Yllättävää, että Tomi Björckin nimikkokeittokirja ilmestyy vasta nyt. Herrahan on kuitenkin pyörinyt valtakunnanjulkisuudessa jo vuosia. Ehkä hyvää kannatti odottaa?
Huippukokin kotiruokaa on sekä isänsä oloinen että kaunis ja toimiva kirja. Reseptit on taitettu kokkiystävällisesti: raaka-aineiden lista omaksi palstakseen ja työvaiheet numeroituina omakseen. Myös Ulla-Maija Lähteenmäen trendikkään rouheille ruokakuville on annettu tarpeeksi tilaa.
Kirja on jaettu suurpiirteisesti kolmeen osaan: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Siksipä esimerkiksi pääruoka-osassa niin lihat ja kalat kuin itäiset ja kotoiset ruoat ovat iloisesti sekaisin. Niuhompaa lukijaa se saattaa häiritä, mutta oletan, että se kuuluu Björckin peräänkuuluttamaan rentoon otteeseen. Läskisoosia seuraavat japanilaiset nuudelit ja possu, rosmariiniporo ja balilainen kana mahtuvat samalle aukeamalle. Kirjan ruoista monet ovat Björckin mukaan edelleen hänen ravintoloidensa ruokalistoilla.
En ehtinyt vielä testata yhtään alku- tai pääruokaa, koska jotain outoa tapahtui. En ole ollenkaan jälkiruokaihminen, mutta nyt jäin aivan koukkuun Björckin kirjan jälkkäriosaan. Sitten olinkin jo mittailemassa siirappeja kattilaan pekaanipähkinäpiirasta varten. Kakku on herkullinen ja niin tuhti, että sillä varmaan pitää keskikokoisen perheen hengissä muutaman päivän ajan. Kokeilkaa vaikka:
- valmis muropohjataikina kaupan pakastealtaasta
- 3,75 dl vaaleaa siirappia
- 1 dl vaanterasiirappia
- 0,75 dl kermaa
- 1,5 tl suolaa
- 100 g voita
- 3 munaa
- 0,5 dl sitruunamehua
- 1 sitruunan kuori
- 160 g leivänmuruja (korppujauhoja)
- 160 g pekaanipähkinöitä
Kiehauta ensin siirapit, kerma, suola ja voi kattilassa. Anna jäähtyä, ja sekoita sitten joukkoon loput täytteen aineksista.
Painele murotaikina halkaisijaltaan noin 24-senttisen vuoan pohjalle ja reunoille. Tee reunoista tarpeeksi korkeat, sillä täytettä on runsaasti. Kaada täyte vuokaan.
Paista piirasta 200-asteisessa uunissa 25–30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pinta paistunut kullanruskeaksi. (Itse paistoin kakkua varman päälle 35–40 minuuttia, mutta hiukan vähempikin olisi riittänyt. Ei lopputulosta tosin vieläkään voi mitenkään kuivahtaneeksi luonnehtia. Ja uuneissa on eroja.)
Kutsu kaverit kylään ja tarjoa piiras kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.
Tein tämän ystävälleni, jonka suhde oli pahassa kriisissä, käytännössä murtumaisillaan. Kiikutin piiraan jätskin kera ystäväni kotiin ja sen ääressä valmistauduimme myöhemmin samana iltana käytyyn keskusteluun kriisin toisen osapuolen kanssa. Miehen tavarat oli jo pakattu lähtövalmiiksi eteiseen. Vaikea sanoa, mikä osuus pekaanilla oli asiaan, mutta siitä illasta alkoi käänne toiseen suuntaan. Tänään, pari viikkoa myöhemmin, pariskunta starttasi käsi kädessä lomamatkalle. Suosittelen, kokeilkaa tätä rakkauden piirasta!
Toimii myös lohtupiiraana yksinhuoltaja viikolla, kun mies sairaalassa. Ainoa ongelma ettei miehen kotiuduttua piirakkaa enää löytynytkään…
Jossain haastattelussa Tomi Björck mainitsi itse tämän nimenomaisen piirakan yhdeksi lempireseptikseen omasta kirjastaan. Ja onhan tämä ihan sairaan hyvä ja helppo. Pia, tuo tarina on ihana, kiitos! Annu, jos mies on joutunut hetkenkin syömään sairaalaruokaa, hän osaa kyllä arvostaa leipomaasi uutta pekaanipiirakkaa 🙂