Kuukausittainen arkisto:syyskuu 2013

Väärin keitetty pasta

Juuri kun olimme oppineet keittämään pastan al denteksi väljässä vedessä, tulee yksi amerikkalainen ja tekee mahdottomasta pastasta trendin. Oli pakko kokeilla, kun olin pelkästään Pinterestissä törmännyt Martha Stewartin one-pan-pastaan useita kertoja parin viikon aikana.

Vähän kyllä hirvitti. Että laitetaan yhteen laakeaan kasariin kuiva pasta ja kaikki muut ainekset, kaadetaan päälle nestettä ja väännetään hellan levy täysille. Mitä hyvää sellaisesta voi seurata!

Rohkeasti vaan. Ainekset yhteen kattilaan.

Rohkeasti vaan. Ainekset yhteen kattilaan.

Ei ollut huonoa. Voin kuvitella, että kiireinen ihminen arvostaa sitä, että kelpo pastan valmistaa vartissa. Pyhäinhäväistys (noin kolmelle aikuiselle) syntyi näin:

  • 300 g spagettia tai jotain muuta pastaa
  • 300 g kirsikkatomaatteja
  • 1 sipuli
  • 4 valkosipulinkynttä
  • muutama basilikan oksa
  • 3–4 rkl oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • noin litra vettä tai kasvislientä
  • parmesaania

Laita pasta laakeaan kasariin. Silppua sipuli ja valkosipuli, halkaise tomaatit ja lisää pastan seuraksi. Ripottele sekaan mausteet, kaada päälle öljy ja vesi. Väännä hellan levy täysille ja siirrä kasari lämpenemään. Sekoittele sopivasti. Keitä noin 10 minuuttia tai kunnes pasta on kypsää.

Koska helloissa ja pastoissa on eroja, lisää nestettä, jos ruoka näyttää kuivuvan ennen kuin pasta on kypsää.

Tarkista maku ja nosta lautasille. Tarjoile parmesaanin kanssa.

Laitoin hetkeksi kannen päälle, mutta otin sen pois heti, kun ruoka alkoi kiehua.

Laitoin hetkeksi kannen päälle, mutta otin sen pois heti, kun ruoka alkoi kiehua.

Netistä löytämissäni ohjeissa ruoka keitetään aina kaasuliedellä, joten epäilin vahvasti, voiko se onnistua samalla tavalla hitaalla sähköhellalla. Söimme ja ihmettelimme, yritimme löytää pahoja puutteita: ei, niitä ei löytynyt. Hiukan makua saattoi parantaa se, että tämänkertaisessa satsissa nesteestä runsas desi oli valkoviiniä.

Mausteita voi kukin lisäillä mielensä mukaan, ja seuraavalla kerralla ajattelimme kokeilla, millainen ruoka syntyy, kun korvaa kirsikkatomaatit perustomaattimurskalla. Täytyy kuitenkin muistaa pitää resepti mahdollisimman yksinkertaisena.

Siitä tuli sittenkin ihan oikeaa maukasta pastaa.

Siitä tuli sittenkin ihan oikeaa maukasta pastaa.

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): pasta, ruoka

Paahtunut papusalaatti

Uunista pöytään: sunnuntain papusalaatti.

Uunista pöytään: sunnuntain papusalaatti.

Se tavallinen tarina: resepti oli joskus kauan sitten jossain lehdessä, lehti on aikoja sitten kadonnut, mutta salaatti jatkaa sitkeästi elämäänsä, onneksi. Minulla ei ole aavistustakaan, miksi teen tätä usein sunnuntaisin, mutta isot valkoiset pavut ovat kauniita ja uunissa paahduttuaan todella hyviä.

Vältä purkkipapuja, sillä itse liotetut ja keitetyt ovat aina sata kertaa paremman makuisia. Jos homma tuntuu hankalalta, tee niin kuin meillä tehdään: liota ja keitä kerralla iso määrä papuja, käytä osa ja pakasta loput.

  • noin 500 g isoja valkoisia papuja
  • 1 sipuli
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 2 porkkanaa
  • 3 varsisellerin vartta
  • 4–5 tomaattia
  • 2 rkl punaviinietikkaa
  • timjamia, tuoretta tai kuivattua
  • suolaa & mustapippuria
  • lehtipersiljaa

Kuullota ensin sipulia ja valkosipulia pannulla oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää joukkoon pilkotut varsisellerit ja porkkanat. Paista viitisen minuuttia. Kaada sitten pannulle paloitellut tomaatit, timjami ja viinietikka, ja kypsytä seosta kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Yhdistä paistetut kasvikset ja kypsät pavut, kaada uunivuokaan, jonka pohjalle olet lorauttanut oliiviöljyä. Paista 175-asteisessa uunissa noin tunti.

Jos ruoka näyttää kuivuvan uunissa liikaa, lisää nestettä. Esimerkiksi tomaateissa on huomattavia eroja: vetiset talvitomaatit tekevät salaatistakin vähän vetisen. Fiksu pelaa silloin varman päälle eli kalttaa tomaatit ja poistaa niistä siemenet. Nyt käytin juhlallisesti oman kasvihuoneen meheviä, pieniä tomaatteja ja kaadoin vuokaan paistamisen puolivälissä desin verran vettä.

Sekoita silputtu lehtipersilja uunista otetun salaatin joukkoon. Tarjoile kunnollisen leivän ja oliiviöljyn kanssa. (Tässä pitäisi suositella salaatin seuraksi sitä mystistä, muhevaa maalaisleipää, mutta en ole löytänyt sellaista mistään. Mikä tahansa hyvä leipä siis käy.)

Jätä kommentti

Kategoria(t): ruoka, salaatit

Toscanan tatticarpaccio

Pienimmät ja puhtaimmat herkkutatit kelpaavat pöytään raakoina.

Pienimmät ja puhtaimmat herkkutatit kelpaavat pöytään raakoina.

Olen kuullut, että tatit ovat vihdoin ilmestyneet. Kun löydätte metsissä rymytessänne pieniä ja täydellisen puhtaita herkkutatinpoikasia, valmistakaa niistä edes kerran raaka alkupala.

Reseptistä pitää kiittää lapsuudenystäväni Sarin italialaista miestä. Valerio on intohimoinen sienestäjä, joka käy keräämässä saaliin Toscanan kukkuloilta aamuyöllä, niin että vasta aamiaiselle kömpivä vieras törmää jo keittiössä kukkuraiseen sienikoriin. Sieltä erotellaan pienet ja sievät tätä varten.

Yksi tai korkeintaan kaksi pientä sientä per syöjä riittää, sillä tällä ei ole tarkoitus täyttää vatsaa, vaan ainoastaan palvoa hetki tattien raikkaan pähkinäistä makua. Tarvitset:

  • pieniä herkkutatteja
  • varsiselleriä
  • suolaa ja mustapippuria
  • parmesaania
  • oliiviöljyä

Leikkaa tatit pitkittäin siivuiksi ja aseta lautaselle. Leikkaa varsiselleristä terävällä veitsellä ohuita viipaleita tattien päälle. Mausta tässä välissä suolalla ja pippurilla. Höylää vielä parmesaanista ohuita lastuja sienten ja sellerin päälle, ja kaada kastikkeeksi hitunen oliiviöljyä. Maista ja ylistä.

Päivitys 18.8.2014 Juha löysi tänään metsästä yhden (1) pienehkön herkkutatin. Se riitti kauan kaivattuun alkupalaan, ja sain otettua kuvan. Lisäksi pieni annos oli pyörryttävän herkullinen!

Tatti kahdelle Nokian metsistä, ohut varsiselleri omasta maasta, parmesaani ja öljy lähikaupasta.

Tatti kahdelle Nokian metsistä, ohut varsiselleri omasta maasta, parmesaani ja öljy lähikaupasta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): ruoka

Trendikaalia fetan kanssa

Omaa lehtikaalia, omia tomaatteja!

Omaa lehtikaalia, omia tomaatteja!

Lehtikaali on sinnitellyt jo muutaman vuoden jonkinlaisena muotivihanneksena ja sen loputtomista terveysvaikutuksista on tehty pitkiä listoja.

Meidän viljelmäämme verottivat alkukesällä sekalaiset lehtiä rei’ittäneet ötökät, mutta nyt kasveista löytyy kauniita, ehjiä ja herkullisia lehtiä.

Nykyään lehtikaalia löytää onneksi myös kaupan vihannestiskiltä ja jopa talvella, joten sitä ei tarvitse hamstrata pakastimeen niin kuin ennen.

Pipsa Hurmerinnan vuosi sitten ilmestynyt keittokirja oli meillä kotona yksi viime talven selatuimmista. Luottoruokien joukkoon sieltä nousi muun muassa tämä kirpeä, lämmin fetasalaatti, jonka raaka-aineiden määrä on kyllä omassa keittiössämme viritetty uusiksi. Tästä tulee iltapala kahdelle:

  • 10 pientä tai keskikokoista lehtikaalin lehteä (tai kolme kourallista pinaattia)
  • 10 kirsikkatomaattia
  • 2–3 pientä salottisipulia
  • oliiviöljyä
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 100 g fetajuustoa
  • 10 mustaa oliivia

Leikkaa lehtikaali ohuiksi suikaleiksi ja halkaise kirsikkatomaatit. Viipaloi sipulit.

Lämmitä paistinpannulla loraus öljyä ja paista sipuleita siinä, kunnes ne kypsyvät ja saavat sopivasti väriä. Siirrä ne sitten pois pannulta ja pannu hetkeksi pois liedeltä.

Lisää pannulle toinen loraus öljyä ja sitruunamehu. (Sitruunoissa on eroja, joten joskus olen käyttänyt kokonaisen hedelmän mehun.) Sekoita ja siirrä takaisin levylle, kiehauta nopeasti. Murenna fetajuusto pannulle. Anna sen kuplia ja sulaa melkein kokonaan. Ota pannu pois liedeltä.

Sekoita kaikki ainekset feta-sitruunakastikkeen kanssa ja tarjoile heti.

Fetasalaatti ei ole kovin kuvauksellinen, mutta kirpeän lämmittävä keksintö se on.

Fetasalaatti ei ole kovin kuvauksellinen, mutta kirpeän lämmittävä keksintö se on.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirjat, ruoka, salaatit