Avainsana-arkisto: pipsa hurmerinta

Kardemummalohi

Kardemumma ja vaahterasiirappi maustavat tutun lohen uudeksi herkuksi.

Miten tällaisen ohjeen voi unohtaa! No onneksi lähestyvä joulu toi mieleen kaikki maailman mausteet, kardemummankin, joka sopii aivan täydellisesti maustamaan myös lohta.

Resepti on alun perin Pipsa Hurmerinnan Pipsan keittiössä -kirjasta. Me tosin jätimme heti pois savupaprikan, joka on ainakin minun makuuni hiukan liian hallitseva mauste monessa ruuassa. Kardemumma ja vaahterasiirappi riittävät maustamaan lohen oikein hyvin.

Neljälle hengelle tarvitset:

  • 4 palaa lohta, noin 150 g kappale
  • 1 sitruuna

Ja kastikkeeseen:

  • 2 tl jauhettua kardemummaa
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl cayennepippuria
  • 1 dl vaahterasiirappia

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi. Suojaa uunivuoka leivinpaperilla.

Sekoita kastikkeen ainekset pienessä kulhossa.

Voitele lohet kastikkeella ja kypsennä paloja uunissa 10–15 minuuttia.

Purista kypsän lohen päälle hiukan sitruunamehua ja tarjoile.

Advertisement

Jätä kommentti

Kategoria(t): kala, ruoka

Suuri Kurpitsa eli kaksi keltaista keittoa

En ole koskaan kasvattanut yhtään kunnon kurpitsaa. Alkukesällä istutin säälittävien taimien hyllystä napatun euron kasvin  lehtikompostiin, unohdin sen ja havahduin syyskuussa: kasvi oli työntänyt maailmaan neljä–viisi metriä pelkkää vartta ja kukkia. Se on nyt kiivennyt pensasaidan yli kadun puolelle ja avannut siellä tällä viikolla myös yhden kukan, mikä toivottavasti ilahduttaa ohikulkijoita – joiden olen huomannut katsovan kiharaisia, vaaleanvihreitä lonkeroitaan levittelevää olentoa hieman kummeksuen.

Virolaiset ovat ensiluokkaisia kurpitsankasvattajia. Tallinnan toreilla komeita yksilöitä näkee juuri tähän aikaan vuodesta.

Virolaiset ovat ensiluokkaisia kurpitsankasvattajia. Tallinnan toreilla komeita yksilöitä näkee juuri tähän aikaan vuodesta.

Kurpitsa pitää siis ostaa kaupasta tai torilta, ja siellä niitä onkin nyt reippaasti tarjolla. (Lue: Halloween) Muhkuraiset ja pulleat isot vihannekset ovat jotenkin inhimillisiä, symmetrisiäkin ainoastaan sarjakuvissa. Tehkää niistä kaikkea muuta paitsi niitä imeliä etikkasäilykkeitä, jotka säilyvät viileässä jopa vuosia. Mistähän syystä?

Suosikkikeittomme on peräisin jo aiemmin kehutusta Pipsa Hurmerinnan keittokirjasta. Olemme käyttäneet soppaan täyteläistä myskikurpitsaa (butternut squash), mutta se on vain yksi vaihtoehto.

Ja huomio: kurpitsan paloitteluun ja kuorintaan kannattaa varata hartiavoimia ja huomattavan terävä veitsi.

Hurmerinnan kurpitsakeitto

  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 sellerin vartta
  • 800 g palasteltua kurpitsaa
  • 1 laakerinlehti
  • 1 tl kanelia
  • ripaus muskottipähkinää
  • ripaus maustepippuria
  • ripaus cayennepippuria
  • noin litra kasvislientä
  • suolaa
  • mustapippuria

Hienonna sipuli, valkosipuli ja selleri. Kypsennä niitä öljyssä isossa kattilassa miedolla lämmöllä, kunnes ne hieman pehmenevät, eli viitisen minuuttia.

Lisää kattilaan kuorittu ja palasteltu kurpitsa ja mausteet. Väännä levy kuumemmalle. Paista kurpitsoita ja mausteita koko ajan sekoitellen parisen minuuttia. Kaada sekaan kasvisliemi ja anna keiton kiehahtaa. Laita kansi päälle ja anna kiehua hiljalleen, kunnes kurpitsat ovat kypsiä, noin puoli tuntia.

Poista keitosta laakerinlehti. Anna keiton jäähtyä hieman ja soseuta se. Lämmitä, tarkista maku.

Kokki Hurmerinta neuvoo paahtamaan keiton päälle uunissa fenkolia, mutta keitto on kyllä harvinaisen hyvää ilmankin. Yhtä hyvin pinnalle voi ripotella paahdettuja siemeniä: kurpitsan, auringonkukan tai jopa pinjan.

Kaneli, muskotti ja maustepippuri tuovat häivähdyksen joulusta, ja vuosi sitten keitimmekin juuri tämän sopan Tapaninpäivänä. Se oli sopivasti samanhenkistä kuin perinteiset jouluruuat mutta myös tarpeeksi erilaista. Pöydässä istuneet lapsetkin olivat siitä aidosti ilahtuneita päiväkausia jatkuneen lanttulaatikkorumban jälkeen.

Kurpitsakeitto on hyvä, jos aikuiset tykkää, mutta todella onnistunut se on, kun lapsetkin syövät ja kehuvat.

Kurpitsakeitto on hyvä, jos aikuiset tykkää, mutta todella onnistunut se on, kun lapsetkin syövät ja kehuvat.

Kurpitsa on maultaan niin notkea ja sopeutuvainen, että siitä tekee helposti myös thaimausteisen version. Keitto ei ole Thaimaata nähnytkään, eikä se sisällä esimerkiksi kalakastiketta. Kookosmaito, chili ja limetinlehdet kääntävät ajatukset kuitenkin selvästi itään.

Thaimausteinen keitto paahdetusta kurpitsasta

  • yli kilon painoinen kurpitsa
  • oliiviöljyä tai kookosöljyä
  • suolaa
  • pippuria
  • iso sipuli
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 1-2 vihreää tai punaista chiliä
  • 10 cm pätkä sitruunaruohoa
  • runsas kourallinen thaibasilikaa (tai tavallista basilikaa)
  • 4–5 limetin lehteä
  • 400 ml kookosmaitoa
  • 0,5–1 litra kasvislientä
  • (1 limen mehu)
  • koristeeksi tuoretta korianteria ja silputtua kevätsipulia

Pane uuni lämpenemään 200°C asteeseen. Kuori ja paloittele kurpitsa. Levitä kurpitsakuutiot uunivuokaan, valele ne lämmitetyllä kookosöljyllä, mausta suolalla ja pippurilla. Laita uuniin paahtumaan noin vartiksi niin, että kurpitsat ehtivät pehmentyä ja hiukan ruskistua reunoiltaan.

Sillä välin silppua sipuli ja valkosipuli, chili ja thaibasilika. Paista niitä sekä sitruunaruohoa ja limetinlehtiä öljyssä niin pitkään, että sipulit savat hiukan väriä. Lisää kurpitsat, kookosmaito ja kasvisliemi. Keitä 5–10 minuuttia, kunnes kurpitsat ovat varmasti kypsiä. Poimi limetinlehdet ja sitruunaruoho pois keitosta ja soseuta se. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitin tällä kertaa sopan miedosta, vaaleasta peruskurpitsasta. Se kaipasi hiukan kirpeyttä, joten puristin vielä joukkoon pienen limetin mehun.

Tarjoile tuoreen korianterin ja silputun kevätsipulin kanssa. Syysahdistus helpottaa hetkeksi.

Vaaleasta kurpitsasta syntyi vaalea keitto. Pihalla oli vielä sopivasta ruohosipulia ja korianteria koristeeksi.

Vaaleasta kurpitsasta syntyi vaalea keitto. Pihalla oli vielä sopivasti ruohosipulia ja korianteria koristeeksi. Iso oranssi kurpitsa odottaa vielä kohtaloaan.

4 kommenttia

Kategoria(t): keitot, kirjat, ruoka

Trendikaalia fetan kanssa

Omaa lehtikaalia, omia tomaatteja!

Omaa lehtikaalia, omia tomaatteja!

Lehtikaali on sinnitellyt jo muutaman vuoden jonkinlaisena muotivihanneksena ja sen loputtomista terveysvaikutuksista on tehty pitkiä listoja.

Meidän viljelmäämme verottivat alkukesällä sekalaiset lehtiä rei’ittäneet ötökät, mutta nyt kasveista löytyy kauniita, ehjiä ja herkullisia lehtiä.

Nykyään lehtikaalia löytää onneksi myös kaupan vihannestiskiltä ja jopa talvella, joten sitä ei tarvitse hamstrata pakastimeen niin kuin ennen.

Pipsa Hurmerinnan vuosi sitten ilmestynyt keittokirja oli meillä kotona yksi viime talven selatuimmista. Luottoruokien joukkoon sieltä nousi muun muassa tämä kirpeä, lämmin fetasalaatti, jonka raaka-aineiden määrä on kyllä omassa keittiössämme viritetty uusiksi. Tästä tulee iltapala kahdelle:

  • 10 pientä tai keskikokoista lehtikaalin lehteä (tai kolme kourallista pinaattia)
  • 10 kirsikkatomaattia
  • 2–3 pientä salottisipulia
  • oliiviöljyä
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 100 g fetajuustoa
  • 10 mustaa oliivia

Leikkaa lehtikaali ohuiksi suikaleiksi ja halkaise kirsikkatomaatit. Viipaloi sipulit.

Lämmitä paistinpannulla loraus öljyä ja paista sipuleita siinä, kunnes ne kypsyvät ja saavat sopivasti väriä. Siirrä ne sitten pois pannulta ja pannu hetkeksi pois liedeltä.

Lisää pannulle toinen loraus öljyä ja sitruunamehu. (Sitruunoissa on eroja, joten joskus olen käyttänyt kokonaisen hedelmän mehun.) Sekoita ja siirrä takaisin levylle, kiehauta nopeasti. Murenna fetajuusto pannulle. Anna sen kuplia ja sulaa melkein kokonaan. Ota pannu pois liedeltä.

Sekoita kaikki ainekset feta-sitruunakastikkeen kanssa ja tarjoile heti.

Fetasalaatti ei ole kovin kuvauksellinen, mutta kirpeän lämmittävä keksintö se on.

Fetasalaatti ei ole kovin kuvauksellinen, mutta kirpeän lämmittävä keksintö se on.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirjat, ruoka, salaatit