Avainsana-arkisto: paprika

Vanha uskollinen: Baskilainen kalakeitto

Lämmittävä keitto sopii loistavasti viileään päivään.

Tämä(kin) ohje on alun perin poimittu jo vuonna 1996 ilmestyneestä Antti Vahteran Viikon kahdeksan päivää -keittokirjasta. Siitä on jäänyt meidän keittiön listalle muutama ikuisuusruoka, ja blogissa niistä on ainakin tämä superihana kasviskeitto.

Kalasoppa on elänyt ajan mukana, ja olemme keittäneet siitä monenlaisia versioita. Olen melko varma, että jos resepti kirjoitettaisiin nyt, sen mausteena ei käytettäisi ainakaan Tabascoa, ehkä ei cayennepippuriakaan. Mutta 20 vuotta sitten tuoretta chiliä ei muistaakseni noin vain ostettu lähikaupasta.

Paprikainen perussoppa on loistoruoka ihan sellaisenaan, ilman kalaa – tai kanaa ja äyriäisiä, joita siihen alkuperäisessä ohjeessa kehotetaan lisäämään. Kalankin voi lisätä keittoon ihan vaan tuoreena ja paloiteltuna, friteeraamatta. Toisaalta: kun yhden kerran syöt keiton pankojauhoissa pyöriteltyjen, friteerattujen ahvenfileiden kanssa, et ehkä halua enää koskaan syödä sitä helpompaa versiota.

Liemeen noin neljälle tarvitaan:

  • 3 isoa punaista paprikaa
  • 1 punainen chili
  • 4 salottisipulia tai 2 keltasipulia
  • 1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
  • 8 valkosipulinkynttä
  • 8 dl kala- tai kasvislientä
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • oliiviöljyä
  • noin 1 dl lehtipersiljaa silputtuna
  • 2 rkl tuoretta timjamia
  • ripaus cayennepippuria
  • suolaa ja mustapippuria

Kuullota silputut sipulit ja valkosipulinkynnet kattilassa oliiviöljyssä.

Lisää pilkotut paprikat, chili ja tomaattimurska. Hauduta muutama minuutti.

Lisää valkoviini, kasvis- tai kalaliemi ja mausteet. Anna kiehua miedolla lämmöllä puoli tuntia.

Soseuta sen jälkeen keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Muista, että keitto saa olla tulista: lisää cayennepippuria, jos makua ei ole tarpeeksi. Pidä keitto lämpimänä, kun paistat kalat. Siihen tarvitset:

  • 400 g ahvenfileitä tai kuhaa tai molempia yhteensä
  • 2 kananmunaa
  • vehnäjauhoja
  • korppu- tai pankojauhoja
  • kasvisöljyä

Leikkaa kalafileistä keskiruodot pois.

– Housufileiksi, sanoo Juha. (Jos et tiedä, mitä se tarkoittaa, katso video vaikkapa täältä.)

Paloittele kuhafileet sopiviksi, ahvenfileet voi käyttää kokonaisina.

Pyörittele palat ensin suolalla ja pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppu- tai pankojauhoissa.

Valitse pieni kattila, johon voit kaataa öljyä noin neljän sentin kerroksen. Kuumenna öljy 160-asteiseksi, ja friteeraa kalat öljyssä kullankeltaisiksi, muutama kerrallaan. Nosta kypsät palat talouspaperin päälle.

Tarjoile keitto ja kalat erikseen. Näin palojen pinta säilyy rapeana, ja jokainen voi napata lautaselleen kalaa juuri sen verran kuin haluaa – tai jättää kalan syömättä. Jos olet käyttänyt kasvislientä, keitto sopii vegaanillekin.

Ruokahävikkiä tästä keitosta ei synny. Kalat syödään salamana heti, ja jos paprikaista soppaa sattuu jäämään, se maistuu aivan mahtavalta seuraavana päivänä, kun tipautat lautaselle lusikallisen turkkilaista jugurttia ja paahdettuja auringonkukansiemeniä. Tai lusikoit sen parempiin suihin ihan sellaisenaan leivän kanssa.

Näistä syntyy maku: paprikaa, sipulia, valkosipulia ja viiniä.

Leivitä kalat ennen friteerausta vehnäjauhoissa, kananmunassa ja pankojauhoissa.

No voitko vastustaa? Ohutta, rapeaa, friteerattua kalaa, ole hyvä.

Baskilainen kalakeitto kaipaa seurakseen hiukan rapeaa leipää ja lasin viiniä. Kokeile vaihteeksi punaista.

Advertisement

Jätä kommentti

Kategoria(t): kala, keitot

Gazpacho vaihtaa väriä

Kylmää pinaattikeittoa? No siltähän se vähän näyttää, mutta maku on aivan toinen.

Kylmää pinaattikeittoa? No siltähän se vähän näyttää, mutta maku on aivan toinen.

Perinteisen punaisen gazpachon ei pidä nyt loukkaantua. Tomaattinen kylmä keitto on pysynyt kesäruokalistallamme niin pitkään, että yksi uusi versio aiheesta ei heikennä sen asemaa tippaakaan. Lisäksi Espanjassa vähän joka kokilla tuntuu olevan oma tulkintansa perinneruuasta, joten kyllä näitä maailmaan mahtuu.

Vihreä keitto on yhtä raikas kuin punainen, ja erityisesti vihreä chili antaa keitolle reipasta potkua. Raaka-aineiden ja niiden määrien kanssa voi toteuttaa luovuuttaan: laita mieleisiäsi yrttejä, vaihda pinaatti lehtikaaliin, peruskurkku käy tietenkin yhtä hyvin kuin avomaankurkut.

Älä kuitenkaan jätä pois kuivaa leipää, oliiviöljyä tai etikkaa, sillä ne ovat gazpachon ydintä. Toisaalta, jos ne unohtuvat, voit tarjota sopan lasista vihersmoothiena.

Tästä määrästä saa neljälle hengelle alkukeiton tai kahdelle aikuiselle kesäisen lounaan.

  • 2 sellerinvartta
  • 1 vihreä paprika
  • 2–3 avomaankurkkua tai yksi peruskurkku
  • 2 siivua kuivaa leipää
  • 1 vihreä chili
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 tl sokeria
  • 1,5 dl saksanpähkinöitä
  • 150 g pinaattia
  • kourallinen basilikaa
  • kourallinen lehtipersiljaa
  • 2 rkl valkoviinietikkaa
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1,5 dl vettä
  • 2 rkl paksua kreikkalaista jugurttia
  • muutama jääkuutio
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 2 siivua vaaleaa leipää krutonkeja varten

Tee ensin krutongit. Laita uuni lämpenemään 190-asteiseksi. Leikkaa leivän siivut pieniksi kuutioiksi, ja lorauta niiden päälle hiukan oliiviöljyä ja suolaa. Levitä kuutiot leivinpaperille ja paista noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä.

Paloittele vihannekset, chili, valkosipuli ja leipä. Iske kaikki blenderiin ja lisää mukaan raaka-aineista kaikki muut paitsi jääkutiot. Käynnistä kone ja anna pyöriä niin kauan, että keitto on tasaista. Lisää vettä, jos soppa vaikuttaa liian paksulta. Maista ja mausta mieleiseksesi.

Lisää viimeiseksi jääkuutiot ja pyöräytä vielä muutama kierros, jotta jää murskaantuu.

Tarjoile kylmä ihanuus heti. Ripottele pöydässä pinnalle krutongit ja muutama tippa oliiviöljyä. Syö auringossa.

Kurkkuja, paprikaa, pinaattia ja basilikaa nyt ainakin tarvitaan.

Kurkkuja, paprikaa, pinaattia ja basilikaa nyt ainakin tarvitaan.

Gazpacho valmistuu blenderissä tai monitoimikoneessa. Kaiken pitää mennä iloisesti sekaisin.

Gazpacho valmistuu blenderissä tai monitoimikoneessa. Kaiken pitää mennä iloisesti sekaisin.

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): keitot, tapas

Meze 1: Muhammara, m’hammara, paprikapähkinätahna

Säästä muutama pähkinänpuolikas koristeeksi.

Säästä muutama pähkinänpuolikas mezen koristeeksi.

Käytin tällä kertaa kaksi tavallista paprikaa ja yhden makean suippopaprikan.

Käytin tällä kertaa kaksi tavallista paprikaa ja yhden makean suippopaprikan.

Maistoin m’hammaraa ensimmäisen kerran pienessä libanonilaisessa ravintolassa Espanjan Granadassa. Ravintola oli vanhassa maurilaiskaupunginosassa Albaicínissa, ja minä olin lounaalla yksin. Yksin syöminen on espanjalaisten mielestä vain ja ainoastaan säälittävää, mutta minä saatan joskus jopa nauttia siitä. Sillä kertaa olin kuitenkin järkyttynyt: minulla ei ollut ketään, jolle olisin hehkuttanut maistamaani alkupalaa. Se oli niin hyvää, se oli yllättävää, se oli täydellistä.

Olisin kai voinut hypätä tiskin takana elokuun helteessä torkkuneen harmaatukkaisen herran kaulaan kehumaan hänen ravintolansa ruokaa, mutta kunnon suomalaisena hillitsin itseni. Sittemmin sain selville, että se taianomainen ainesosa tässä mezessä on granaattiomenasiirappi.

Siirappia saa nykyään ostaa ainakin etnisistä ruokakaupoista. Ilman sitä paprikadippi muistuttaa hyvin paljon romescokastiketta – joka sekin on herkullista, mutta vähän eri juttu.

Söimme äskeisellä lomalla Istanbulissa monenlaisia versioita muhammarasta. Jossain tahnaa oli selvästi maustettu savupaprikalla, jossain saksanpähkinät on jätetty karkeaksi rouheeksi muuten sileän tahnan sekaan. Kaikki versiot olivat valitettavan herkullisia!

Tällä reseptillä syntyy reipas annos kattaukseen, jossa voi olla tarjolla kaikenlaista muuta lähi-itäläistä – itse tehtyä tai valmiina ostettua. Kaupan viininlehtikääryleet ja hummus ovat vallan hyviä vaihtoehtoja, jos ei jaksa väkertää kaikkea itse.

  • 1,5 dl paahdettuja saksanpähkinöitä
  • 3 punaista paprikaa
  • 0,5 dl korppujauhoja tai isompi määrä kuivahtanutta leipää
  • 2 rkl granaattiomenasiirappia
  • chiliä oman maun mukaan
  • 2 kuorittua valkosipulin kynttä
  • 2–3 rkl sitruunamehua
  • 1 tl jeeraa
  • suolaa ja mustapippuria
  • 3–4 rkl oliiviöljyä

Huuhdo paprikat, puolita ne ja poista niistä siemenet. Laita uunivuokaan kuoripuoli ylöspäin ja vuoka 200-asteiseen uuniin (grillivastusten alle) 15–20 minuutiksi. Ota vuoka uunista, peitä foliolla ja anna jäähtyä hetki. Poista sitten paprikoista kuoret ja siirrä ne monitoimikoneeseen.

Tässä välissä oletkin ehtinyt paahtaa saksanpähkinät pannulla – varo polttamasta!

Laita lähes kaikki ainekset paprikoiden seuraksi monitoimikoneen kulhoon ja soseuta sileähköksi tahnaksi. Säästä kuitenkin oliiviöljy viimeiseksi: lisää sitä juuri sen verran, että seoksesta tulee samettisen notkea.

Jos haluat, voit silputa pähkinät veitsellä karkeaksi rouheeksi ja lisätä ne seokseen viimeisenä. Tarkista maku ja siirrä tahna tarjolle sen arvolle sopivaan kulhoon.

Hiukan musteista paprikoista kuori lähtee hyvin pois. Paahdoin myös käyttämäni valtaisan valkosipulinkynnen –  hyvin toimii niinkin.

Hiukan mustuneista paprikoista kuori lähtee hyvin pois. Paahdoin myös käyttämäni valtaisan valkosipulinkynnen – hyvin toimii niinkin.

Ja sitten sekaisin: jäähtyneet paprikat, granaattiomenasiirappi, pähkinät ja mausteet.

Ja sitten sekaisin: jäähtyneet paprikat, granaattiomenasiirappi, pähkinät ja mausteet.

7 kommenttia

Kategoria(t): meze, tapas

Shakshuka, menemen vai huevos rancheros?

Shakshuka–menemen näyttääkin kauniilta.

Shakshuka–menemen näyttää kauniilta ja maistuu mehevältä.

Paprikoita, tomaatteja ja mausteita pohjaksi. Jos tomaatit ovat kelmeitä talviyksilöitä, kannattaa harkita tölkkitomaattien käyttämistä ruokaan.

Paprikoita, tomaatteja ja mausteita pohjaksi. Jos tomaatit ovat kelmeitä talviyksilöitä, kannattaa harkita tölkkitomaattien käyttämistä ruokaan.

Merjan luomukanojen munia olen kehunut ennenkin, mutta ne kestävät kyllä toisenkin ylistyksen: eron kaupan hyllytavaraan maistaa selvästi.

Merjan luomukanojen munia olen kehunut ennenkin, mutta ne kestävät kyllä toisenkin ylistyksen: eron kaupan hyllytavaraan maistaa selvästi.

Shakshuka näyttää olevan varsinainen trendiruoka. On lähes mahdoton löytää lehteä, jossa ei nyt olisi sen reseptiä – viimeksi näin sen uudessa Glorian ruoka & viini -lehdessä.

Shakshuka on peräisin Tunisiasta, mutta on levinnyt Pohjois-Afrikasta myös Lähi-itään. Meksikosta se on lähtenyt liikkeelle huevos rancherosina. Vastikään Istanbulissa tutustuimme samaan ruokaan, jonka nimi on Turkissa menemen.

Otetaan siis sipulia, paprikoita ja tomaatteja, paistetaan ja maustetaan niistä mehevä höystö ja lisätään lopuksi kananmunat. Ruoka on kaunis, kun kananmunille kaivaa kuopat kasvisten sekaan ja antaa niiden kypsyä sekoittelematta. Istanbulissa menemen tarjottiin perusbaareissa munakokkelin tapaan valmistettuna. Lopputulos ei ole yhtä kuvauksellinen, mutta mehevän täyteläinen.

Me olemme kokanneet vain kasvisversiota, mutta pannuun lisätään usein myös paikallisia mausteisia makkaroita. Pilko siis sekaan esimerkiksi chorizoa, jos siltä tuntuu.

Aamiaisella menemenin seuraksi riittää hyvin leipä. Lounaalla sitä säestää tyylikkäästi paksu turkkilainen tai kreikkalainen jogurtti, joka on maustettu esimerkiksi valkosipulilla ja yrteillä.

Juha tykkää isoista paloista, minä silppuan mieluummin paprikat pienemmiksi kuutioiksi.

Juha tykkää isoista paloista, minä silppuan mieluummin paprikat pienemmiksi kuutioiksi.

Taidetta hellalla: tee lusikalla tai paistinlastalla muhennokseen syvennykset ja riko munat niihin. Seuraa hyytymisen ihmettä.

Taidetta hellalla: tee lusikalla tai paistinlastalla muhennokseen syvennykset ja riko munat niihin. Seuraa hyytymisen ihmettä.

Näitä tarvitset:

  • oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 punainen paprika
  • 1 vihreä paprika
  • 4–5 kypsää tomaattia
  • 1–2 rkl tomaattipyrettä
  • 1 tl jeeraa
  • 1 tl kanelia
  • 1 rkl harissaa
  • 1 tl sokeria
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 3–4 kananmunaa

Pilko sipuli ja valkosipulit, kuullota öljyssä. Lisää paloitellut paprikat ja paista kymmenisen minuuttia eli niin pitkään, että kasvikset ovat melkein kypsiä. Lisää mausteet ja paista pari minuuttia ennen kuin lisäät pilkotut tomaatit. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna kypsyä.

Kun muhennos on valmis, tee siihen jokaiselle kananmunalle oma syvennys. Riko munat niihin ja anna hyytyä. Jos haluat munien kypsyvän kunnolla myös pinnaltaan, laita pannu muutamaksi minuutiksi 200-asteiseen uuniin.

Ripottelimme sunnuntain menemenin pinnalle tillisilppua.

Ripottelimme sunnuntaiaamun menemenin pinnalle tillisilppua.

Kehotamme kokeilemaan myös reipasta turkkilaista munakokkeliversiota. Vatkaa munat kulhossa sekaisin ja kaada pannulle vihannesten pälle. Sekoita. Kananmunat kypsyvät kastikkeessa nopeasti ja lopputulos on varsin mehevä.

Mausteita voi jokainen lisäillä ja vähennellä mielensä mukaan. Luulen, että meillä sunnuntaiaamun menemenissä oli tänään ainakin kaksi teelusikallista kanelia ja bonuksena za’atar-mausteseosta, jossa on oreganoa, timjamia ja seesaminsiemeniä.

Harissan sijasta voi tietenkin käyttää tuoreita chilejä. Ne saattavat tosin muuttaa ruokalajin shakshukasta huevos rancherosiksi.

Kippaa rikotut munat pannulle ja sekoita hyvin.

Kippaa rikotut munat pannulle ja sekoita hyvin. Näin valmistettu versio tuntui olevan yleinen Istanbulin baareissa.

2 kommenttia

Kategoria(t): ruoka