa myös appelsiininkuorella ja osan vehnäjauhoista voi oikein hyvin korvata spelttijauhoilla.)
Pyöritä taikinasta kaksi noin kolmen sentin paksuista tankoa. Kääri ne leivinpaperiin ja laita jääkaappiin kovettumaan noin puoleksi tunniksi. Siirrä ne sitten leivinpaperilla peitetylle pellille.
Paista pötköjä 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Ota sitten talouden terävin veitsi ja leikkaa tangot noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kaada viipaleet lappeelleen leivinpaperille ja palauta uuniin. Paista vielä 15–20 minuuttia tai niin pitkään, että keksit saavat väriä pintaan.
Taikinatangoista kannattaa muotoilla mahdollisimman pyöreitä, koska ne kuitenkin leviävät uunissa paistuessaan.
Keksitankojen leikkaamiseen tarvitaan ehdottomasti terävä veitsi. Tylsä veitsi murentaa ja litistää leivonnaiset.
Cantuccini-ohjeen lopussa lukee yleensä, että keksit säilyvät hyvin. No jaa: eivät ne säily, koska ne syödään heti.
Keksit kehotetaan myös syömään vin santon kanssa, mutta jos ei tiedä mitään sellaisesta perinteestä, ei sitä osaa kaivatakaan.
Korianterifarmi 