Aihearkisto: leivonta

Päärynäsinihomejuustopiiras

Mehevä ja tyylikäs piirakka, olkaa hyvä!

Mehevä ja tyylikäs piirakka, olkaa hyvä!

Tämän reseptin nappasimme kauan sitten Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä Mysi Lahtisen ruokapalstalta. Irti repäisty sivu on tietenkin kadonnut jonnekin, mutta piirakka on pysynyt ruokalistalla. Kutakuinkin samanlainen resepti löytyy myös ainakin Herkkujen pikkujättiläinen -leivontakirjasta.

Piirakkaan voi käyttää myös säilykepäärynöitä, mutta meidän mielestämme tuoreet ovat parempia. Osan kermasta voi korvata ranskankermalla.

Päärynän ja sinihomejuuston yhdistelmä on tyylikäs, mutta myös ruokaisan mehevä. Pöydässä voitte sitten kiistellä siitä, onko piiras lopulta suolainen vai makea.

Tuoreet päärynät ovat raikkaampia kuin säilykepäärynät, mutta jos laiskottaa, käytä purkkihedelmiä.

Tuoreet päärynät ovat raikkaampia kuin säilykepäärynät, mutta jos laiskottaa, käytä purkkihedelmiä.

Taikina:

  • 150 g voita
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 dl kylmää vettä

Täyte

  • 3–4 päärynää
  • 150 g sinihomejuustoa
  • 2 dl kermaa
  • 1 kananmuna
  • muskottipähkinää

Nypi rasva ja jauhot keskenään muruksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikinaksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa noin tunti. Kauli levyksi ja taputtele voideltuun piirakkavuokaan.

Kuori päärynät, poista siemenkodat ja viipaloi hedelmät. Asettele ne vuokaan. Murenna sinihomejuusto ja ripottele päärynöiden päälle. Sekoita kerma ja kananmuna keskenään, ja kaada seos vuokaan. Mausta muutamalla ripauksella jauhettua muskottipähkinää.

Paista 200-asteisessa uunissa 30–40 minuuttia.

Lado vuokaan ensin päärynät, sitten murennettu juusto ja kaada viimeseksi päälle kerma, johon olet sekoittanut kananmunan.

Lado vuokaan ensin päärynät, sitten murennettu juusto ja kaada viimeseksi päälle kerma, johon olet sekoittanut kananmunan.

pie4

Piirakka paistuu kypsäksi runsaassa puolessa tunnissa.

3 kommenttia

Kategoria(t): leivonta, ruoka

Pekaanipähkinäpiiras à la Tomi Björck

Vaahterasiirappi ja sitruuna maustavat pähkinäisen piirakan.

Vaahterasiirappi ja sitruuna maustavat pähkinäisen piirakan.

Yllättävää, että Tomi Björckin nimikkokeittokirja ilmestyy vasta nyt. Herrahan on kuitenkin pyörinyt valtakunnanjulkisuudessa jo vuosia. Ehkä hyvää kannatti odottaa?

Huippukokin kotiruokaa on sekä isänsä oloinen että kaunis ja toimiva kirja. Reseptit on taitettu kokkiystävällisesti: raaka-aineiden lista omaksi palstakseen ja työvaiheet numeroituina omakseen. Myös Ulla-Maija Lähteenmäen trendikkään rouheille ruokakuville on annettu tarpeeksi tilaa.

Kirja on jaettu suurpiirteisesti kolmeen osaan: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Siksipä esimerkiksi pääruoka-osassa niin lihat ja kalat kuin itäiset ja kotoiset ruoat ovat iloisesti sekaisin. Niuhompaa lukijaa se saattaa häiritä, mutta oletan, että se kuuluu Björckin peräänkuuluttamaan rentoon otteeseen. Läskisoosia seuraavat japanilaiset nuudelit ja possu, rosmariiniporo ja balilainen kana mahtuvat samalle aukeamalle. Kirjan ruoista monet ovat Björckin mukaan edelleen hänen ravintoloidensa ruokalistoilla.

En ehtinyt vielä testata yhtään alku- tai pääruokaa, koska jotain outoa tapahtui. En ole ollenkaan jälkiruokaihminen, mutta nyt jäin aivan koukkuun Björckin kirjan jälkkäriosaan. Sitten olinkin jo mittailemassa siirappeja kattilaan pekaanipähkinäpiirasta varten. Kakku on herkullinen ja niin tuhti, että sillä varmaan pitää keskikokoisen perheen hengissä muutaman päivän ajan. Kokeilkaa vaikka:

  • valmis muropohjataikina kaupan pakastealtaasta
  • 3,75 dl vaaleaa siirappia
  • 1 dl vaanterasiirappia
  • 0,75 dl kermaa
  • 1,5 tl suolaa
  • 100 g voita
  • 3 munaa
  • 0,5 dl sitruunamehua
  • 1 sitruunan kuori
  • 160 g leivänmuruja (korppujauhoja)
  • 160 g pekaanipähkinöitä

Kiehauta ensin siirapit, kerma, suola ja voi kattilassa. Anna jäähtyä, ja sekoita sitten joukkoon loput täytteen aineksista.

Painele murotaikina halkaisijaltaan noin 24-senttisen vuoan pohjalle ja reunoille. Tee reunoista tarpeeksi korkeat, sillä täytettä on runsaasti. Kaada täyte vuokaan.

Paista piirasta 200-asteisessa uunissa 25–30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pinta paistunut kullanruskeaksi. (Itse paistoin kakkua varman päälle 35–40 minuuttia, mutta hiukan vähempikin olisi riittänyt. Ei lopputulosta tosin vieläkään voi mitenkään kuivahtaneeksi luonnehtia. Ja uuneissa on eroja.)

Kutsu kaverit kylään ja tarjoa piiras kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Suosikkini: pekaanipähkinät.

Suosikkini: pekaanipähkinät.

Piiraan olisi voinut paistaa hiukan tätä laakeamassa vuoassa. Sinisen vuoan halkaisija on 23 senttiä.

Piiraan olisi voinut paistaa hiukan tätä laakeamassa vuoassa. Sinisen vuoan halkaisija on 23 senttiä.

3 kommenttia

Kategoria(t): kirjat, leivonta, ruoka

Juustomuffinit Colman’s

Kohotuksessa oli tällä kertaa toivomisen varaa, mutta maku on mainio.

Kohotuksessa oli tällä kertaa toivomisen varaa, mutta maku on mainio.

Olin taas unohtanut, kuinka helppoa ja nopeaa on paistaa pellillinen muffineita. Tämän ohjeen esiäiti on Nigella Lawsonin Syötävän hyvää -kirjasta, jossa hän taas kertoo napanneensa ohjeen idean The Joy of Muffins -opuksesta. Minä vaihdoin reseptissä öljyn voisulaan ja osan jauhoista spelttiin. Tästä paistuu 12 kappaletta:

  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 2,5 dl spelttijauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl suolaa
  • 1–2 tl englantilaista sinappijauhetta
  • 3 dl voimakasta juustoa raastettuna
  • 50 g voita sulatettuna
  • 2 dl maustamatonta jogurttia
  • 1 dl maitoa
  • 1 muna
  • 2 rkl Worcestershire-kastiketta

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola, sinappijauhe ja juustoraaste isossa kulhossa. Mittaa loput ainekset toiseen kulhoon ja vatkaa sekaisin. Kaada neste kuivien ainesten joukkoon ja sekoita haarukalla. Jos taikina vaikuttaa liian tiiviiltä, lisää loraus maitoa.

Lusikoi taikina pahvivuokiin tai muffinipellille. Paista 20–30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki, mutta tarjoa lämpiminä.

Nigellan mukaan nämä maistuvat erityisen hyviltä rapeakuorisiksi paistettujen makkaroiden kanssa.

Mahtavaa: resepti, johon voi käyttää sekä sinappijauhetta että Worcestershire-kastiketta, jotka muuten lähinnä seisovat kaapissa vanhenemassa.

Mahtavaa: resepti, johon voi käyttää sekä sinappijauhetta että Worcestershire-kastiketta, jotka muuten lähinnä seisovat kaapissa vanhenemassa.

Cheddar-juusto sopii näihin muffineihin erittäin hyvin.
Cheddar-juusto sopii näihin muffineihin erittäin hyvin.

Voiko suolaiset muffinit paistaa näin makeissa vuoissa? Voi, kun paistaa vaan.
Voiko suolaiset muffinit paistaa näin makeissa vuoissa? Voi, kun paistaa vaan.

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): leivonta

Aloita tästä: Magnuksen puolukkaraakakakku

Leikkaa pala raikasta ja värikästä kakkua.

Leikkaa pala raikasta ja värikästä kakkua.

Jos olet kokenut jonkinlaista riittämättömyyttä (kuten minä) raakakakkujen suhteen, tämä puolukkakakku on parasta terapiaa. Tästä voi edetä vaivattomasti vaativampia ohjeita kohti.

Yksinkertainen ja taivaallisen hyvä ohje on peräisin raakaruokakokki ja joogaopettaja Magnus Appelbergiltä. Magnuksen Syömisen iloa -blogi on tauolla, mutta valikoima hyviä raakaruokaohjeita löytyy vanhasta osoitteesta edelleen.

Kirpeät puolukat ja makeat taatelit ovat täydellinen yhdistelmä. Kakku sopii mauiltaan ja väreiltään ihan erityisen hyvin joulun aikaan, ja palan raikasta kakkua pystyy syömään myös runsaan jouluaterian jälkeen – kokemusta on.

Kakku sopii myös vegaaneille, koska hyydyttämiseen käytetään kasvispohjaista agar-agaria.

Mennänpä siis kauppaan ja ostetaan:

  • 3 dl manteleita
  • 3 dl pehmeitä taateleita
  • noin 6 dl puolukoita
  • 5 taatelia
  • 2 dl cashew-pähkinöitä
  • 1 rkl agar-agaria

Liota manteleita muutama tunti kylmässä vedessä. Valuta, ja jauha mantelit taateleiden kanssa monitoimikoneessa kiinteäksi massaksi.

Painele taikina piirakkavuokaan tai taputtele se mille tahansa lautaselle haluamaasi muotoon. Massa on helposti muotoiltavaa.

Seuraavaksi monitoimikoneeseen kumotaan noin 5 dl puolukoita, 2 dl cashew-pähkinöitä ja viisi taatelia. Jauha ne tasaiseksi massaksi.

Liuota agar-agar puoleen desiin kiehuvaa vettä ja keitä nelisen minuuttia. Sekoita puolukkamassaan.

Levitä täyte pohjan päälle ja koristele pinta lopuilla puolukoilla. Anna jähmettyä jääkaapissa tunnin verran ennen kuin tarjoilet.

Kakkupohja syntyy liotetuista manteleista ja pehmeistä taateleista.

Kakkupohja syntyy liotetuista manteleista ja pehmeistä taateleista.

Pohja on valmis, cashewit ja puolukat odottavat soseutusta.

Pohja on valmis, cashewit ja puolukat odottavat soseutusta.

Puolukoista ja pähkinöistä sekoitettu täyte on herkullista ja hurmaavan väristä.

Puolukoista ja pähkinöistä sekoitettu täyte on herkullista ja hurmaavan väristä.

4 kommenttia

Kategoria(t): leivonta

Ruotsalaista pähkinäleipää, var så god

Tulipas siitä taas muhkea! Jos leivot taikinasta yhden leivän, varaudu ihmettelemään.

Tulipas siitä taas muhkea. Jos leivot taikinasta yhden leivän, varaudu ihmettelemään.

En ole kovinkaan briljantti leipuri, mutta tämä Vallstenan saksanpähkinäleipä onnistuu aina. Helppo jugurttitaikina tuo makuun mukavaa täyteläisyyttä. Leipä sopii erityisen hyvin paahdettavaksi.

Resepti on alun perin Anna ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla -kirjasta. Pähkinöiden ei kuitenkaan tarvitse olla saksanpähkinöitä, vaan mitkä tahansa pähkinät ja siemenet sopivat leipään. Viime kertoina olen sekoittanut mukaan myös kourallisen mantelijauhoa, koska sitä on sattunut olemaan käden ulottuvilla.

Esitaikina:

  • 2 dl paksua jugurttia (esimerkiksi turkkilaista)
  • 2 dl haaleaa vettä
  • 1 paketti (50 g) hiivaa
  • 3 dl graham- tai spelttijauhoja

Sitten varsinainen taikina:

  • 2 dl haaleaa vettä
  • runsaat 2 tl suolaa
  • 3–4 rkl hunajaa tai tummaa sokeria
  • 3 rkl oliiviöljyä tai saksanpähkinäöljyä
  • 100 g saksanpähkinöitä (tai manteleita, cashewpähkinöitä, kurpitsansiemeniä…)
  • 10–12 dl vehnäjauhoja

Murenna hiiva kulhoon, lisää vesi ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää jugurtti ja jauhot, sekoita. Peitä kulho ja anna olla tunnin verran.

Sekoita sitten joukkoon haalea vesi, suola, hunaja tai sokeri ja öljy. Lisää pähkinät ja suurin osa vehnäjauhoista. Sekoittele aluksi vaikka puuhaarukalla, mutta viimeiset pari desiä saa parhaiten mukaan paljain käsin. Korvaan aina noin puolet vehnäjauhoista spelttijauhoilla, ja hyvä tulee. Peitä kulho ja anna taikinan nousta noin tunti.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa reippaasti. Muotoile yksi iso tai kaksi pienempää leipää, ja laita ne nousemaan pellille leivinpaperin päälle. Leikkaa pintaan viiltoja terävällä veitsellä. Kohota vielä puolisen tuntia.

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Paistaa leipää 10 minuuttia, ja alenna sitten lämpö 175 asteeseen. Paista vielä 30–40 minuuttia. Anna jäähtyä ja syö.

2 kommenttia

Kategoria(t): leivonta

Se mandariinikakku

Joo, sen voi keittää. Ota tuo kanta kuitenkin pois.

Joo, sen voi keittää. Ota tuo kanta kuitenkin pois.

Sarjassamme omituisesti valmistettuja herkkuja esittelemme nyt keittiöjumalatar Nigella Lawsonin tuotannosta vohkitun mandariinikakun. Mandariinien keittäminen on jännittävää vain ensimmäisellä kerralla ja silloinkin ehkä vartin verran, joten kannattaa keksiä jotain mukavaa tekemistä siksi aikaa, kun hedelmät kypsyvät: siihen menee kaksi tuntia.

  • 375 g mandariineja tai klemenetiinejä, siis 4 isoa tai 5–6 pientä
  • 6 kananmunaa
  • 225 g sokeria
  • 250 g jauhettuja manteleita
  • 1 tl leivinjauhetta

Laita mandariinit kokonaisina ja kuorineen kattilaan, peitä ne kylmällä vedellä ja väännä levy päälle. Keitä hedelmiä kaksi tuntia.

Valuta ja anna jäähtyä. Halkaise ne ja poista sisältä siemenet. Soseuta mandariinit tehosekoittimessa.

Kiehuessaan ne ovat pulleita, mutta rypistyvät vääjäämättä jäähtyessään.

Kiehuessaan ne ovat pulleita, mutta rypistyvät vääjäämättä jäähtyessään.

Laita uuni lämpenemään 190°C asteeseen, voitele ja jauhota halkaisijaltaan noin 20-senttinen irtopohjavuoka

Lisää sitten sokeri, kananmunat, mantelit ja leivinjauhe mandariinien joukkoon tehosekoittimeen ja surauta taikinaksi. Kaada vuokaan ja paista noin tunti. Peitä vuoka loppuvaiheessa foliolla, jos kakun pinta näyttää tummuvan liikaa.

Anna kypsän kakun jäähtyä vuoassaan. Ripottele pinnalle tomusokeria ja ota vastaan kehut, kun tarjoilet kakun.

Se näyttää niin tavalliselta, mutta maistuu taivaalliselta.

Se näyttää niin tavalliselta, mutta maistuu taivaalliselta.

Pöydässä voit sitten kertoa syöjille jännittävän tarinan leivonnaisen valmistamisesta. Siis keitit mandariineja, et ole tosissas! Onks ne kuoretkin muka täällä?

Mandariinikakku on muuten erityisen hyvää paistamista seuraavana päivänä. Joten tervetuloa kummityttö Hertta viikonlopuksi. Gluteeniton kakku odottaa!

12 kommenttia

Kategoria(t): leivonta, ruoka

Cantuccini alla mandorla

Italialaista tyyliä suomalaiskeittiöstä: onnistuu.

Italialaista tyyliä suomalaiskeittiöstä: onnistuu.

Luulin kadottaneeni täydellisen keksireseptin ikuisiksi ajoiksi, kunnes se sitten leijaili lattialle vanhan ranskalaisen keittokirjan välistä. Nyt talletan sen tänne, että ei tarvitse enää koskaan etsiä.

Itse tehdyt cantuccinit ovat niin hyviä, että kaupan keksit maistuvat näiden jälkeen ainoastaan pölyisiltä ja vanhoilta. Mantelikekseillä tekee myös vaikutuksen: harva on hoksannut, että italialaiskeksejä tosiaan voi leipoa suomalaiskeittiössä ja kohtuullisen helposti.

Keksiresepti on kai julkaistu Helsingin Sanomissa, ehkä joskus 90-luvulla, en tiedä. Minä sain sen joogakaveriltani Sadulta. Valokopio ohjeesta tuli oikeassa postissa, ja koska oli kesä, kirjekuoressa oli mukana kesäinen Rudolf Koivun postikortti. Sellaisen postin muistaa.

En ole löytänyt yhtä hyvää reseptiä mistään, vaikka todellakin ehdin etsiä kaikki ne vuodet, kun tämä kyseinen ohje lymysi piilossa käden ulottuvilla.

Melkein yhtä hyvä ohje on Saku Tuomisen Basta-kirjassa, mutta keksit eivät tarvitse leivinjauhetta onnistuakseen.

Sitruunan sijasta taikinan voi maustaa esimerkiksi appelsiininkuorella.

Sitruunan sijasta taikinan voi maustaa esimerkiksi appelsiininkuorella.

  • 50 g voita
  • 2,25 dl sokeria
  • 2 munaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 sitruunan raastettu kuori
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 200 g manteleita kuorineen

Sekoita pehmeä voi ja sokeri keskenään. Lisää kananmunat yksitellen.

Lisää mausteet ja vehnäjauhot, sekoita sitten joukkoon mantelit. (Sitruunan sijasta taikinan voi maustaa myös appelsiininkuorella ja osan vehnäjauhoista voi oikein hyvin korvata spelttijauhoilla.)

Pyöritä taikinasta kaksi noin kolmen sentin paksuista tankoa. Kääri ne leivinpaperiin ja laita jääkaappiin kovettumaan noin puoleksi tunniksi. Siirrä ne sitten leivinpaperilla peitetylle pellille.

Paista pötköjä 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Ota sitten talouden terävin veitsi ja leikkaa tangot noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kaada viipaleet lappeelleen leivinpaperille ja palauta uuniin. Paista vielä 15–20 minuuttia tai niin pitkään, että keksit saavat väriä pintaan.

Taikinatangoista kannattaa muotoilla mahdollisimman pyöreitä, koska ne kuitenkin litistyvät uunissa paistuessaan.

Taikinatangoista kannattaa muotoilla mahdollisimman pyöreitä, koska ne kuitenkin leviävät uunissa paistuessaan.

Keksitankojen leikkaamiseen tarvitaan ehdottomasti terävä veitsi.

Keksitankojen leikkaamiseen tarvitaan ehdottomasti terävä veitsi. Tylsä veitsi murentaa ja litistää leivonnaiset.

Cantuccini-ohjeen lopussa lukee yleensä, että keksit säilyvät hyvin. No jaa: eivät ne säily, koska ne syödään heti.

Keksit kehotetaan myös syömään vin santon kanssa, mutta jos ei tiedä mitään sellaisesta perinteestä, ei sitä osaa kaivatakaan.

17 kommenttia

Kategoria(t): leivonta, ruoka

Socca irti

Socca on eteläranskalainen pannukakku, joka tehdään kikhernejauhoista. Niitä taas voi ostaa etnisistä ruokakaupoista: pussissa lukee gram tai besan, mutta yleensä myös chick pea flour.

Hassu pannari pitää syödä kuumana heti, kun sen on ottanut uunista. Se sopii täydellisesti syksyisen sunnuntain pitkälle aamiaiselle. Jos syöjiä on useampia, tee suosiolla taikinaa tupla-annos, ettei kuuma pannari lopu kesken.

Suolaa ja mustapippuria pinnalle, se riittää. Seuraksi aamiaispöytään tai iltapalalle sopiikin sitten melkein mikä tahansa.

Suolaa ja mustapippuria pinnalle, se riittää. Kikhernepannukakun seuraksi aamiaispöytään tai iltapalalle sopiikin sitten melkein mikä tahansa.

  • 125 g kikhernejauhoa
  • 3,5 dl vettä
  • noin 1 tl suolaa
  • mustapippuria
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • oliiviöljyä uunipellin voiteluun

Kaada jauhot kulhoon, lisää vesi ja vatkaa reippaasti niin, että taikina on tasaista. Mausta suolalla ja pippurilla, sekoita joukkoon oliiviöljy. Peitä kulho ja siirrä taikina puoleksi tunniksi viileään lepäämään.

Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin mahdollista. Meillä asteita on 275 °C,  ja se tuntuu riittävän.

Työnnä puhdas ja öljyllä voideltu uunipelti tai vuoka pariksi minuutiksi uuniin lämpenemään. Kaada taikina pellille (sihahtaa kivasti!)  ja palauta pelti uuniin. Paista ohut pannukakku kuivaksi ja kullankeltaiseksi, reunat saavat jopa hiukan ruskettua. (Jos teet isomman määrän taikinaa, älä yritä paistaa kaikkea kerralla: tulee liian paksua eikä ollenkaan rapeaa.)

Ota uunista, leikkaa paloiksi ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.

Soccaa ei kannata kauheasti tuunata, sen pitääkin olla yksinkertainen. Taikinan voi halutessaan maustaa yrteillä: rosmariini tai timjami käy hyvin.

Socca sopii myös vehnän välttäjille, sillä se on gluteeniton.

Kikhernejauhoja käytetään muun muassa intialaisiin papadumeihin ja pakoroihin. Vegaanisessa leivonnassa sillä voidaan joskus korvata kananmuna.

Kikhernejauhoja käytetään muun muassa intialaisiin papadumeihin ja pakoroihin. Leivonnassa sillä voi muutenkin korvata osan jauhoista. 

7 kommenttia

Kategoria(t): leivonta, ruoka

Ahopellon omenapiiras

Ensin poimitaan ja kuoritaan omenat.

Ensin poimitaan ja kuoritaan omenat.

Sitten mietitään, halutaanko syödä piiras vaniljakastikkeen vai creme fraichen kanssa.

Sitten mietitään, halutaanko syödä piiras vaniljakastikkeen vai creme fraichen kanssa.

Nyt on omenoita, mutta onpa myös omenapiiraiden reseptejä. Yksi parhaista on tämä, lähiruokakokki Heikki Ahopellon Lähellä maata -kirjassa pari vuotta sitten julkaistu.

Täyte:

  • 4–5 omenaa
  • 3 rkl suolatonta voita
  • 2 rkl sokeria
  • kanelia
  • 1 dl rusinoita

Taikina:

  • 150 g pehmeää suolatonta voita
  • 1,5 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 1 dl mantelijauhoja
  • 1 dl vehnäjauhoja

Kuori omenat, poista kara ja siemenet. Leikkaa lohkoiksi ja paista niitä hetki pannulla voin ja sokerin kanssa niin, että ne saavat hiukan väriä. Lisää rusinat ja kaneli, anna jäähtyä.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa hyvin. Kääntele joukkoon mantelijauhot, sitten vehnäjauhot.

Voitele halkaisijaltaan noin 20-senttinen irtopohjavuoka. (Paistos syntyy kyllä myös ihan tavallisessa piirakkavuoassa.) Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta. Asettele omenat sen päälle haluamallasi tavalla. Kaavi pannulta vielä mukaan kaikki sokerisen omenainen mehu.

Paista 175-asteisessa uunissa kypsäksi. Siihen menee vähintään 40 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen kuin käyt kimppuun. Tarjoile vaniljakastikkeen tai creme fraichen kanssa.

Tämän takia Ahopellon piiraasta tulee mehevämpi kuin muista: omenat paistetaan voissa ja sokerissa.

Tämän takia Ahopellon piiraasta tulee mehevämpi kuin muista: omenat paistetaan voissa ja sokerissa.

Ahopellon Armas-ruokalat ovat muuten niitä kivoimpia lounaspaikkoja Tampereen keskustassa. Tuomiokirkonkadun katukeittiö & deli on valoisa ja rauhallinen, Kauppahallin ruokalassa meno on käytävän varrella ruuhka-aikaan villimpää, mutta ruoka molemmissa hyvää ja kohtuuhintaista.

Armas jäi myös Helsingin Kluuviin Eat&Joy -maatilatorin paikalle, joten pääkaupunkilaiset, menkää sinne syömään. Uskallan suositella ainakin täyteläistä ja hyvin maustettua kasviskebabia. Ruokalan hevosenlihakebab taisi nousta taannoisen hevosenlihakohun ansiosta jopa jonkinlaiseksi trendiannokseksi. Päivittäiset ruokalistat löytää myös Facebookista.

2 kommenttia

Kategoria(t): leivonta, ruoka

Tuoretta leipää!

Leivo leipä tunnissa.

Leivo leipä tunnissa.

Itse leivottu leipä voittaa kaupan leivät aina, mutta aina ei ole tuntikausia aikaa vaivata ja nostattaa, nostattaa ja vaivata taikinaa. Onneksi on tämä vuokaleipä, jota helpompaa ei ole – ja joka on herkullista. Olen levittänyt reseptin viime vuosina kaveripiirissä hyvin laajalle ja saanut siitä pelkästään kiitoksia.

Pähkinöiden ja kuivattujen hedelmien määrää ja laatua voi vaihdella notkeasti. Minä jätän usein rusinat pois, mutta aprikooseja en koskaan. Resepti on peräisin Anna ja Fanny Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla, jota Chocochili tässä arvioi blogissaan. Kirjassa tosiaan on muitakin kivoja leipäohjeita!

Pähkinäinen hedelmäleipä

  • 3 dl grahamjauhoja (tai spelttijauhoja)
  • runsaat 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl suolaa
  • 2 tl soodaa
  • 2 dl rusinoita
  • 10 kuivattua aprikoosia pieninä kuutioina
  • (6 kuivattua viikunaa pieninä paloina)
  • 150 g saksanpähkinöitä tai hasselpähkinöitä
  • 5 dl piimää
  • 1 dl tummaa siirappia tai juoksevaa hunajaa

Voitele ja jauhota 1,5 litran vetoinen vuoka. Laiskempi tekee niin kuin minä: vuoraa vuoan leivinpaperilla.

Mittaa jauhot kulhoon ja sekoita joukkoon suola ja sooda. Sekoita jauhoihin rusinat, hedelmät ja kokonaiset pähkinät. Lisää viimeiseksi piimä ja siirappi, sekoita melko löysäksi taikinaksi. Kaada vuokaan.

Paista 175 asteessa noin tunti. (Alkuperäisessä ohjeessa leipää paistetaan 160-asteisessa uunissa 1 tunti ja 35 minuuttia – niin pitkään en ole pitänyt leipää uunissa kertaakaan, mutta kypsää se on silti ollut). Anna leivän jäähtyä hetki, kumoa se sitten vuoasta ja kääri keittiöpyyhkeeseen jäähtymään.

Kuten Anna ja Fanny kirjassaan toteavat, leipä sopii erityisen hyvin vahvojen juustojen seuraksi: sinihomejuustoa tai appenzelleriä, hiukan vielä viikunahilloa mukaan – nam! Yhtä hyvin se kyllä toimii arkiaamiaisena sinileiman ja tomaatin kanssa.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): kirjat, leivonta, ruoka