Aihearkisto: keitot

16.11.2014 · 17.22

Thaimaustettu lämmittävä linssikeitto

Limetinlehdet, sitruunaruoho ja inkivääri sopivat hyvin samaan soppaan linssien kanssa.

Limetinlehdet, sitruunaruoho ja inkivääri sopivat hyvin samaan soppaan linssien kanssa.

Maailman yksinkertaisin idea, mutta eipä vain ole tullut mieleen. Onneksi suosikkikokki Yotam Ottolenghi keksi yhdistää nopeasti kypsyvät punaiset linssit ja parhaat thairuokien mausteet. Syntyi täyteläinen soppa, joka sopii täydellisesti valaisemaan koleaa ja pimeää marraskuista iltaa.

Mausteiden määrää voi jokainen säätää itselleen sopivaksi. Jos käyttämäsi currytahna on kovin mietoa, pilko sekaan vielä tuoretta chiliä tai nosta tulisuutta esimerkiksi sambal oelek -chilitahnalla.

Alkuperäisessä reseptissä ei ole inkivääriä, mutta meidän mielestämme keitto kaipasi vielä ehdottomasti sitäkin.

Linssikeittoa neljälle:

  • 3 rkl auringonkukkaöljyä
  • 1 iso sipuli
  • 1–2 rkl punaista currytahnaa
  • 2 sitruunaruohon vartta tai 2 tl sitruunaruohotahnaa
  • 5 limetinlehteä
  • 1–2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
  • 250 g punaisia linssejä
  • 7 dl vettä
  • 2,5 dl kookosmaitoa
  • yhden limen tai puolikkaan sitruunan mehu
  • 2 rkl soijakastiketta
  • suolaa
  • tuoretta korianteria ja sokeriherneitä koristeeksi

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää silputtu sipuli. Paista matalalla lämmöllä 10–15 minuuttia eli kunnes sipuli on pehmennyt.

Lisää sitten sipulin seuraksi currytahna ja paista minuutin verran. Seuraavaksi mukaan kipataan sitruunaruoho, limetinlehdet, inkivääri,  huuhdellut linssit ja vesi. Sekoita ja anna kiehua noin 15 minuuttia tai niin pitkään, että linssit ovat kypsiä.

Ota kattila hellalta ja poista keitosta limetinlehdet sekä sitruunaruoho, jos käytit tuoreita varsia. Soseuta keitto sauvasekoittimella.

Kaada mukaan kookosmaito, limen tai sitruunan mehu, soija ja suola.

Lämmitä keitto, mutta älä enää keitä sitä. Tarkista maku – lisää reippaasti esimerkiksi soijaa ja limen mehua, jos soppa vaikuttaa vielä laimealta.

Keitto maistuu myös ilman sokeriherneitä, mutta suosittelemme kokeilemaan. Kiehauta noin 100 grammaa palkoja pienessä kattilassa, pari minuuttia riittää. Kaada siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Leikkaa herneet silpuksi hiukan vinottain ja lisää muutama lusikallinen lautaselle keiton päälle. Ripottele mukaan myös tuoretta korianteria, jos haluat.

Punaiset linssit kypsyvät vartissa.

Punaiset linssit kypsyvät vartissa.

Keitä sokeriherneet, silppua ne ja ripottele keiton päälle. Kaunista ja hyvää.

Keitä sokeriherneet, silppua ne ja ripottele keiton päälle. Kaunista ja hyvää.

 

 

3 kommenttia

Kategoria(t): keitot

Avainsanat: , , , , , , ,

9.6.2014 · 19.41

Gazpacho vaihtaa väriä

Kylmää pinaattikeittoa? No siltähän se vähän näyttää, mutta maku on aivan toinen.

Kylmää pinaattikeittoa? No siltähän se vähän näyttää, mutta maku on aivan toinen.

Perinteisen punaisen gazpachon ei pidä nyt loukkaantua. Tomaattinen kylmä keitto on pysynyt kesäruokalistallamme niin pitkään, että yksi uusi versio aiheesta ei heikennä sen asemaa tippaakaan. Lisäksi Espanjassa vähän joka kokilla tuntuu olevan oma tulkintansa perinneruuasta, joten kyllä näitä maailmaan mahtuu.

Vihreä keitto on yhtä raikas kuin punainen, ja erityisesti vihreä chili antaa keitolle reipasta potkua. Raaka-aineiden ja niiden määrien kanssa voi toteuttaa luovuuttaan: laita mieleisiäsi yrttejä, vaihda pinaatti lehtikaaliin, peruskurkku käy tietenkin yhtä hyvin kuin avomaankurkut.

Älä kuitenkaan jätä pois kuivaa leipää, oliiviöljyä tai etikkaa, sillä ne ovat gazpachon ydintä. Toisaalta, jos ne unohtuvat, voit tarjota sopan lasista vihersmoothiena.

Tästä määrästä saa neljälle hengelle alkukeiton tai kahdelle aikuiselle kesäisen lounaan.

  • 2 sellerinvartta
  • 1 vihreä paprika
  • 2–3 avomaankurkkua tai yksi peruskurkku
  • 2 siivua kuivaa leipää
  • 1 vihreä chili
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 tl sokeria
  • 1,5 dl saksanpähkinöitä
  • 150 g pinaattia
  • kourallinen basilikaa
  • kourallinen lehtipersiljaa
  • 2 rkl valkoviinietikkaa
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1,5 dl vettä
  • 2 rkl paksua kreikkalaista jugurttia
  • muutama jääkuutio
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 2 siivua vaaleaa leipää krutonkeja varten

Tee ensin krutongit. Laita uuni lämpenemään 190-asteiseksi. Leikkaa leivän siivut pieniksi kuutioiksi, ja lorauta niiden päälle hiukan oliiviöljyä ja suolaa. Levitä kuutiot leivinpaperille ja paista noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä.

Paloittele vihannekset, chili, valkosipuli ja leipä. Iske kaikki blenderiin ja lisää mukaan raaka-aineista kaikki muut paitsi jääkutiot. Käynnistä kone ja anna pyöriä niin kauan, että keitto on tasaista. Lisää vettä, jos soppa vaikuttaa liian paksulta. Maista ja mausta mieleiseksesi.

Lisää viimeiseksi jääkuutiot ja pyöräytä vielä muutama kierros, jotta jää murskaantuu.

Tarjoile kylmä ihanuus heti. Ripottele pöydässä pinnalle krutongit ja muutama tippa oliiviöljyä. Syö auringossa.

Kurkkuja, paprikaa, pinaattia ja basilikaa nyt ainakin tarvitaan.

Kurkkuja, paprikaa, pinaattia ja basilikaa nyt ainakin tarvitaan.

Gazpacho valmistuu blenderissä tai monitoimikoneessa. Kaiken pitää mennä iloisesti sekaisin.

Gazpacho valmistuu blenderissä tai monitoimikoneessa. Kaiken pitää mennä iloisesti sekaisin.

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): keitot, tapas

Avainsanat: , , , , , ,

1.6.2014 · 15.44

Alkukesän paras lipstikkakeitto

Helppoa ja herkullista. Jos haluat keitosta tätä kevyemmän version, käytä juustopaketista vain puolet.

Helppoa ja herkullista. Jos haluat keventää keittoa vähän, käytä juustopaketista vain puolet.

Tässä on sopiva nippu lipstikkaa yhteen soppaan. Käytä vain lehdet, älä varsia tai paksuja ruoteja.

Tässä on sopiva nippu lipstikkaa yhteen soppaan. Käytä vain lehdet, älä varsia tai paksuja ruoteja.

Vuosikausia meidän pihalla rehotti valtava lipstikka. Juhannukseen mennessä se oli aina kasvanut koripalloilijan korkuiseksi, enkä moneen vuoteen keksinyt yrtille juuri mitään käyttöä. Kunnes sitten löysin tämän sopan.

Vuosi sitten sitä ei keitetty, koska vanha lipstikka oli edelliskesänä kaivettu ylös pihavajan tieltä. Järeä juurakko piti istuttaa uuteen paikkaan, mutta sitten tuli joku muu homma ja taas joku toinen ja niin edelleen, ja se siitä juurakosta sitten.  Kiitos kuitenkin kaikista runsaista vuosista, kasviseni, ja anna anteeksi.

Sain uudet alut Maaritilta, Minnalta ja Kiialta. Vanhaan jättiläiseen verrattuna vuoden ikäinen puska on vielä lapsekkaan hento, mutta lehtiä on jo niin paljon, että niistä syntyy kunnon soppa.

Tässä ei sitten kannata säästellä lipstikkaa. Anna räyhäkkään yrtin maistua niin sanotusti koko rahan edestä ja silppua sitä soppaan kuin se olisi pinaattia.

Sopan voi toki keittää myöhemminkin kesällä, mutta kesäkuun alkupuolella lipstikan nuoret lehdet ovat vielä miellyttävän ohuita ja pehmenevät keitossa nopeasti.

  • öljyä ja/tai voita paistamiseen
  • 2–3 perunaa
  • 2 porkkanaa
  • 1,2 litraa kasvislientä
  • 1 pieni kesäkurpitsa
  • kunnon kourallinen lipstikan lehtiä
  • 1 paketti Koskenlaskija-sulatejuustoa
  • mustapippuria
  • suolaa

Kuori ja kuutioi perunat ja porkkanat. Paloittele kesäkurpitsa ja silppua lipstikka.

Freesaa perunoita ja porkkanoita hetki kuumassa öljyssä tai voissa kattilassa. Lisää kasvisliemi ja kuumenna kiehuvaksi.

Kumoa keittoon kesäkurpitsa ja lipstikan lehdet, keitä kymmenisen minuuttia eli kunnes juurekset ovat melkein kypsiä.

Lisää keittoon lopuksi kuutioitu sulatejuusto. Sekoittele miedolla lämmöllä niin pitkään, että juusto on sulanut.

Mausta mustapippurilla ja pienellä määrällä suolaa.

Alkukesän paras keitto on nyt valmis syötäväksi.

Vanha kunnon Koskenlaskija on tähän keittoon loistava valinta, mutta mikään ei estä käyttämästä jotain muuta vastaavaa juustoa.

Vanha kunnon Koskenlaskija on loistava valinta, mutta mikään ei estä käyttämästä jotain toista vastaavaa juustoa.

Kattilasta leviää huusholliin huumava tuoksu. Nyt viimeistään tulee nälkä.

Kattilasta leviää huusholliin huumava tuoksu. Nyt viimeistään tulee nälkä.

5 kommenttia

Kategoria(t): keitot, ruoka

Avainsanat: , , ,

23.3.2014 · 18.49

Kalasoppaa Marc Aulénin ohjeella

Taas kerran keitto, jota syö aina hiukan liikaa. Onneksi soppa on kohtalaisen kevyt.

Taas kerran keitto, jota syö aina hiukan liikaa. Soppa on kohtalaisen kevyt, joten ähky ei yllätä suursyömäriäkään.

Onneksi helsinkiläinen kokki ja ravintoloitsija Marc Aulén teki sittenkin keittokirjan.

Aulénin Qulma-ravintolan asiakkaat olivat kuulemma anelleet omistajalta kirjaa jo pitkään, mutta vasta nyt mies suostui paljastamaan reseptejään. Sopat!-kirjan lopussa myös toistakymmentä julkkista jakaa lukijoiden kanssa oman soppaohjeensa, mutta me olemme kyllä sitä mieltä, että ravintoloitsijan ohjeet ovat kiinnostavampia kuin ne.

Tosin Jaeseong Parkin kuvat esimerkiksi Lasse Lehtisestä ja von Hertzenin veljeksistä ovat kerrassaan mainioita ja hauskoja. Tyyli on sama kuin kirjan kannessa.

Qulman soppabuffet kannattaa testata, jos pyörii Helsingin Kruunuhaassa, mutta omassa keittiössä kannattaa kokeilla vaikka tätä hienoa, kirpeää kalasoppaa, joka on tämän hetken suosikki meidän kulmilla. Aivan mahtava liemi!

  • 1 litra kalalientä
  • 3 dl kuivaa siideriä
  • 0,5 dl limetin mehua
  • 2 rkl sokeria
  • 0,5 tl sambal oelekia
  • 500 g kiinteitä perunoita kuutioina
  • pieni sipuli suikaleina
  • 2 porkkanaa viipaleina
  • 100 g kokonaisia sokeriherneitä (pakasteesta)
  • kevätsipulia
  • 250 g lohikuutioita
  • 200 g vaaleaa kalaa
  • 30 g voita
  • 2 rkl silputtuja basilikanlehtiä
  • smetanaa koristeluun

Laita liemen ainekset kattilaan ja kiehauta.

Lisää sitten mukaan pilkotut perunat, sipuli ja porkkanat. Keitä noin 15 minuuttia.

Kumoa seuraavaksi kattilaan herneet ja keväsipulit. Keitä viisi minuuttia.

Lisää voi ja kalat, keitä miedolla lämmöllä 3–4 minuuttia.

Tarkista maku ja lisää sormisuolaa, jos keitto sitä kaipaa.

Tarjoa basilikasilpun ja smetanan kanssa.

Viimeksi teimme sopan ilman vaaleaa kalaa, ja se toimii kyllä niinkin. Vielä paremmaksi keitto tietenkin muuttuu, jos lohen kaverina on kuhaa tai siikaa. Kevätsipulikin meiltä unohtui kauppaan, mutta se ei haitannut. Vain liemestä ei saa tinkiä, sillä se on aivan erityisen herkullista juuri ohjeen mukaan valmistettuna.

Kevään vihreää! Limeä, sokeriherneitä ja basilikaa.

Kevään vihreää! Limeä, sokeriherneitä ja basilikaa.

Koska limet oli tuotu Brasiliasta asti, valitsimme lähisiiderin. Nokian panimon kuiva siideri maistuu mehevästi omenalta.

Koska limet oli tuotu Brasiliasta asti, valitsimme tasapainon vuoksi lähisiiderin. Nokian panimon kuiva siideri maistuu mehevästi omenalta.

2 kommenttia

Kategoria(t): kala, keitot, kirjat, ruoka

Avainsanat: , , ,

18.3.2014 · 20.00

Tamperelainen kylmäsavulohichowder

Täyteläistä, savuisaa, makeaa, lämmittävää keittoa.

Täyteläistä, savuisaa, makeaa, lämmittävää keittoa.

Santeri Vuosara on ”tamperelainen gastronomian sekatyömieheksi itseään tituleeraava kokki ja illallispalveluyrittäjä”, ja hänen Rakkaat juurekset -kirjansa sisältää kekseliäitä juuresruokia aterian alusta loppuun asti.

Kesän marja-aikaa varten olen pannut muistiin kaksi ehdottomasti kokeiltavaa yksinkertaista yhdistelmää: punajuuria, vadelmia ja ricottaa sekä punajuuria kirsikoiden ja homejuuston kanssa. Testausta odottavat myös ainakin kardemummalla maustettu lanttukeitto ja grillatut tyrniporkkanat.

Mainitaanpa vielä sekin, että Chef Santeri poikkeaa kirjassaan kahdessa hienossa, koko maassa tunnetussa tamperelaisravintolassa. Liikuttuneena hän kehuu Ravintola C:n Ilkka Isotalon palsternakkaohjeita ja käy syömässä Kauppahallin 4 vuodenajan miesten kokkaamaa savustettua punajuurta ja jännittäviä lisukkeita.

Koska kevät ei tullutkaan, vaan ulkona sataa jotain rännän ja rakeiden sekasotkua, me keitämme taas kerran toimivan sopan. Santerin kylmäsavulohi-juures-chowder ei kilpaile Massachusettsissa syömiemme clam chowderien kanssa (pääsimme silloin pikkukaupungin chowder-festivaaleilta hassuina ulkomaalaisina paikallislehden juttuun asti), mutta on varsin onnistunut sekoitus savuisaa kalaa ja kotimaisia juureksia. Vierastan aika paljon tölkkimaissia, mutta nyt se kyllä tuo keittoon mukavaa makeutta ja saa siksi täydellisen synninpäästön – mutta vain tämän kerran.

Suosittelemme samaa kuin keittokirjailijakin: tehkää kerralla vaikka tupla-annos, sillä soppa on vieläkin parempaa seuraavana päivänä lämmitettynä, kun maut ovat saaneet syventyä ja sulautua toisiinsa.

Kasa juureksia: ei maksa paljon, mutta maistuu sitäkin enemmän.

Kasa juureksia: ei maksa paljon, mutta maistuu sitäkin enemmän.

  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 porkkanaa
  • pieni lanttu
  • 1 palsternakka
  • pala juuriselleriä
  • 1–2 varsisellerin vartta
  • voita ja öljyä
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä
  • 4 dl kalalientä
  • suolaa
  • 0,5 tl cayennepippuria
  • 0,5 tl valkopippuria
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • 150 g purkki makeaa säilykemaissia
  • 2–3 dl kermaa (tai enemmän, sanoo Santeri)
  • 1,5 dl ranskankermaa
  • 150–200 g kylmäsavulohta
  • ruohosipulia

Kuori ja silppua sipuli ja paloittele kuoritut juurekset pieniksi kuutioiksi. Hienonna valkosipuli, silppua varsiselleri. Kuullota kaikkia kasviksia kattilassa öljyssä ainakin viitisen minuuttia koko ajan sekoitellen (mutta älä ruskista).

Lisää valkoviini ja kiehauta. Kaada kattilaan kalaliemi, maissi ja kerma sekä pippuri ja timjami. Keitä hiljakseen kymmenisen minuuttia tai kunnes juurekset ovat pehmenneet. Maista ja lisää mausteita, jos on tarvis.

Ota kattila pois liedeltä. Leikkaa kylmäsavulohi pieniksi kuutioiksi ja lisää kattilaan. Sekoita keittoon myös ranskankerma ja reilu kourallinen ruohosipulia. Anna ehdottomasti vetäytyä ja maustua kannen alla hetki (10–15 minuuttia), jotta kalan savuinen maku ehtii tasaantua liemeen.

Kolme desilitraa kermaa tuntui meistä aika runsaalta. Keitto oli kyllä hyvää, mutta toisella kerralla vähensimme kerman määrää kahteen desiin, ja soppa oli edelleen todella täyteläistä ja täyttävää. Tehkää kuten parhaaksi näette ja käykää pöytään.

Aurinkoisen kirjava juuressekoitus saa nyt valaa uskoa kevääseen.

Kirjava juuressekoitus saa valaa uskoa kevääseen.

Parhaat kalakuutiot saa paloiteltua kokonaisesta kylmäsavulohen palasta. Hätätapauksessa myös valmiiksi siivutettu lohi käy.

Parhaat pienet kalakuutiot saa pilkottua kokonaisesta kylmäsavulohen palasta. Hätätapauksessa myös valmiiksi siivutettu lohi käy.

2 kommenttia

Kategoria(t): kala, keitot, kirjat, ruoka

Avainsanat: , , , , , , ,

26.1.2014 · 14.28

Pinaattikeitto kaikilla mausteilla

Pinaattikeiton uusi versio: mausteinen ja lämmittävä.

Pinaattikeiton uusi versio: mausteinen ja lämmittävä.

Sovitaan, että olen nyt ollut tarpeeksi pitkään hiljaa Jerusalem-keittokirjasta ja saan jo palata siihen. Tarjolla olisi soppa, joka päivittää pinaattikeiton kertaheitolla tälle vuosikymmenelle.

Ensin pitää kuitenkin koota marokkolainen ras el hanout -mausteseos. Se on helppoa, koska yhtä ainoaa oikeaa sekoitusta ei ole ja soveltaminen on sallittua. Joidenkin lähteiden mukaan seokseen käytetään jopa kymmeniä eri mausteita, mutta yleisimmin niitä näyttäisi olevan kymmenkunta.

Juha sekoitti mausteet tällä kertaa Vegestanin ohjeen mukaan. Sekaisin menivät maustepippuri, kardemumman siemenet, musta- ja valkopippuri, jeeran ja korianterin siemenet, sinapin ja fenkolin siemenet, kumina ja neilikat. Jokaista sorttia yksi teelusikallinen. Lisäksi tarvitset kaksi kanelitankoa.

Jauha mausteet hienoksi ja sekoita yhteen. Jos ei kaapissa ole kokonaisia, käytä jauhettuja. Pääasia, että mausteissa on maku jäljellä. Säilytä kannellisessa purkissa.

Ras el hanoutia voi ostaa myös valmiina etnisistä ruokakaupoista.

Sitten se keitto. Jerusalemin reseptissä käytetään vesikrassia ja pinaattia. Koska vesikrassia on vaikea löytää, käytin pinaattia ja lisänä hiukan lehtikaalia. Uskoisin, että soppa on ihan yhtä hyvää, vaikka siihen käyttäisi vain pinaattia. Tästä pitäisi riittää keittoa neljälle, mutta annokset eivät ole kovin isot.

  • 2 porkkanaa sentin paksuisina paloina
  • oliiviöljyä
  • 2–3 tl ras el hanout -mausteseosta
  • 1 tl kanelia
  • 240 g (noin 3 dl) keitettyjä kikherneitä
  • 1 sipuli siivuina
  • 3 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
  • 6 dl kasvislientä
  • 150 g tuoretta pinaattia
  • 2 tl sokeria
  • (1 tl ruusuvettä)
  • suolaa

Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen.

Sekoita kulhossa porkkanoihin loraus öljyä, ras el hanout -mausteseos, kaneli ja kunnon ripaus suolaa. Levitä porkkanat leivinpaperille uunipellille ja työnnä uuniin 15 minuutiksi. Lisää sen jälkeen puolet kikherneistä porkkanoiden seuraksi, pyöräytä sekaisin ja paista vielä 10 minuuttia.

Sillä aikaa kuumenna kattilassa pari ruokalusikallista öljyä ja paista sipulia ja inkivääriä siinä keskilämmöllä kymmenisen minuuttia eli kunnes sipuli on pehmeää ja kullanruskeaa. Lisää kattilaan loput kikherneet, kasvisliemi, pinaatti, sokeri ja puoli teelusikallista suolaa. Sekoita hyvin, kuumenna ja anna kiehua muutama minuutti.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää ruusuvesi, jos sitä sattuu olemaan. Keitto maistuu oivalliselta ilman sitäkin.

Ota mausteiset, paahtuneet porkkanat ja kikherneet uunista.

Jaa keitto lautasille ja lusikoi kuuma porkkanasekoitus keiton päälle. Lämmittää mukavasti!

En ole kokeillut, mutta uskon, että soppa voisi syntyä myös pakastepinaatista. Kertokaa, jos testaatte.

Ras el hanout -seos maustaa uunissa paahtuvat porkkanat ja kikherneet.

Ras el hanout -seos maustaa uunissa paahtuvat porkkanat ja kikherneet.

Jätä kommentti

Kategoria(t): keitot, ruoka

Avainsanat: , , ,

7.1.2014 · 21.04

Vähän jännittävämpi perunasoppa

Perunoita, porkkanoita, tomaattia, timjamia.

Perunoita, porkkanoita, tomaattia, timjamia.

Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka innokas olen murskaamaan perunoita? Kuusi? Seitsemän?

Joku ehkä muistaa toscanalaisen papukeiton, jota varten perunoista piti tehdä muusia maidon kanssa. Uunissa paistettujen perunoiden hellävaraisesta murjomisesta on käyty keskustelua Facebookissa useammankin kaverin kanssa. Tässä keitossa jäädään kahden edellisen välimaastoon: ei  soseuteta perunoita, mutta murskataan ihan kunnolla.

Rikotuista perunoista tulee arkiseen keittoon mukava rakenne, ja tutuista aineksista syntyy taas hiukan tavallista jännittävämpi soppa, kun porkkanoiden makeus vielä taittaa mukavasti tomaatin happamuuden.

Melko samanlaisena ohje on Otavan massiivisessa Vuosisadan keittokirjassa. Se oli veljeni, joka onnistui vuosia sitten kaivamaan yli 700-sivuisen kirjan 1 600 ohjeesta juuri tämän – kiitos siitä. Itse tuskin olisin koskaan älynnyt kokeilla varsin vaatimattoman oloista Italialaisen perunakeiton reseptiä.

  • 2 sipulia
  • 2–3 valkosipulin kynttä
  • 4–5 perunaa
  • voita tai öljyä paistamiseen
  • 3–4 rkl tomaattipyrettä
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • vajaa litra kasvislientä
  • 1 tl timjamia
  • 3–4 porkkanaa
  • suolaa ja mustapippuria

Silppua sipuli ja murskaa valkosipulin kynnet. Kuori ja paloittele perunat.

Kuumenna öljy kattilassa ja paista sipuleita ja perunoita muutama minuutti öljyssä, mutta älä ruskista. Lisää tomaattisose, jauhot ja timjami sekä kaada sekaan kasvisliemi.

Keitä, kunnes ainekset ovat kypsiä, sellaiset viitisentoista minuuttia.

Survo kypsät perunat murskaksi keittoon muusinuijalla tai vispilällä.

Kuori ja leikkaa porkkanat ohuiksi siivuiksi. Keitä ne kypsiksi niukassa vedessä (noin 3 dl) toisessa kattilassa sillä aikaa, kun perunakeitto kiehuu.

Yhdistä lopulta porkkanat keitinliemineen keittoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla, nosta pöytään leivän kanssa ja syö.

Omistan hassun vispilän, joka sopii juuri tämän keiton kypsien perunoiden survomiseen, mutta ei sitten oikein mihinkään muuhun .

Omistan hassun vispilän, joka sopii juuri tämän keiton kypsien perunoiden survomiseen, mutta ei sitten oikein mihinkään muuhun.

Keitto valmistuu nopeasti, vaikka perunat ja porkkanat keitetäänkin eri kattilassa.

Keitto valmistuu nopeasti, vaikka perunat ja porkkanat keitetäänkin eri kattilassa.

1 kommentti

Kategoria(t): keitot

Avainsanat: , , , ,

3.11.2013 · 13.29

Toscanalainen papukeitto

Vihanneskeitto lämmittää.

Sakea vihanneskeitto lämmittää.

Helpossa papukeitossa on todella arkiset ainekset, mutta maidon kanssa keitetyt ja muussatut perunat tekevät siitä täyteläisen ja sakean.

Resepti on kutakuinkin sama kuin Pipsa Hurmerinnan keittokirjassa, olen vain vähentänyt hiukan nesteen määrää.

  • 2–3 isoa perunaa
  • 1 dl maitoa
  • 12 dl kasvislientä
  • oliiviöljyä
  • iso sipuli
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 1 tölkki tai noin 400 g valkoisia papuja
  • 2 porkkanaa
  • lehtipersiljaa
  • suolaa
  • valkopipppuria

Kuori ja kuutioi perunat. Laita kattilaan perunat, maito ja 4 dl kasvislientä. Keitä noin vartti eli niin pitkään, että perunat kypsyvät. Muussaa perunat nuijalla tai haarukalla.

Laita öljy ja silputtu sipuli toiseen kattilaan ja paistele sipulia miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää viipaloitu valkosipuli ja paista vielä hetki.

Lisää sipulien joukkoon kuoritut porkkanat ja loput kasvisliemestä. Anna kiehua niin pitkään, että porkkanat ovat pehmeitä. Sekoita joukkoon valkoiset pavut.

Yhdistä lopulta keittoon perunamuusi ja persilja. Lisää suolaa ja valkopippuria maun mukaan ja anna hautua vielä viitisen minuuttia.

Soppaa kannattaa keittää kerralla vähän isompikin kattilallinen, sillä se sopii hyvin myös pakastettavaksi.

 

1 kommentti

Kategoria(t): keitot, ruoka

Avainsanat: ,

10.10.2013 · 18.54

Syysruokaa: Westfalenin pata

Kirja on kahdeksan millimetriä paksu, pahvikantinen, kooltaan 16,5 kertaa 20 senttiä. Siinä on 70 sivua. Keittokirjahyllyssä se katoaa muhkeiden jamieoliverien ja nigellalawsonien sekaan. Antje Schunka: Maukasta maustaen (Printed in Denmark 1980 by Aarhuus Stiftbogtrykkerie) on yksi vanhimmista keittokirjoistamme, eikä kukaan muista, onko siitä koskaan tehty muuta kuin tätä yhtä ruokaa, jota Juha kokkasi jo opiskeluaikoina Sinisen talon keittiössä.

Niin helppoa ja niin hyvää. Ota toinenkin lautasellinen!

Niin helppoa ja niin hyvää. Ota lisää!

Päärynät ostin kaupasta, omenat poimin vielä pihapuusta. Vanhassa kirjassa on kahdeksan nelivärilehteä, loput ovat mustavalkoisia tekstisivuja.

Päärynät ostin kaupasta, omenat poimin vielä pihapuusta. Vanhassa kirjassa on kahdeksan nelivärilehteä, loput ovat mustavalkoisia tekstisivuja.

Hedelmäinen pata on täydellinen syysruoka. Tai oikeastaan se on täydellinen ruoka ihan kaikkina vuodenaikoina.

Kasvisversio padasta syntyy, kun jättää siankyljen pois. Maussa häviää hiukan, mutta vain hiukan. Mitään raaka-ainetta ei pidä missään tilanteessa yrittää korvata toisella, sillä tämä yhdistelmä on dream team, paras.

  • 1 l kasvis- tai lihalientä
  • 4 porkkanaa
  • 4 perunaa
  • 200 g ylikypsää siankylkeä tai palvikylkeä
  • 1 suuri omena tai 2 pientä
  • 2 makeaa päärynää
  • 200 g vihreitä papuja (tölkistä tai pakasteena)
  • 2 tl kynteliä
  • 400 g tai 1 tölkki valkoisia papuja
  • suolaa
  • valkopippuria

Kuumenna kasvis- tai lihaliemi. Lisää liemeen ensin kuoritut ja paloitellut porkkanat ja perunat, anna kiehua kymmenisen minuuttia.

Jos teet lihaisan padan, lisää kuutioitu savukylki seuraavaksi.

Kuori päärynät ja omenat, poista niistä siemenkodat ja lohko ne. Lisää pataan hedelmät ja kuivattu kynteli. Jos käytät pakastepapuja, voit lisätä myös ne nyt pataan kypsymään. Anna porista noin 20 minuuttia.

Lisää viimeisenä kypsät, valkoiset pavut. Jos käytät tölkkipapuja, valuta niistä liemi pois huolellisesti. Mausta pata suolalla ja valkopippurilla. Anna hautua vielä kymmenisen minuuttia.

Vanhassa kirjassa reseptin lopussa lukee ”Tämän kanssa sopii: Maalaisleipä ja olut.” Sopii kokeilla.

Selvää tietenkin on se, että juuri tällainen pata on niitä ruokia, jotka maistuvat seuraavana päivänä entistäkin paremmalta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): keitot, kirjat, ruoka

Avainsanat: , , , , ,

19.9.2013 · 21.12

Suuri Kurpitsa eli kaksi keltaista keittoa

En ole koskaan kasvattanut yhtään kunnon kurpitsaa. Alkukesällä istutin säälittävien taimien hyllystä napatun euron kasvin  lehtikompostiin, unohdin sen ja havahduin syyskuussa: kasvi oli työntänyt maailmaan neljä–viisi metriä pelkkää vartta ja kukkia. Se on nyt kiivennyt pensasaidan yli kadun puolelle ja avannut siellä tällä viikolla myös yhden kukan, mikä toivottavasti ilahduttaa ohikulkijoita – joiden olen huomannut katsovan kiharaisia, vaaleanvihreitä lonkeroitaan levittelevää olentoa hieman kummeksuen.

Virolaiset ovat ensiluokkaisia kurpitsankasvattajia. Tallinnan toreilla komeita yksilöitä näkee juuri tähän aikaan vuodesta.

Virolaiset ovat ensiluokkaisia kurpitsankasvattajia. Tallinnan toreilla komeita yksilöitä näkee juuri tähän aikaan vuodesta.

Kurpitsa pitää siis ostaa kaupasta tai torilta, ja siellä niitä onkin nyt reippaasti tarjolla. (Lue: Halloween) Muhkuraiset ja pulleat isot vihannekset ovat jotenkin inhimillisiä, symmetrisiäkin ainoastaan sarjakuvissa. Tehkää niistä kaikkea muuta paitsi niitä imeliä etikkasäilykkeitä, jotka säilyvät viileässä jopa vuosia. Mistähän syystä?

Suosikkikeittomme on peräisin jo aiemmin kehutusta Pipsa Hurmerinnan keittokirjasta. Olemme käyttäneet soppaan täyteläistä myskikurpitsaa (butternut squash), mutta se on vain yksi vaihtoehto.

Ja huomio: kurpitsan paloitteluun ja kuorintaan kannattaa varata hartiavoimia ja huomattavan terävä veitsi.

Hurmerinnan kurpitsakeitto

  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 sellerin vartta
  • 800 g palasteltua kurpitsaa
  • 1 laakerinlehti
  • 1 tl kanelia
  • ripaus muskottipähkinää
  • ripaus maustepippuria
  • ripaus cayennepippuria
  • noin litra kasvislientä
  • suolaa
  • mustapippuria

Hienonna sipuli, valkosipuli ja selleri. Kypsennä niitä öljyssä isossa kattilassa miedolla lämmöllä, kunnes ne hieman pehmenevät, eli viitisen minuuttia.

Lisää kattilaan kuorittu ja palasteltu kurpitsa ja mausteet. Väännä levy kuumemmalle. Paista kurpitsoita ja mausteita koko ajan sekoitellen parisen minuuttia. Kaada sekaan kasvisliemi ja anna keiton kiehahtaa. Laita kansi päälle ja anna kiehua hiljalleen, kunnes kurpitsat ovat kypsiä, noin puoli tuntia.

Poista keitosta laakerinlehti. Anna keiton jäähtyä hieman ja soseuta se. Lämmitä, tarkista maku.

Kokki Hurmerinta neuvoo paahtamaan keiton päälle uunissa fenkolia, mutta keitto on kyllä harvinaisen hyvää ilmankin. Yhtä hyvin pinnalle voi ripotella paahdettuja siemeniä: kurpitsan, auringonkukan tai jopa pinjan.

Kaneli, muskotti ja maustepippuri tuovat häivähdyksen joulusta, ja vuosi sitten keitimmekin juuri tämän sopan Tapaninpäivänä. Se oli sopivasti samanhenkistä kuin perinteiset jouluruuat mutta myös tarpeeksi erilaista. Pöydässä istuneet lapsetkin olivat siitä aidosti ilahtuneita päiväkausia jatkuneen lanttulaatikkorumban jälkeen.

Kurpitsakeitto on hyvä, jos aikuiset tykkää, mutta todella onnistunut se on, kun lapsetkin syövät ja kehuvat.

Kurpitsakeitto on hyvä, jos aikuiset tykkää, mutta todella onnistunut se on, kun lapsetkin syövät ja kehuvat.

Kurpitsa on maultaan niin notkea ja sopeutuvainen, että siitä tekee helposti myös thaimausteisen version. Keitto ei ole Thaimaata nähnytkään, eikä se sisällä esimerkiksi kalakastiketta. Kookosmaito, chili ja limetinlehdet kääntävät ajatukset kuitenkin selvästi itään.

Thaimausteinen keitto paahdetusta kurpitsasta

  • yli kilon painoinen kurpitsa
  • oliiviöljyä tai kookosöljyä
  • suolaa
  • pippuria
  • iso sipuli
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 1-2 vihreää tai punaista chiliä
  • 10 cm pätkä sitruunaruohoa
  • runsas kourallinen thaibasilikaa (tai tavallista basilikaa)
  • 4–5 limetin lehteä
  • 400 ml kookosmaitoa
  • 0,5–1 litra kasvislientä
  • (1 limen mehu)
  • koristeeksi tuoretta korianteria ja silputtua kevätsipulia

Pane uuni lämpenemään 200°C asteeseen. Kuori ja paloittele kurpitsa. Levitä kurpitsakuutiot uunivuokaan, valele ne lämmitetyllä kookosöljyllä, mausta suolalla ja pippurilla. Laita uuniin paahtumaan noin vartiksi niin, että kurpitsat ehtivät pehmentyä ja hiukan ruskistua reunoiltaan.

Sillä välin silppua sipuli ja valkosipuli, chili ja thaibasilika. Paista niitä sekä sitruunaruohoa ja limetinlehtiä öljyssä niin pitkään, että sipulit savat hiukan väriä. Lisää kurpitsat, kookosmaito ja kasvisliemi. Keitä 5–10 minuuttia, kunnes kurpitsat ovat varmasti kypsiä. Poimi limetinlehdet ja sitruunaruoho pois keitosta ja soseuta se. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitin tällä kertaa sopan miedosta, vaaleasta peruskurpitsasta. Se kaipasi hiukan kirpeyttä, joten puristin vielä joukkoon pienen limetin mehun.

Tarjoile tuoreen korianterin ja silputun kevätsipulin kanssa. Syysahdistus helpottaa hetkeksi.

Vaaleasta kurpitsasta syntyi vaalea keitto. Pihalla oli vielä sopivasta ruohosipulia ja korianteria koristeeksi.

Vaaleasta kurpitsasta syntyi vaalea keitto. Pihalla oli vielä sopivasti ruohosipulia ja korianteria koristeeksi. Iso oranssi kurpitsa odottaa vielä kohtaloaan.

4 kommenttia

Kategoria(t): keitot, kirjat, ruoka

Avainsanat: , , , ,